Ranska on linnojen luvattu maa. Maassa on liki 36 000 kuntaa – linnoja on peräti 45 000. Linnat muistuttavat maan suuruudesta, ja ne kätkevät suojiinsa alueidensa historiaa lukuisilta sukupolvilta ja eri aikakausilta. Menneisyys ja nykyisyys lyövät kättä toisilleen, sillä suuri osa linnoista on aktiivisessa käytössä, ja ne ovat edelleen alkuperäisten sukujen omistuksessa. Maassa pitkään asunut viulisti-kapellimestari ja tietokirjailija Verna Kaunisto on tutustunut erilaisiin linnoihin, ja hän pitää runsasta ja värikästä ranskalaista linnamaailmaa kiehtovana kansallisaarteena.
Kymmenettuhannet linnat ovat turistimagneetteja, jotka vetävät vuosittain miljoonia matkailijoita Ranskaan. Myös ranskalaiset itse ovat kiinnostuneita linnoistaan. Esimerkiksi perheet ja suvut kokoontuvat mielellään juhliinsa linnamiljöissä.
Pariisissa asuva ja työskentelevä Verna Kaunisto kertoo, että hän on ollut kiinnostunut linnoista siitä lähtien, kun hän 1980-luvulla saapui ensimmäisen kerran maahan. Hänen mielenkiintonsa ja linnarakkautensa on vahvistunut koko ajan. Linnat ovat todellisia tietopankkeja rakennuksineen, sukuineen, kirjastoineen jataidekokoelmineen.
Ranskan kuuluisin linna on palatsimainen Versailles, joka tunnetaan häikäisevänä aurinkokuninkaan monumenttina.
Kaunisto korostaa, että jokainen linna on uniikki. Ne kertovat sijaintipaikastaan ja vaikutusalueestaan. Niiden muurien ja seinien sisällä historia on kerrostunut eri sukupolvien ja aikakausien elämän jäljistä. Linnat ovat alueidensa keskuksia ja perinteisesti merkittäviä työllistäjiä.
– Monet ihmiset lähestyvät linnoja niihin liitettävän romantiikan kautta. Linnat erilaisine huoneistoineen, lukuisine rakennuksineen ja hoidettuine puistoineen herättävät tunteita, ruokkivat mielikuvitusta, kertovat sankarillisuudesta ja tarjoavat taianomaista mystiikka loputtomine tarinoineen sekä legendoineen.
Kauniston mielestä nimenomaan rikas ja moni-ilmeinen arkkitehtoninen vaikuttavuus vahvistaa linnakulttia. Eri sukupolvet ovat kantaneet kortensa kekoon laajentamalla linnoja. Niissä on eri tyylisuuntia edustavia osia sulassa sovussa keskenään.
– Vierailija kohtaa historian monella eri tasolla. Linnat kertovat kansainvälistä, kansallista, alueellista ja paikallista historiaa. Läsnä on henkilöhistoriaa. Taide kaikissa muodoissaan on näyttävästi ja monipuolisesti läsnä.
Kaunisto korostaa, että linnat vaativat kokoaikaista ylläpitoa. Korjaus- ja remonttikulujen kattamiseksi monet linnat ovat avanneet ovensa suurelle yleisölle.
Ajattomuutta ja historian lehtien havinaa
Verna Kaunisto sanoo, että esimerkiksi musiikkiteos avautuu kuulijalle syvällisesti, kun hän perehtyy säveltäjään, hänen työskentelytapaansa ja aihepiiriin tai maailmaan, jota luomus kuvaa. Musiikin kieli on globaali.
– Samalla tavalla linnakulttuuri puhkeaa kukkaansa, kun vierailija asettuu taloksi ja elää päivän, pari tai kolme intensiivisesti heittäytyen valitsemansa linnan suojissa.
Ystäväjoukkonsa pyynnöstä Kaunisto johdatti heidät sosiodraaman keinoin Château de la Verrerie -nimisen linnan tunnelmiin Cherin departementissa Centre-Val de Loiren alueella. Kaunisto muistuttaa, että linnavierailua toteuttavan henkilön on oltava liikkeellä hyvissä ajoin, sillä linnojen varauskirjat täyttyvät helposti vuosiksi eteenpäin.
