”Moskovassa en nähnyt edes omaa konepeltiä”

Heinäkuussa Vladivostokista Vaalimaalle ajanut kahdeksan ladistin ystäväporukka saapui Suomeen aikataulun mukaan. Täysin ilman kommelluksia ei matka sujunut, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin.

Pitkä. Sellaiselta matka Venäjän halki ylöjärveläisestä Pasi Collanderista tuntui. Ja sellainen se olikin. Mittariin kertyi  kaikkiaan 12 501 kilometriä. Summassa on mukana autojen ajo Pietariin Vladivostokiin kuljetusta varten sekä kotiin tulo Jyväskylän kautta, jonne Collander vei ystävänsä.

Vladivostokista Vaalimaalle matkaa karttui sinnekin yli 11 000 kilometriä. Ladistit ylittivät Venäjän ja Suomen rajan heinäkuun 30. päivänä. Sen jälkeen Lada-Pasi otti muutaman päivän rennosti ennen kuin kesälomalta piti palata töihin.

– Aikaero tasoittui koko ajan. Loppumatkasta olimme jo Suomen aikataulussa. Rytmi ei ole ollut sekaisin.

Collander toteutti oman suunnitelmansa ja ajoi itse koko matkan Vladivostokista kotiin Ylöjärvelle. Ajo sujui mukavasti. Tosin jalkoja piti suoristaa aina tilaisuuden tullen. Varsinkin kaasujalka meinasi puutua.

– 110:n penkeillä on suhteellisen mukava istua. Ajoasento on jo hakeutunut uomilleen vuosien varrella.

Reissu ei jäänyt kaduttamaan, päin vastoin. Uudelleenkin voisi ajomatkalle lähteä, mutta hieman erilaisella konseptilla.

– Jos nyt lähtisin uudelleen, niin matkaan voisi lähteä kolme henkilöä yhdellä autoa. Nyt meitä oli kahdeksan, joten jouduimme aina varaamaan hotellin jostain. Muutama henkilö kyllä aina löytää jonkun majapaikan.

Uutta matkaa ei ole kuitenkaan vielä pohdittu.

– Osa porukasta on kiertänyt jo kaikki Manner-Euroopan maat, joten ideatkin alkavat jo vähän loppumaan.

Pieniä vaurioita

Vakuutuspapereita täytyi täyttää heti, kun autot löytyivät Vladivostokista. Lempiin, eli Lada 2101:een, oli tullut kuljetuksen aikana peltivaurioita. Ne eivät ryhmän onneksi olleet pahoja.

– Ne eivät haitanneet ajoa, mutta autossa oli ikäviä jälkiä. Lisäksi puskuri oli vähän rikki.

Matkan varrella sattui yhtä ja toista. Porukan korjaustaidot olivat tarpeen.

– Muutama ikävä juttu sattui. Hopon, eli Lada 2102:n, oikea takarengas vaurioitui kuoppia väistellessä. Vannekin vääntyi. Osasyy oli, että kuljettaja joutui väistämään toista autoa välttääkseen kolarin.

Hopoon täytyi siis vaihtaa vararengas loppumatkan ajaksi.

Ryhmän ollessa Uljanovskissa opastetulla kierroksella kahdesta autosta oli viety yhteensä 25 litraa bensaa. Collanderin autoon ei ollut koskettu.

– Varkaus tapahtui julkiselta parkkipaikalta keskellä päivää. Muuta autoille ei ollut tehty, bensat oli vain viety, mutta murtojälkiä ei esimerkiksi ollut..

Matkan varrella Lempin ja Hopon tuulilaseihin lensi kiviä, joista jäi jälkiä, mutta suuria säröjä ei laseihin kuitenkaan tullut.

Autoissa ilmeni myös muuta pikku vikaa, mutta ne eivät johtuneet matkasta, vaan enemmänkin auton iästä ja kuluneista osista. Porukka korjasi esimerkiksi yhden vilkun. Lisäksi Lempin starttimoottori oli jo aiemmin hieman oireillut, joten se vaihdettiin reissun aikana. Collanderin autossa taas jäähdytysnesteet eivät pysyneet enää loppumatkasta oikeassa paikassa.

Vaihtelevia olosuhteita

Tiet olivat kunnoltaan hyvin vaihtelevia. Välillä Lada-jono sai ajaa pitkäänkin suorastaan loistavaa tietä, mutta sitten matka hidastui taas esimerkiksi tietyön takia.

– Tietöiden takia ihan jokainen metri ei ollut asfalttipintaista. Saattoi olla loistavaa tietä, jolloin nopeus oli sadan tuntumassa. Sitten tiessä saattoi olla ihan mieletön monttu, eikä siitä ollut mitään varoitusta.

– Minä onnistuin välttelemään monttuja aika hyvin, koska ajoin viimeisenä, Collander virnistää.

Mitä lännemmäs seurue eteni, sitä parempikuntoisempaa tie oli.

Sääolosuhteetkin vaihtelivat vajaan kuukauden reissun aikana melkoisesti.

