Tenho kertoo kateudesta ja riittämättömyydestä somessa, mutta myös korostaa naisnörtteyttä – ”On jo aikakin, että nainen on välillä tietotekniikkaan liittyvän romaanin päähenkilö”

Taru Kumara-Moision ja Pulmu Kailamon uusi romaani Tenho kuvailee samaistuttavasti sosiaalisen median paineita kahdella vuosituhannella ja korostaa naisosaamista tietotekniikassa.

Kirsi Kunnaksen Kammarissa on uusi asukas, kirjailija Taru Kumara-Moisio.

Kumara-Moision ja kirjailija Pulmu Kailamon yhteisromaani Tenho julkaistiin huhtikuun lopussa. Kaksikko tutustui peruskoulun toisella luokalla asuessaan naapureina. He kirjoittivat yhdessä pieniä tarinoita ja yrittivät kirjoittaa kirjaa jo alle kymmenvuotiaina. Idea Tenhoon syntyi kenties jo vuonna 1996, ensimmäisinä opiskeluvuosina Tampereella.

Kumara-Moision (oik.) ja Kailamon (vas.) yhteinen romaani Tenho ilmestyi huhtikuun alussa. Tenho on kirjailijoiden ensimmäinen yhteisromaani. (Kuva: Henry Söderlund/Enostone kustannus)

Kumara-Moisio päätyi Tampereen yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta, Kailamo taas historiaa. Molemmat opiskelivat lisäksi paljon sivuaineita. Pääaineiden lisäksi opiskeltiin muun muassa naistutkimusta, tietojenkäsittelyoppia, hypermediaa ja tiedotusoppia. Opiskeluaika ja -aineet näkyvät vahvasti Tenhoon valituissa teemoissa.

Yksi kirjan pääteemoista on varhainen sosiaalinen media, sen mahdollisuudet ja naisnörtteys. Kirja sijoittuu kahdelle vuosituhannelle, 1990-luvun loppuun ja vuoteen 2016. Päähenkilö Kata uppoutuu ysärin lopun somemaailmaan, jossa jokainen saa olla mitä vain. Itsensä voi vaikka keksiä uudelleen.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kata työskentelee toimittajana paikallislehdessä. Sosiaalinen media ja sen kehitys kulkevat vahvasti matkassa koko kirjan ajan.

”Nyt on naisten vuoro”

Kaksikko halusi kuvata kirjassaan nykyisen sosiaalisen median esiastetta. Se oli heille tuttua ja molemmat olivat aiheesta innostuneita. Kailamo irkkasi ja Kumara-Moisiokin kävi yliopiston mikroluokassa ahkeraan.

Irkkaaminen tarkoittaa reaaliaikaista tekstipohjaista keskustelua muiden internetkäyttäjien kanssa IRC:n välityksellä. IRC on lyhenne sanoista Internet Relay Chat.

Kirjassa Kata tutustuu omalaatuiseen ystäväporukkaan, joka elää puoliksi netin IRC-maailmassa ja puoliksi oikeassa elämässä. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa on helppo luoda parempi versio itsestään ja niin Katakin yrittää tehdä päästäkseen kanavan porukan sisäpiiriin.

–Helposti muistetaan, että tietotekniikka oli jotenkin miehistä. Romaanimme muistuttaa, että naisetkin olivat jo 90-luvulla kiinnostuneita Internetin mahdollisuuksista, Kumara-Moisio sanoo.

–On jo aikakin, että nainen on välillä tietotekniikkaan liittyvän romaanin päähenkilö, Kailamo jatkaa.

Naisnörtteys nousi kirjassa vallitsevaksi teemaksi, sillä kummankaan mielestä kirjallisuudessa ei esiinny tarpeeksi tietotekniikasta ja sosiaalisen median kehityksestä kiinnostuneita naisia. Todellisuudessa tietotekniikan alalla työskenteleviä naispioneereja, jotka ovat raivanneet tien muille, on paljon.