Jykevärakenteinen linna on kuin tunturi, jossa älypuhelimet kadottavat yhteytensä. Château de la Verrerie kahmaiseekin kävijältään kaiken huomion. Pelkästään päälinnassa olevat huoneistot, riippuen mihin kukin majoittuu, ovat runsaudensarvia sisustustekstiileineen, mööpeleineen, koriste-esineineen, valaisimineen ja ikkunoista avautuvine näkymineen.
Château de la Verrerie sijaitsee vehreän maaseudun sydämessä kirkasvetisen pienen järven äärellä ja houkuttavien metsästysalueiden ympäröimänä. Villisiat ja hirvet mylvivät metsissä. Järeät tammet reunustavat linnaa ja sinne johtavia teitä. Portin sisäpuolelle astuessaan tulija tunnistaa ajattomuuden ja historian lehtien havinan. Kappeli ja linna siipirakennuksineen tarjoavat loputtomasti silmänruokaa. Tarkasti hoidettu puisto on tulvillaan ruusuja, pensaita ja perennoja.
Linnan lukuisat portaikot, käytävät, salit ja huoneistot kalustuksineen ja taideteoksineen muodostavat satumaisen kattauksen satojen vuosien ajalta.
Ranskalainen viini ja ruoka ovat maailmankuuluja käsitteitä. Useita keittokirjoja tehnyt Kaunisto korostaa, että ranskalaiset jos ketkä arvostavat lähellä tuotettua ja valmistettua ruokaa. Château de la Verrerie -linnan keittiö suosii kauden raaka-aineita. Tyylikkäät astiat ja niille pieteetillä loihditut alkupalat, alku-, pää- ja jälkiruoat juomineen tekevät kunniaa juhlapöydän yhteydelle. Ruokailijoiden makuhermot tallentavat sävyisät maut.
Kaunisto sanoo, että vierailija pääsee linnan henkeen sisälle vielä paremmin, kun hän pukeutuu esimerkiksi juhlaa varten epookkiasuun. Verna sonnustautui tämänkertaiselle yhteiselle illalliselle pukuun, johon liittyy koskettava tarina.
– Puvun syvän vihreä väri tuli edesmenneen, hyvän perhetuttavamme ja filosofin Moshé-Naïmin muistolle omistetusta silmäniskusta. Moshé-Naimin mukaan Verna-nimi periytyy ranskan kielen sanasta vert, joka tarkoittaa vihreää. Vihreä on myös uudistumisen ja kevään väri, joten tämäkin vaikutti värivalintaani.
– Puvun malli on puolestaan ompelijataiteilijan näkemys taidemaalari Vermeerin naisfiguureiden asuista. Materiaali on taftia. Paikka, johon puku valittiin, on nähnyt läpileikkauksen eri aikojen asukavalkadeja. Valintani oli siis silmänisku myös paikan historialliselle taustalle.
Historiallinen muistomerkki
Château de la Verrerie tarjoaa raikkaan tuulahduksen skotlantilaista elämäntapaa ja kulttuuria Ranskan sydämessä. Kyläkeskuksen ravintoloissa onkin monipuolisesti saatavilla skotlantilaisia viskejä. Seudulla tapaa myös kiltteihin somistautuneita herroja, jotka soittavat taidokkaasti säkkipillejä.
Verna Kaunisto kertoo, että Château de la Verrerie -linnan historia alkaakin vuodesta 1422, jolloin kuningas Kaarle VII antoi Aubignyn piirikunnan Jean Stuartille, Darnleyn kreiville ja Skotlannin konstaapelille. Kaarle VII kiitti Stuartia siitä, että hän pelasti Ranskan kruunun toimittamalla sotilaita kuninkaalle.
– 5 000 skotlantilaista sotilasta oli mukana satavuotisen sodan kriittisimmällä hetkellä taistelemassa Englannin kuningasta Henrik V:ttä vastaan. Henrik V oli liittoutunut burgundilaisten kanssa ottaakseen vallan käsiinsä myös Ranskassa.
