Kuiva, ei vaan kiva kansanperinne

Kansanperinne. Uh, kuivakka sana monille.

Tympeää tanhua vanhassa haalistuneessa valokuvassa jossain seurantalon perukalla. Ankeaa.

Vaka vanha Väinämöinen. Blaah, ei muuta kuin epävireistä kanteleensoittoa musiikintunnilla ja outoa runomongerrusta.

Kotiseutumuseo. Huh, tympeä aitta, jossa pari ikivanhaa romua lojumassa.

 

Ehei. Ei pidä paikkaansa. Ei kansanperinne ole pelkkää kulahtanutta, tylsän harmaata kamaa. Sillä on antaa vaikka mitä mieltä kutkuttavaa.

Vaikkapa tuo kansantanssi. Minusta olisi hauskaa kokeilla sitä joskus. Ajatellaanpa riehakkaita pitoja, joissa porukalla pannaan jalalla koreasti rempseissä tunnelmissa svengaten. Hilpeää menoa kuin irkkupubissa konsanaan.

Kansanrunous taas voi tarjota jännittäviä kertomuksia siinä kuin nykyromaani. Vaikkapa sammon ryöstö on itse asiassa aika vaiheikasta luettavaa. Kansanrunoudessa on myös yleisinhimillistä ainesta, joka pätee aina. Sellaista kuin kateus, äidinrakkaus tai menestyksen halu. Ja roisiakin menoa on. Olin jokin vuosi sitten kuuntelemassa Suomen kansan rivoja runoja ja ostin niitä kirjanakin ja sanonpa vain, että aika tavaraa! Siitä on hymistely kaukana.

Tai tuo museo. Jokin vanha kapistus voi liidättää mielen aikamatkalle ja kertoa kiintoisaa tarinaa siitä, miten ennen on eletty. Ohhoh, tuollaisillako ne jauhoa ja voita tekivät. Aika elämää on ollut. Pistää nykyeloa perspektiiviin.

 

Eikä perinne ole vain jotain menneestä. Se löytää uusia muotoja tänäkin päivänä.

Yksi ikisuosikeistani, progressiivista metallia soittava bändi Amorphis, ammentaa biiseihinsä Kalevalasta, ja kyllä jytää, kolisee ja kiehtoo tunnelmillaan!

Traditionaalista musamaailmaa soveltava nykymusiikki usein hersyttää mahtavalla tavalla vaikutteita menneestä yhdistettyinä uudempiin tuuliin. Vaikka jotkin kanteletta ja rockia tai muuta modernia meininkiä yhdistävät biisit tai ylöjärveläisen soitinrakentajan Juhana Nyrhisen skeittilaudoista tehdyt sähkökanteleet saavat aika väreitä aikaan.

Ja puhettamme höystävät vanhojen sananparsien tavoin vaikka Kummelista tai somesta napatut hokemat. Kylä lähtee!

 

Kun siis ensi kerran kuulet tai ajattelet, että hmh, kansanperinne, onpas tylsää, mieti toisen kerran. Kurkkaa Kalevalaan, Kummeliin, kirjastoon tai keikalle. Voit yllättyä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?