Kierrätyskeskus on monelle vieraampi paikka kuin perinteinen kirpputori. Ylöjärvellä sen tunnelma on kuitenkin aivan kuin kirpparilla. Erona on se, että tavarastaan eroon halajava ei haali kamppeistaan tiliä. Tuotto menee työttömien yhdistykselle. Samalla reissulla kaatopaikkakuosissa olevan rojun voi jättää jäteasemalle.
Tarja Karjalampi kuvaa kännykällä löytämiään pöytää ja tuoleja ja lähettää otokset huonekaluja kaipaavalle tutulleen. Karjalampi on itsekin tuonut vanhoja tavaroitaan kierrätettäviksi.
Tarja Karjalampi kävelee kännykkä kourassaan Ylöjärven kierrätyskeskuksessa. Hän tiirailee kiinnostuneena huoneen perältä bongaamiaan pöytää ja tuoliryhmää.
Kännykkä on ostosreissulla oiva apu. Sen avulla Karjalampi nytkin kuvaa löytöään ja lähettää sitten kuvat henkilölle, jota auttaa kaluste-etsinnöissä.
– Muuten voi tulla kommentteja: ”Meillä on kaksio, ei viisi huonetta ja keittiö”, hän naurahtaa.
Samanlainen ja erilainen kuin kirppis
Asiakkaan silmissä Elovainiolla sijaitseva kierrätyskeskus on koko lailla kuin kirppis.
Tiloihin on koottu tavaraa kirjoista astioihin, sohvista televisioihin.
– Pruukataan käydä täällä ohimennen. Aina löytää jotain kivaa, Karjalampi sanoo.
Hänen mukaansa on tarttunut aiemmilla kerroilla ainakin kukkapöytä, riippumatto ja tv-taso tyttärelle. Näppejä tuppaavat syyhyttämään myös jos jonkinlaiset kynttilänjalat ja lasikipot.
Tavaran tuojille kierrätyskeskus on kuitenkin toinen juttu kuin perinteinen kirpputori. Pöytiä tai loosseja ei ole. Tuojat eivät hanki tuottoa tarpeettomiksi käyneistä esineistään, vaan myynnin tuomat varat päätyvät keskusta ylläpitävälle Ylöjärven työttömät ry:lle.
Hinnat ovat alhaiset, usein halvemmat kuin kirpputoreilla, koska tavarasta tulleita tienestejä ei ole keräämässä niiden entinen omistaja, joka yrittää päästä omilleen pöytävuokrien jälkeen.
Kassaan kertyneet eurot käytetään yhdistyksen toiminnan pyörittämiseen.
– Nyt elämme mielenkiintoista aikaa, sillä kaupunginhallitus ei ole vielä reagoinut vuoden alussa tekemäämme avustusanomukseen. Joudumme miettimään, millä rahoitamme toimintaamme, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Eva Aalto.
Työttömien yhdistyksen on siis varauduttava siihen, että kierrätyskeskuksen tuotot on käytettävä toimitilojen vuokrien maksuun.
Yleensäkin yhdistys pystyy suunnittelemaan toimintaansa lähinnä vuosi kerrallaan. Päärahoittaja on Pirkanmaan ELY-keskus.
Kierrätyskeskus tarjoaa työttömille vuoden pestejä työllistämistuella.
Käyttökelpoista tavaraa
Keskus vastaanottaa lähes kaikkea käyttötavaraa.
Vaatteita se ei tosin ota kaupattavikseen, kuten ei monia sähkölaitteitakaan. Esimerkiksi astian- ja pyykinpesukoneita ei hyväksytä, sillä niiden toimivuutta ei voi varmistaa keskuksen tiloissa. Niin ikään tietokoneet eivät kelpaa.
Esimerkiksi televisioita, leivänpaahtimia ja kahvinkeittimiä on kuitenkin otettu hyllyille.
Myytävien esineiden, kalusteiden ja vempeleiden on oltava käyttökelpoisessa kunnossa. Pienet tahrat tai pölyt voi keskuksen työntekijäkin puhdistaa.
– Tosi siistiä tavaraa tänne kyllä tulee, keskuksen työntekijä Tatjaana Reponen kiittelee ja suorastaan hämmästelee.
Pieni tila on myös helppo pitää siistinä, joten vaikutelma on kuin hyvällä kirppiksellä.
Mitään maksua kierrätettäväksi vietävästä tavarasta ei tarvitse pulittaa. Sen sijaan lähtiessä saa napata matkaan jotakin tuodun tavaran arvoista keskuksen valikoimasta. Reposen mukaan varsin harva kuitenkaan tulee käyttäneeksi vaihtoperiaatetta.
Jos keskukseen on tuomassa suuria esineitä, kuten sänkyjä tai sohvia, on hyvä pirauttaa ennen tuloaan. Tilat ovat nimittäin pienet, joten kaikkia kalusteita ei onnistuta mahduttamaan niihin.
Jäteasema vieressä
Kierrätyskeskuksen väki tarkastaa tarjotun tavaran. Jos se on selvästi rikkinäistä tai kehnossa kunnossa, on osoitteena naapurin jäteasema. Siellä roju lajitellaan jatkokäsittelyä varten.
Henkilökunta myös auttaa esineiden kunnon arvioinnissa.
– Monta kertaa asiakas on mennyt jäteaseman puolelle, ja hänet onkin ohjattu kierrätyskeskukseen. Samoin toisinpäin, Reponen kertoo.
Hän toteaa yllättyneensä, kuinka laadukasta tavaraa ihmiset heittävät surutta pois.
Jos hyväkuntoiset tavarat eivät kerta kaikkiaan mahdu kierrätyskeskukseen, myyjät vinkkaavat viemään ne esimerkiksi kirpputoreille. Asiakas voi sitten valita, ryhtyykö vaivaan vai jättääkö vaikkapa kelpo sohvan jäteasemalle.
– Mekään emme voi kaikkea pelastaa, Reponen harmittelee.
Kierrätysintoisia asiakkaita
Tatjaana Reponen nyökyttelee mielikuvalle, että viime vuosina ehkä aiempaa useampi on herännyt arvostamaan tuotteiden uusiokäyttöä. Kirpputorit eivät useiden silmissä ole kauhtuneita varastoja vaan jopa aarreaittoja.
Eva Aallonkin arvion mukaan kierrättämisen suosio on kasvanut. Tämä näkyy muun muassa Ylöjärven kierrätyskeskuksen myynnissä, joka kasvoi viime vuodenkin aikana. Hänen mukaansa paikalle on löytänyt myös uusia ihmisiä.
– Työntekijöidenkin aktiivisuus vaikuttaa suosioon, hän lisää.
Uusiokäyttöä harrastavat Reposen mukaan kierrätysintoiset ihmiset nuorista lapsiperheisiin ja vanhuksiin.
– Eräs nuori pari etsi juuri 1950-luvun kalusteita. Liikkeellä on siis myös vintage-ihmisiä, Aalto sanoo.
Toisaalta samaan aikaan vastakkaisessa ääripäässä on vankka joukko, jolle kelpaavat vain suoraan tehtaasta tulleet tuotteet ja joka sysää kunnon tavaraa roskiin.
– Onneksi löytyy ihmisiä, joille ei tarvitse olla uusinta uutta, Reponen hymyilee.
– Toki vielä enemmänkin saisi kierrättää.
Viimeisimmät kommentit