Skotlantilaisen Jean Stuartien suku rakensi ensin Aubigny sur Nèren linnan tehdäkseen siitä pääasuntonsa. Jean Stuartin pojanpoika Béraud Stuart aloitti puolestaan metsästysasunnon rakentamisen La Verrerien tontille Château de la Forêt -nimellä. Vuonna 1475 tehtiin päärakennus ja kappeli. Béraud Stuartin veljenpoika Robert Stuart puolestaan ryhtyi Italiasta palattuaan vuoden 1525 tienoilla linnan koristeluun rakentamalla italialaisvaikutteisen renessanssisiiven.
Château de la Verrerie onkin historiallinen muistomerkki. Se sai statuksen vuonna 1986.
– Toden totta tällä alueella elää voimakkaana monia skotlantilaisia tapoja ja käytäntöjä. Hyvä esimerkki on edelleen elinvoimainen säkkipillimusiikkiperinne, Kaunisto tarkentaa.
Tämänkertaisilla linnan päivällisillä vieraili Auld Alliance Pipe -bändin kaksi mestarillista muusikkoa. Heidän soittonsa kaikui voimakkaana ruokasalin hyvässä akustiikassa.
– Alun pitäen säkkipilliorkesteri on ollut armeijan käytössä. Tässä tarkoituksessa soiton tehtävänä on ollut kantautua kilometrien matkan päähän. Viestintätehtävän vuoksi rytmi ja järjestys ovat tunnistettavasti läsnä musiikin esitystavassa säkkipilliryhmässä, Kaunisto kertoo.
Tilaisuudessa esitettiin kolme marssia, joista ensimmäinen oli Scotland The brave -marssi, toinen Amazing Grace ja kolmas poistumismarssi.
Kuten kaikissa juhlissa on ikimuistoisia yllätyksiä. Niin tässäkin yhdessä olossa oli se, että laulutaiteilija Pasi Kaunisto tulkitsi spontaanisti säkeen maailmankuulusta hengellisestä kappaleesta. Artisti Kauniston kauniisti soiva tenori istui hyvin yhteen säkkipillisäestyksen kanssa.
Monipuolista iltaohjelmaa siivitti jahtitorvisoittokunnan tervehdys linnan etupihalla. Ohjelmistossa olivat muun muassa Uusi lähtö, Villisika, Kuninkaallinen, Kunniasoitto kaadetulle eläimelle sekä Linnan omistajasuvun Vogüéen oma teema. Jahtitorvisoittokunta muodosti klassisen kuvion, ja sen jäsenet olivat pukeutuneet koreisiin uniformuihin. Jahtisorvet soivat kutsuvasti tyynessä toukokuisessa lauantai-illassa.
Musiikki rikastuttaa linnakokemusta
Musiikki yhdistää, ja se virittää tunnelman.
Alfhild Parviainen, 5, toi oman musiikillisen tervehdyksensä linnan lämminhenkiseen juhlatunnelmaan. Pikkutyttö asettui sievästi pianon äärelle ja päästi soittimesta ilmoille itsekirjoittamansa sävellyksen Vuosien valssi.
Nuori säveltäjä kertoo, että hänen teoksensa on esitettävä hitaasti ja mietiskelevästi.
Alfhild Parviaisen nimi jäi näin myös Château de la Verrerie -linnan historiaan.
Kirjailija ja muusikko Milja Kaunisto rikastutti linnakokemusta kahdella varta vasten sisarelleen tekemällä laululla.
– Ensin kirjoitin Vernalle Kyrien. Se on armorukous, ja se on aina osana katolista messua, joita säestän kylässäni Villecomtalissa.
– Kyriestä halusin kirjoittaa jotain niin koskettavaa, että se menee luihin ja ytimiin asti, ja jossa on pitkiä säveliä, jotka kuulostavat hienolta myös viululla soitettuna. Kun historiamentorini kuoli, halusin säveltää hänen messuunsa Kyrien, muttei se tullut valmiiksi. Tällä kertaa Kyrie valmistui ajoissa, ja sain aikaa myös koeitkeä sen.
– Kappale, jonka esitin illallisilla on nimeltään yksinkertaisesti Verna. Se on hidas jazz-balladi, vanhaan musikaalityyliin.
