Nelikulmaisesta kellotornista säteilevä valo levittäytyy Munkkisalmen ympäristöön.
Kirkkoherra Viktor Ruzhinski liikuttuu, kun hän pyytää ylöjärveläisvieraitaan kipuamaan runsaan 30 metrin korkeuteen ja kurkistamaan aukoista avautuvia näkymiä.
– Meillä on teille toinenkin yllätys. Olemme saaneet valmiiksi Johanneksen kirkon rakennustyöt, hän esittelee viime lauantaina käyttöön otettua pyhäkköä.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Heikki Nylander kiitti siitä, että 80-vuotias Kaukolan kirkko palaa alkuperäiseen käyttöönsä.
Karjalankannas vietti viime viikonloppuna voimakasta hengen juhlaa, kun suomalaisten vuosina 1932–1933 rakentama Kaukolan punatiilinen tornillinen pitkäkirkko täytti 80 vuotta.
Syntymäpäivä kääntää sivun pyhäkön historiassa, sillä temppelin alennustila on menneisyyttä.
Herran huoneen vahvojen muurien sisällä on nyt kaksi jumalanpalvelustilaa.
Toissa vuonna käyttöön otettu Viattomina surmattujen lasten tsasouna on saanut naapurikseen Pyhän Johanneksen kirkon.
Tsasouna sijaitsee kirkon sakastissa, ja juuri valmistunut pikkukirkko on rakennuksen hautausmaan puoleisessa pohjoisessa poikkivarressa.
– Pääkirkkosalikin otetaan varmasti käyttöön tulevaisuudessa, kirkkoherra Viktor Ruzhinski valaa uskoa.
”Todistamme
suurta ihmettä”
– Tämä ei ole enää rauniokirkko vaan arvoisessaan asussa oleva pyhä paikka, Ylöjärven evankelisluterilaisen seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Heikki Nylander kiittelee.
Hän tuntee erityistä lukkarinrakkautta pyhäkköä kohtaan, koska hänen isoisänsä Anton Nylander on ollut muuraamassa massiivisia seiniä.
Emerituskirkkoherra Antero Honkkila puhuu suuresta ihmeestä.
– Kun tulin ensimmäisen kerran rankkoja vaiheita kokeneelle kirkolle 1990-luvulla, totesin, että raunioituvaa pyhäkköä ei pelasta mikään. Suunnittelimme kirkkotarhaan kokonaan uutta pientä rakennusta, jonka tilat olisivat sopineet niin jumalanpalvelus- kuin kerhokäyttöönkin. Uudishanke kohtasi ylipääsemättömiä ongelmia. Nyt todistamme uskomattomalta tuntuvaa saavutusta, kun Kaukolan kirkko palaa osa osalta arvoiseensa käyttöön, hän ihastelee.
Kaukolasta syntyisin oleva Arvo Korte vertaa kotikirkkonsa uutta tulemista amerikkalaisen Martin Luther Kingin unelman toteutumiseen kaikkien yhdenvertaisuudesta.
– Muistan tarkasti kaukaisen vierailuni Munkkisalmen rannalla. Kirkko oli joutunut monta kertaa vandalismin kohteeksi. Tuolloin kirkkoherra Viktor Ruzhinski kertoi, että hänellä on unelma. Se liittyi toiveeseen palauttaa pyhäkkö alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Pitkä odotuksemme palkitaan, kun vietämme Kaukolan kirkon 80-vuotispäivää kasvonsa pesseessä arvorakennuksessa, hän onnittelee.
Kaukolan pitäjäseura ry:n puheenjohtaja Matti Paavilainen kokee, että monumenttimainen kirkko koskettaa niin entisiä kaukolalaisia, heidän jälkeläisiään kuin alueen nykyisiä asukkaita.
– Jokainen, jolla on siteitä Kaukolaan, iloitsee ympyrän sulkeutumisesta, kun 3. syyskuuta vuonna 1933 käyttöönsä vihitty kirkko on palannut aktiiviseen jumalanpalveluskäyttöön, hän vakuuttaa.
– Rauniokirkossa tehdyt remonttityöt ovat herättäneet taajaman lähes tuhat asukasta huomaamaan, että paikkaa koristaa ainutlaatuinen rakennustaiteen helmi.
– Olen etuoikeutettuna seurannut hyvin läheltä nykyisen väestön suhtautumisen muuttumista myönteiseksi kirkkorakennusta kohtaan. Pyhäkkö ja hautausmaa saavat rauhansa, pitäjäseuran veturi kiittää.
