Nuori toisensa jälkeen löytää kesäpestin huvipuiston hulinasta. Sinne suuntasi myös ylöjärveläisen Lotta Isokotamäen kokka. Hänen työnsä tosin on aivan muuta kuin laitteiden käynnistelyä tai hattaran pyöritystä. Työlistalla on ponien ja aasien hoitoa satukirjojen maisemissa.
Lotta Isokotamäki taluttelee Wallu-ponia tottunein hevosharrastajan ottein. – Aivan mahtavaa olla täällä keskellä satua melkein kuin hahmona, työstään nauttiva ylöjärveläinen tuumii.
Kapeita hiekkakatuja, hevostalleja, eläinaitauksia, vanhoja puisia kaupunkitaloja, linna, heinäseipäitä ja mylly. Hevosia, poneja, koiria, kanoja, lampaita. Määkimistä, kotkotusta ja kukonlaulua.
Särkänniemen Koiramäessä entisajan maalais- ja kaupunkitunnelma tulvivat joka suunnasta.
Teemapuistoon tulija pujahtaa paitsi menneisiin aikoihin myös sadun maailmaan: Historiaa uhkuvissa rakennuksissa on jotain kumman värikästä ja piirroksellista. Siellä täällä kurkistelee vanhoihin asuihin sonnustautuneita ihmisiä – ja koiria.
Täällä kesänsä viettää ylöjärveläinen Lotta Isokotamäki. Hänen päivänsä eivät kuitenkaan kulu vain kujilla tallustellessa ja satukuvastoa pällistellessä. Hän käärii hihansa ja huhkii hommia.
Isokotamäki nimittäin ahertaa kesätyössä Koiramäen eläintenhoitajana.
Vilskeestä verkkaiseen oleiluun
Vaikka Koiramäki onkin eläintenhoitajalle arkinen työpaikka, tuntee Lotta Isokotamäki paikalle saapuessaan astuvansa tyystin omintakeiseen maailmaan.
– Ei tunnu, että olen Särkänniemessä. Tuntuu, että olen Koiramäessä.
Ei uskoisikaan, että vain kivenheiton päässä pauhaa huvipuiston humu. Kieputtimet ja vauhtimasiinat eivät näy satumaisten katonharjojen takaa. Vain Half Pipen kyydeistä näkee toisinaan pilkahduksen, kun menopeli kurkottaa yläilmoihin.
Isokotamäki toteaa, ettei melukaan juuri kantaudu Koiramäen omaan pikku soppeen.
Tunnelmaa syventää se, että työntekijät ovat sonnustautuneet teeman mukaiseen vaatetukseen.
– Asiakkaille tulee mielikuva, että olemme heittäytyneet tähän.
Koiramäki on tyynnyttävä vastapaino huvipuiston vilskeelle.
– Tämä on siisti, rauhallinen ja yhteisöllinen, nuori nainen kuvailee.
Hän toteaa, että huvipuistohurvittelijat tulevat teemapuiston puolelle rauhoittumaan ja nauttimaan yhdessäolosta.
– Tämä ei ole yksinäistä huvittelua laitteissa.
Ei ihan tavallinen huvipuistopesti
Ylöjärveläisnuori hehkuttaa olevansa kerrassaan ihanteellisessa suvipestissä.
– Kun kuulin, että pääsen tänne, olin ihan innoissani. Olen ratsastanut ja ollut hevosten kanssa niin kauan, että tämä on paras kesätyö, jonka voin saada, hän iloitsee.
Eläintenhoitajan hommissa häntä miellyttää vaihtelevuus.
– Ei koskaan tule tylsää.
Tyypillisen mielikuvan mukaan huvipuiston kesätyö olisi varsin toisenlaista kuin Isokotamäen työsarka. Koiramäen ahertaja ei kuitenkaan olisi halunnut perinteisen laiteohjaajan paikkaa.
– Se ei olisi kiinnostanut kovin paljon. Koen sen työn niin tylsäksi verrattuna tähän hommaan. Haluan vaihtelua päivään.
Jos Koiramäkeä ei olisi, nuori nainen olisi mahdollisesti hakenut huvipuiston ravintolapuolelle töihin.
Unelmapestiin päässeen päiviin kuuluu ponien ja aasien hoitoa. Muutkin eläimet tulevat hymyilevälle eläintenhoitajalle tutuiksi ja saavat osansa tämän rapsutuksista, vaikka niiden hoito ei ylöjärveläisen tehtäviin lukeudukaan.
Kesätyöläinen pitää alueen siistinä ja putsaa kaviojalkojen tarhat ja karsinat.