– Jazz-balladi Verna syntyi, kun olin leipomassa leipää. Istuin alas ja mietin, millaisesta musiikista siskoni pitää. Vanhat musikaalit tulivat mieleeni, My Fair Lady ja Sound of Music, tietysti. Ja sitten jazz-klassikoiden tekijä Cole Porter sekä Mantovanin tuhannen jousen orkesteri ja sen silkkinen sointi, joka oli isoäitimme lempimusiikkia.
– Olemme perheessämme erittäin tunneherkkiä. Halusin tehdä kappaleen, joka kuohuttaa tunteita, ja jonka melodia on mieleenjäävä kuin vanhoissa balladeissa. Leivän kohotessa kirjoitin laulun Verna. Sen sanoissa kerrotaan, miten ikuinen kevät, auringonsäde ja loistoonsa puhkeavat kukat, ovat läsnä syksyn tuulessa ja talven myrskyissäkin Vernan ansiosta.
Elämää, arkea ja juhlaa
Linnakokemusta oli elämässä muiden muassa psykologi Lea Pulkkinen.
Vuosisatainen linna historioineen ja tämänkertaisine juhlineen sai Pulkkisen pohtimaan elämää, arkea ja juhlaa.
– Suomalaisessa kielenkäytössä sana elämä on korvautunut sanalla arki ainakin silloin, kun puhutaan lapsista (lapsiperhearki) ja kodista. Jopa Kansallisessa lapsistrategiassa (2021, 30) vältetään sanaa koti, kun todetaan: ”Tuetaan yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta lasten arjessa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa…”
– Nykysuomen sanakirjan (1951) mukaan arki on pyhä- tai juhlapäivän vastakohta. Juhla ja tavallinen viikonloppupyhäkin voi vapauttaa meidät arjen harmaudesta ja työstä, jolla turvaamme fyysisiä tarpeitamme. Ihminen tarvitsee toiminnan mahdollisuuksia fyysisen, sosiaalisen, emootionaalisen, älyllisen, esteettisen, eettisen ja henkisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Juhlalla on erityinen arvo henkisten, esteettisten, sosiaalisten ja emotionaalisten tarpeidemme tyydyttäjänä. Siksi juhla tuottaa meille hyvinvointia.
Pulkkisen mielestä meidän suomalaisten elämäntapaa leimaa historiattomuus, tässä ja nyt eläminen.
– Tulevaisuuttakin on vaikea ottaa huomioon, vaikka uhkakuvat muun muassa ilmastonmuutoksen takia ovat osoitettavissa. Vuosisatainen linnamiljöö tuo historian esiin väistämättömästi ja herättää paljon kysymyksiä silloisista elämänmuodoista.
– Miten suuret huoneet lämmitettiin ja valaistiin kylminä talvikuukausina, keitä kaikkia linnassa asui, mitä lapset tekivät, missä he asustivat, missä majoitettiin palveluskunta, mistä ja miten ihanat esineet kulkeutuivat linnaan, miten maksutalous toimi. Ihmisten perustarpeet eivät ole muuttuneet, mutta eri aikoina niiden toteuttamistavat muuttuvat. Linna henkii esteettisten ja henkisten arvojen kunnioitusta, jossa menneisyys ja tulevaisuus ovat osana nykyhetkeä.
Château de la Verrerie -linnan tämänkertaisessa kokoonpanossa oli Verna Kauniston perheen jäseniä ja hänen pitkäaikaisia ystäviään.
– Professori Antti Eskola on kirjoittanut, että kun suku kokoontuu, läsnä ei ole ainoastaan elossa olevien joukko, ja että suvun henki vaikuttaa meihin. Koin tämän vahvasti musikaalisen suvun laulussa ja soitossa. Se oli nautinnollista kuultavaa ja myös osallistavaa. Juhlavieraille syntyi vahva yhteisöllisyyden kokemus Vernan sydämellisen persoonan ja hänen sukunsa kautta.
– Jos minun pitäisi yhdellä sanalla kuvata linnavierailun kokemusta, niin tuo sana on nimenomaan sydämellisyys, Lea Pulkkinen tiivistää.