– Jos ajan hammas olisi voinut nakertaa pyhäkköä ja se olisi lopulta kadonnut kokonaan pois, olisi luovutetulta alueelta hävinnyt kansojamme yhdistävä tekijä, Paavilainen sanoo.
Valo näkyy
pitkälle
Elokuinen lauantaiehtoo vaihtuu yöksi.
Pikkuruinen bussi lähestyy Munkkisalmen rantaa. Yhtäkkiä matkustajat havahtuvat kirkkaaseen ja korkealla helottavaan valoon, joka säteilee kellotasolta ja majakkamaisesta kattorakenteesta.
Torni vetää lumoutuneet katseet puoleensa.
Kirkkoherra Viktor Ruzhinski sanoo, että 70 vuoteen suomalainen ei ole kivunnut nelikulmaisen kellotornin huipulle.
Kirkkoherrat Antero Honkkila, Risto Takkinen sekä Kimmo Reinikainen ja kappalainen Jyrki Koivisto astelevat vankasti rakennettuja parruportaita pitkin yli 32 metrin korkeuteen. He kulkevat aukko aukolta ja silmäilevät niin järvi-, pelto- kuin kylämiljöötä.
Jyrki Koivisto lukee vuonna 1953 ilmestyneestä Kaukola-kirjasta katkelman ja korostaa, että 2013-luvun ihmiset tuntevat Kaukolan kirkon kohtalon.
– Uusi kirkko oli kaikin puolin onnistunut, juhlava ja valoisa. Rakennusliike Sten Viipurista oli tehnyt tunnollista työtä. Palovakuutusarvot olivat peittäneet rakennuskustannukset. Uutuutena kirkossa oli sähkövalaistuksen ohella myös sähkölämmitys, joka toimi moitteettomasti. Uudesta kirkosta tuli pian seurakuntalaisten lempilapsi, joka pyhä pyhältä täyttyi hartaista kuulijoista. Se säilyi talvisodan vaurioilta ja toivotti vielä kerran evakkopoluilta palaavat seurakuntalaiset tervetulleiksi kotiin. Vain kolmen vuoden kuluttua täytyi se kuitenkin jättää toistamiseen, emmekä tiedä mitään sen myöhemmistä vaiheista, Koivisto siteeraa ja kyynelehtii ilosta tehdessään tuttavuutta siistin kellotasanteen kanssa.
Hävitys on
päättynyt
Moni muistaa neuvostoajan, jolloin Kaukolan kirkko oli laajan Leningradin alueen suurin kanala.
Sittemmin pyhäkköä on rusikoitu monella tavalla. Sen ikkunat ja ovet rikottiin. Kirkkosalissa roihusivat nuotiot, kun väkijuomista innostuneet ihmiset kokoontuivat kekkereihinsä rakennuksen suojaan. Kaikki mikä irtosi, rikottiin tai varastettiin. Seinät töhrittiin ja pihaa pidettiin kaatopaikkana.
Pyhän tuntu ja kosketus olivat poissa vuosisataiselta kirkonmäeltä.
Munkkisalmen rantatöyräs elää nyt voimakasta renessanssia.
Ruustinna Valja Ruzhinskaja on istuttanut kirkkotarhasta Jumalan puutarhan.
Punaisen lauta-aidan ja mustan rautaportin suojissa on monta kukkapenkkiä, joissa loistavat niin monivuotiset kuin yksikesäiset kasvit. Siisteissä riveissä ovat puiden ja pensaiden taimet.
Ilmoitustaulu on siisti, ja ihmiset käyvät rauhassa lukemassa seurakunnan ilmoitusasiat.
– Feenikslintu on noussut tuhkasta, Kaukolan pitäjäseuran puheenjohtaja Matti Paavilainen kiteyttää ilonsa 80-vuotiaan kirkon edustalla.
”Jumala ei ole
unohtanut meitä”
Johanneksen kirkon käyttöönottotilaisuudessa ja Herran huoneen 80-vuotisjuhlassa on voimakkaasti läsnä ilo ja kiitollisuus.
Kirkkoherra Viktor Ruzhinski hymyilee kilvan elokuisen auringon kanssa. Hän vihmoo vihkivettä ja siunaa paikkaa.
Saarnassaan kirkkoherra käsittelee kiitoksen merkitystä.