Ponit on myös syötettävä ja harjattava päivittäin. Pääsevätpä ne uimaankin hoitajansa saattelemina.
Eläinten lisäksi seurallinen nuori kohtaa ihmisiä. Hän esimerkiksi taluttaa huvipuistovieraita kantavia poneja ja opastaa hiekkajuustojen teossa.
– Meillä on taikahiekkaa, josta tehdään juustoja vanhan ajan tyyliin.
Isokotamäki aloitti pestissään toukokuun lopussa. Kalenteri täyttyy töistä aina elokuun puoliväliin asti. Sitten on aika palata koulunpenkille ja abivuoden tiimellykseen.
Suviduunissaan nuori nainen on päässyt vuorotyön makuun. Aikaisimmillaan työpäivä alkaa seitsemältä, myöhäisimmillään yhdeltä päivällä. Lisäksi on liuta vuoroja, joiden alkamishetki sijoittuu johonkin näiden kahden kellonajan väliin. Päivät ovat kahdeksantuntisia.
– Joskus saattaa olla yhdeksänkin tuntia mutta tosi harvoin. Pitäydymme siinä kahdeksassa tunnissa, koska tämä ei ole kevyttä työtä. Tässä joutuu tekemään fyysisestikin aika paljon.
Työpäivä voi napsahtaa mihin kohtaan viikkoa tahansa. Tavallisesti vapaapäiviä on kaksi viikossa.
Eläinten ystävästä hammaslääkäri
Lotta Isokotamäki on eläinten ympäröimänä elementissään.
Hän on puuhannut hevosten parissa 11 vuotta niin kilparatsastuksen kuin tallityön merkeissä. Heppatytöllä on ollut hoitohevonenkin huolehdittavanaan.
Lisäksi ylöjärveläisen perheessä on ollut aina koiria. Vuosia sitten oli jopa lampaita kesän ajan.
– Ne tulivat karitsoina. Hoidin niitä koko kesän.
Eläinrakkaus huokuu Isokotamäestä.
– Koen hevoset ystävinä. Ne ovat tosi tärkeitä minulle. Kyllä minulla tulee aina olemaan jokin eläin.
Kesätyöntekijä näkee kussakin luontokappaleessa omalaatuisen persoonan.
Innostaan huolimatta Isokotamäki ei kaavaile eläinten kanssa touhuilusta itselleen pysyvää ammattia.
Nuoren haaveissa nimittäin siintää hammaslääkärin ura.
– Äiti on hammaslääkäri, ja olen saanut vierellä tutustua tuohon työhön.
Valintaa tukee myös lukiolaisen kiinnostus lääketiedettä ja luonnontieteitä kohtaan. Lisäksi työssä houkuttaa tilaisuus olla ihmisten kanssa.
Särkänniemessä karsinoita siivotessa Isokotamäki pääsee huiskimaan suuria linjoja. Pikkutarkkaa sorminäppäryyttä vaativa hampaiden huolto kuitenkin soveltuu aikanaan käsitöitä harrastaneelle nuorelle.
Vaikka kesäpesti ei suoranaisesti kouli Isomäkeä tulevaa työtä varten, tarttuu matkaan monta tärkeää oppia.
– Kyllähän tässä työmoraali syntyy. Myös asiakaspalvelutaidot paranevat, ja oppii toimimaan lasten kanssa.
Koiramäkeläisen mielestä kesätöissä on hyvä käydä.
– Oppii vastaanottamaan työohjeita. Kesätöiden teko kasvattaa tietynlaista nöyryyttä. On ainutlaatuinen kokemus päästä kesätöihin. Siitä jää käteen hyvä mieli palkan lisäksi.
Kertauskurssi Kunnaksen saduista
Suomalaislasten ikisuosikit, Mauri Kunnaksen kirjat, ovat kuluneet Lotta Isokotamäenkin hyppysissä.
– Meillä on paljon Kunnaksen kirjoja.
Teokset ovat monen aikuisenkin makuun, mutta Isokotamäki ei ole ehtinyt lueskella niitä viime vuosina, sillä perhe on vienyt kirjapinot mökille. Kesätyö on kuitenkin ollut omiaan virkistämään muistia.
Eläintenhoitajaa kiehtovat Kunnaksen kertomusten hauskat juonet ja vanhat sanonnat. Niin ikään sivuilla vilisevät yksityiskohtaiset ja humoristiset kuvat ilahduttavat.
– Kyllä Kunnaksen teokset ovat heppakirjojen lisäksi olleet yksi lapsuuteni luetuimmista kirjasarjoista.
Viimeisimmät kommentit