– Kuuma siellä oli. Koimme kaiken mahdollisen yli 30 asteen helteestä raesateeseen. Rakeet olivat isoja, noin pikkusormen pään kokoisia.

Kovan vesisateen takia Collander joutui pysäyttämään kahdesti autonsa kesken ajon. Muut autot selvisivät yhdellä stopilla, sillä niiden tuulilasit ovat 110:n ikkunaa jyrkemmät, joten näkyväisyys oli sateella parempi.

– Moskovassa en nähnyt edes konepeltiä vesisateelta. Suomessa en ole aiemmin joutunut pysäyttämään matkaa vesisateen takia, mutta nyt oli pakko. Vettä tuli kuin kylpyammeesta kaatamalla.

Rajuilmoja seurue näki useamminkin.

– Näimme erittäin näyttävää salamointia matkalla. Samanlaista en ole Suomessa koskaan kokenut.

Maassa maan tavalla

Collander kertoo, että varsinkin Itä-Venäjällä liikenne oli melko kaoottista. Punaista liikennevaloa ei välttämättä noudatettu ja autoja saattoi tulla mistä tahansa eteen.

– Se kyllä näyttää hurjemmalta kuin on. Asenteen pitää olla se, että väistää, jos joku haluaa eteen tulla. Toisaalta myös itse täytyy uskaltaa mennä autojen väliin.

Liikennejärjestelyt olivat välillä myös omituisia, sillä 90 kilometrin tuntinopeuden alueella saattoi yhtäkkiä vastaan tulla liikennevalot ja suojatie. Näissä tilanteissa oli hankalaa saada jarrutettua ajoissa. Äkkijarrutus olisi saattanut olla vaarallinenkin.

– Venäläiseen sanastoon ei varmaan kuulu sana turvaväli, paitsi silloin vesisateella.

Ohittaminen on Venäjällä oma taiteen lajinsa.

– Lännemmässä tie on sen verran leveä, että väistäminen on helpompaa. Piennar on asfaltoitu kaistan levyiseksi. On tapana, että sinne väistetään. Idässä ei pysty pitämään vauhtia, koska piennar oli puoliksi asfalttia, puoliksi soraa.

Liikennekulttuuri ei ollut täysin vieras, sillä porukasta useampi on jo aiemmin tehnyt matkan Venäjälle.

– Täytyy mennä maassa maan tavalla. Kokematonta tuolla olisi voinut hirvittää, mutta pitää vain luottaa itseensä ja siihen, että auto toimii.

Ladat kiinnostivat puolin ja toisin

Kun kerran intohimoiset ladistit lähtevät matkaan, niin tottahan silloin poiketaan myös katsomassa uusia Ladoja venäläisessä autokaupassa.

– Toljatissa käytiin autokaupassa. Siellä pääsimme istumaan sellaisiin automalleihin, joita ei edes ole vielä Suomessa.

Collander istui muun muassa Lada Xrayssä ja Lada Vestassa. Uusi Priorakin tuli testattua, mutta se ei miellyttänyt ylöjärveläistä yhtä paljon kuin hänellä käytössä oleva, vanhempi Lada Priora.

Matkan varrella seurue näki joka paikassa Ladoja. Yhtä lailla matka-Ladat herättivät kiinnostusta paikallisissa. Taukopaikoilla suomalaisille tultiin juttelemaan ja näytettin peukkua. Ladisteista haluttiin ottaa myös kuvia.

– Osa ihmisistä piti meitä vähän hulluinakin, Collander kertoo.

Muutaman kerran matkan varrella poliisi pysäytti autoja tavallisen liikennevalvonnan vuoksi. Ladat, joissa oli suomalaiset kilvet, herättivät myös virkavallan kiinnostuksen.

– Myös poliisit peukuttivat ja hymyilivät.

Unohtumattomat syntymäpäivät

Reissun aikana 50 vuotta täyttänyt Collander vietti tänä vuonna merkkipäiväänsä hieman eri tavalla kuin tavallisesti. Päivä alkoi Kummeli-sketsistä tutulla lahjalla, johon matkatoverit olivat kirjoittaneet omat nimikirjoituksensa ja reissun lentäviä lauseita.

– Aamulla minulle oli järjestetty pieni yllätys. En saanut kumivenettä, mutta kumipatjan kylläkin!

Vitsi juontaa Kummelien sketsiin Ladojen kokoontumisajoista, jossa vuoden Lada-kuski palkitaan kumiveneellä. Sketsi elää Lada-piireissä edelleen.

–  Olemme joskus jopa palkinneet ansioituneita ladisteja kumiveneellä.

Syntymäpäivänä poppoo vietti turistipäivää Moskovassa, joten päivä kului kaupungilla. Illalla Collander vei ystävänsä ruokailemaan.

– Olin luvannut porukalle, että tarjoan heille ruuat synttäreiden kunniaksi. Hotellin vieressä oli Burger King, joten menimme sinne.

Pahvinen Burger Kingin kruunu lähti syntymäpäiväsankarin mukaan kotiin muistoksi retkestä.