– Miten meidän pieni seurakuntamme on löytänyt hyvät ystävänsä muun muassa Ylöjärveltä, Parkanosta ja Vantaalta, Ruzhinski kyselee.
Hän kiittää paikallisia lahjoittajia, jotka ovat toimittaneet työmaalle korkeatasoisia rakennustarvikkeita.
– Kaukolan kirkko on esimerkki siitä, mitä hyvän tekemisellä saadaan aikaiseksi, kirkkoherra maalaa.
Kirkonmiehen mielestä uuden tulemisen kokeva pyhäkkö merkitsee erittäin paljon seudun asukkaille.
– Pyhäkkö on koko yhteisön keskellä. Se on kuin majakka merellä. Kirkko loistaa Maailman Valoa, Ruzhinski kiteyttää.
Hän luonnehtii Johanneksen kirkkoa Noan arkiksi, joka kokoaa suojiinsa Sevastjanovan hengellisyyttä janoavat sielut.
– Hylätty kirkko elää. Se todistaa meille, että Jumala elää ja Hän on kuullut meidän vuosikautiset rukouksemme. Tervetuloa Sanan äärelle. Seuraava jumalanpalvelus on ensi sunnuntaina, Ruzhinski toivottaa paimennettavansa tervetulleiksi Kristuksen silmien alle.
Kirkkoherrat
siunaavat
Viimelauantaisia kaukolalaisjuhlallisuuksia kunnioittivat läsnäolollaan Ylöjärven evankelisluterilaisen seurakunnan eläkkeellä olevat kirkkoherrat Antero Honkkila ja Risto Takkinen sekä virassa oleva Kimmo Reinikainen. Paikalla oli myös Parkanon emerituskirkkoherra Erkki Hirvi.
Kaukolan seurakunnan suomalaisten tietoisuuteen 1990-luvulla tuonut Antero Honkkila nostaa keskiöön alueen nykyiset ihmiset.
– He ovat parhaita asiantuntijoita omien hengellisten toiveidensa ja tarpeidensa suhteen. He ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen. Tälläistä työtä on siunauksellista katsoa, hän sanoo.
– Olen astellut vuosien saatossa monenlaisin ajatuksin Kaukolan kirkkoon. Alennustila on tuntunut masentavalta, mutta kolme viime vuotta ovat merkinneet Viktor-papin unelmien toteutumista. Suuren punatiilisen kirkon suojissa on kaksi kaunista kappelia, Honkkila ihastelee.
Risto Takkinen vertaa Kaukolan ehostuvaa kirkkoa Ylöjärven kirkkoon.
– Ne molemmat ovat Jeesuksen lyhtyjä.
– Kaukolan kaunis ja rakkaudella rakennettu kirkko joutui jo seitsemän vuotta valmistumisensa jälkeen sotatoimien kohteeksi. Vaikka sodan hävitys on raakaa, tuntuu minusta kuitenkin vielä pahemmalta kirkon tahallinen häpäisy. Sellaisena on koettu vaikkapa kirkon käyttö kanalana tai heinälatona ja tahallinen vandalisointi. Se kertoo samalla kirkon sanoman tietoisesta pilkkaamisesta. Tuntuu kuin sellainen yhteisö vetäisi tietoisesti verhot kiinni ja sammuttaisi valot. Ainakaan se ei halua nähdä mitään siitä valosta, joka meille kristityille on tärkeä elämän tiennäyttäjä, Takkinen pohtii.
Kirkkoherra Kimmo Reinikainen ajattelee, että kanalanakin toimiessaan kirkko oli varmaan jonkinlaisessa lepäävässä hengellisessä tilassa.
– Kun ajatus kirkosta seurakunnan kokoontumispaikkana tuli taas mahdolliseksi, tuntojen ja historian elementit olivat saman tien läsnä ihmisten mielissä. Into kunnostuksesta kielii toivosta ja rakkaudesta. Kirkon kunnostaminen on ihmisen järjellistä Jumalan palvelusta, hän toteaa.
Erkki Hirvi arvostaa Johanneksen kirkon intiimiyttä, joka vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
– Uutukainen kirkko henkii pyhän tunnetta ja iloa. Ne kumpuavat valoisista väreistä, hän tarkentaa.
Muistotaulu nyky-Kaukolan kirkosta.
Kaukolan seurakunnalle kuulunut kasukka oli Viktor Ruzhinskin yllä juhlajumalanpalveluksessa.
Viimeisimmät kommentit