Helka Pylkkö-Pollari

Henri Mäkelä on reilussa seitsemässä vuodessa luonut rullaavan ja kasvavan firman.

Nuori jos toinenkin muuttaa pois Ylöjärveltä opintojen, töiden tai maailman näkemisen perässä, mutta Josefiina Nousiaisen suunta oli toinen.

Ylöjärvi veti ensin yrityksen, sitten yhtiön omistajajäsenenkin täkäläiskonnuille. Täällä on hyvät olot molemmille, eikä työmatkakaan enää kiusaa.

Jyväskyläläisnainen perheineen muutti lapsuudenperheensä peesissä Ylöjärvelle ja kotiutui. Niin pientä kuin isoa paikkakuntaa kokenut pitää tätä välimuotoa juuri sopivana.

Paljasjalkainen tamperelainen muutti kuntarajan yli naapurikaupunkiin. Muutos ei ollut suuri, vaikka vähän jännittikin. Mutta muutos oli juuri ratkaiseva.

Tuon tuosta lenkillä osuu silmään ikävä näky. Roska. Ja tuolla, roska. Ja tuollakin, roska! Eikä tämä ole toistuvaa vain kaupunkitilassa asfaltin pielessä vaan myös metsäisillä lenkkipoluilla ja jopa metsässä. Eikä homma jää vain karkkikääreisiin tai tupakka-a

Kodin osto Ylöjärveltä oli töiden perässä muuttaneelle lapsiperheelle kelpo valinta. Palvelut pelaavat kiitettävästi, tekemistä piisaa ja tuttavien kanssa kelpaa seurustella.

Kun kurulaismökin pihaan ryhdyttiin pykäämään huussia, ei huolittu mitään kurjaa koppia. Mutta ei ihan perinteikkäällekään linjalle lähdetty.

Noora Kuntsi Haavisto – Harvakseltaan. Ei ole omaa mökkiä, mutta lapsuudenystävän mökillä käymme, sanotaan kerran kesässä. Kaipaan ehdottomasti omaa mökkiä. Mökillä on ehkä huolettomampaa arjen askaretta kuin kotona. Ja siellä yhdistyvät sauna, järvi ja kiiree

Israelilaismies löysi rakkauden Suomesta ja päätyi Ylöjärvelle, jota piti aluksi maailman laitana. Vaan täällä olikin kaikki tarvittava ja oiva yhteisöllinen henki.

Valtakunnallisen taloustaitokisan toukokuun lopulla voittanut ylöjärveläisnuori taitaa talouden perusteet, vaikkei niistä suuresti sytykään. Samalle polulle hän kannustaa muitakin.

Telttailu on kesäpäiviin mainiota luonnonläheistä ja aikatauluista irrottavaa puuhaa, joka sujuu, kun tuntee muutaman niksin ja neuvon.

Satoi tai paistoi, lapsille keksii kyllä tekemistä suvipäivään. Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisaktiivi kertoo vinkkinsä.

Kesäisin luonto on pullollaan ihasteltavaa, ja siitä innokas luonnon tarkkailija Reima Kesselikin ottaa osansa.

Tiuravuoren palvelukeskuksen väki sai viime perjantaina vieraikseen aasin ja kanoja. Muutakin päivien piristystä on vanhuksille viritetty viime aikoina.

Kesäkuun puoliväliin asti testataan hyvinvointitoria, jolta saa pienimuotoista terveys- ja sosiaalipalvelua. Kokeilulla selvitetään, onko tällaiselle kysyntää Viljakkalassa.

Kansanperinne. Uh, kuivakka sana monille. Tympeää tanhua vanhassa haalistuneessa valokuvassa jossain seurantalon perukalla. Ankeaa. Vaka vanha Väinämöinen. Blaah, ei muuta kuin epävireistä kanteleensoittoa musiikintunnilla ja outoa runomongerrusta. Kotiseutumu

Suurkaupungin kasvatti muutti pikkukaupunkiin ja ihastui. Täältä löytyivät idylli ja kaikki tarvittava, eikä Helsingin häly enää tunnu houkuttavalta asuinympäristöltä.

Kaupungin vihertyö on viihtyvyyden luomista, kuten kotienkin, mutta mittakaava ja luonne ovat toiset. Kaupunki nojaa suuriin linjoihin.

Viime vuosina hiljaiseloon hiipunut mielenterveysyhdistys virkoaa. Niin tarpeelliseksi toiminta koetaan. Porukka valaa tukea, tietoa ja toivoa.

Työväenopiston näytelmäporukka Saurion teatteri tarttui entisen kunnanjohtajan tekstiin, joka kurkistaa menneen ajan Räikän elämään.

Liki 30 vuotta hiusalalla työskennellyt ammattilainen koluaa valokuva-albumejaan ja muistilokeroitaan. Monenmoista tukkaa on tullut tehtyä, vaikka villeimmät erikoisuudet ovatkin jääneet väliin.

Meikkipohjan puute ei tiedä hyvää lopputulosta. Kosmetologi kertoo vinkkinsä.

Kurun kulttuurikoordinaattorina tuttu kasvo reissasi Peruun vapaaehtoistyömatkalle ja koki yhtäältä mieltä lämmittävää, toisaalta mieltä kaihertavaa.

On ilmoja pidellyt. Siinä lause, joka nostaa monen kasvoille huvittuneen tai jopa kyynisen virneen. Tahi tympääntyneen silmienpyöräytyksen kera syvän huokauksen. Taas tämä aihe. Aina jauhetaan säästä. Onko turhempaa? Onko kuluneempaa? Mutta ei, ei se nyt ihan

Nuoruuden uho pitäytyä vastedes pois Ylöjärveltä vaihtui aikuisuuden Ylöjärvi-kaipuuseen. Paluumuuttajalle Ylöjärven ydin on luonnonläheisessä rauhassa.

Lukion jälkeen auto-ostosten kimmokkeesta yrittäjäksi ryhtynyt on reilussa seitsemässä vuodessa luonut rullaavan ja kasvavan firman. Se on Ylöjärven vuoden nuoren yrittäjän tittelin arvoinen saavutus.

Ylöjärvellä viihtyvä ja käsityöperinteestä ponnistava lasipaja täyttää pian 20 vuotta.

Ylöjärveläistoverukset kavereineen reissasivat taannoin moottorikelkoilla Lappiin eteläisiltä kotikulmiltaan asti. Moinen reissu ei ole mitään ihan tavallista taivallusta.

Muun muassa Sarjakuva-Finlandialla ja Puupäähattu-tunnustuksella palkitun taiteilijan työ kuplii kiintoisia kulmia. Pian hän saapuu kertomaan työstään Leijaan.

Vapaaehtoisvoimin ja kaupungin työntekijöiden avulla ponnistettiin ilmaiskartta, joka auttaa kenet tahansa Ylöjärven kiintoisien kohteiden äärelle.

Ylöjärven Elovainiolla ja Soppeenmäessä kuhisevassa kauppa- ja palvelukeskittymässä sykkii myös leipomokeskittymä: usean leipomon rypäs. Runsaus nähdään etuna.

Vaikka ikävuosia on tullut, Ylöjärven senioreiden Artistit-taideryhmän luova energia ei ole ehtynyt. Sitä viestii näyttelykin.

Musiikkia, lasten tapahtumia, kirjailijavieraita, teatteria, tunnelmointia… Ylöjärvellä tapahtuu monenmoista – niin paikallisten kuin ulkopaikkakuntalaisten iloksi. Ilmeestä sen tietää. Kun ihmisten kasvoilta paistaa nautinto, Ylöjärven kulttuuri- ja mar

Lasitöiden viemä Leena Kunttu nauttii taiteenlajinsa kirjosta: materiaalia ja keinoja voi soveltaa yhä uusin tavoin, ja lasi herää eri tavalla eloon eri ympäristöissä. Taitajan antia voi ihastella vielä muutaman päivän Leijassa.

Tässä on ainesta. Nimittäin 14-vuotiaassa viulistilupauksessa, joka napattiin ylöjärveläiseen klassisen musiikin konserttisarjaan.