–Nyt on naisten vuoro. Halusimme kuvata rivinörttiä, joka käyttää varhaista sosiaalista mediaa aktiivisesti, sanoo Kumara-Moisio.

Somekateus on yleistä

Molempien mielestä sosiaalinen media on mennyt sekä parempaan että huonompaan suuntaan sitten 90-luvun lopun.

Sosiaaliseen mediaan liittyy paljon kyseenalaisuutta. Yksityisyydensuoja ovat yksi isoimmista ongelmista modernissa sosiaalisessa mediassa. Se on noussut pinnalle etenkin kuvapainotteisuuden myötä. Sosiaalinen media saattaa myös lisätä ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta.

–Internet on nykyään kaikkialla ja se ohjailee meidän elämäämme. Kirjassa nähdään siitä pieniä merkkejä, mutta netti ei ollut samalla tavalla läpitunkevasti läsnä ysärillä.

–Toisaalta voi miettiä, miten voi itse hallita somen huonoja puolia ja löytää iloa sosiaalisesta mediasta, Kumara-Moisio sanoo. Moderni sosiaalinen media on täynnä esimerkiksi vertaistukea ja ammatillisia mahdollisuuksia, sillä se on nykyään enemmän jokaisen ulottuvilla.

-Päähenkilö Kata pohdiskelee näitä ilmiöitä suhteessa omaan lapseensa. Hänellä on poika, joka elää sosiaalisen median nykyaikaa ja muun muassa seuraa suosittuja tubettajia, Kumara-Moisio kertoo.

 

Toinen nouseva teema kirjassa on kateus. Kailamon mielestä kateus on teemana mielenkiintoinen. Idea teemaan lähti nykymaailman somekateudesta, sillä modernissa sosiaalisessa mediassa korostuu kilpailu ja itsensä silottelu. Itsestä ja omasta elämästä näytetään vain hyvät puolet. Sosiaalisen median kuvapainotteisuus lisää kateutta.  Kirjassa toistuvat toisten nettipresenssin kadehtiminen ja pelko siitä, että jää jostain paitsi, jos ei ole sosiaalisen median alustoilla.

2016-vuoden Kata käy salaa kadehtien katsomassa työpaikkansa nuoren ja trendien aallonharjalla olevan päätoimittajan kulttuurintäyteisiä Instagram-kuvia, kun taas vuoden 1996 Kata päivystää yliopiston mikroluokassa kymmeniä tunteja, jotta ei jää mistään paitsi.

– Meidän mielestämme laumadynamiikka tai sen puuttuminen oli hirveän mielenkiintoista, Kailamo sanoo.

Uuden suunnan voi löytää aikuisenakin

Itsensä etsiminen ja tiettyyn porukkaan sopiminen ovat yleismaailmallisia teemoja. Kirjassa 2016-vuoden Kata on hukassa itsensä kanssa. Hän miettii, miksi elämä on kuivaa ja päättääkin lopulta seurata nuoruuden ammattihaaveitaan. Vuoden 1996 Kata miettii jatkuvasti, että pitäisi olla jotain enemmän, jotta sopeutuisi irkkikanavansa porukkaan.

Kirjailijat itse toivovat, että lukija voisi hahmottaa sillan ysäriltä nykypäivään, sosiaalisen median ja internetin alkutaipaleen ja historian.

Kumara-Moisio on innoissaan, kun saa taas vierailla Kirsi Kunnaksen kammarissa, sillä Kumara-Moisio ja Kailamo ovat molemmat Kirsi Kunnas -faneja. Kaksi kertaa aikaisemmin työhuoneessa työskennellyt Kumara-Moisio on työstänyt tilassa muun muassa Tenhoa.

Kirsi Kunnaksen kammari on Ylöjärven kaupungin Aino Mattila -säätiölle vuokraama tila, jossa säätiö ylläpitää kirjailijatyöhuonetta. Säätiö on tarjonnut kammaria hakemuksesta työhuoneeksi muun muassa kirjailijoille ja toimittajille vuodesta 2019 lähtien.

–Olen lukenut sekä aikuisille että lapsille tarkoitettua Kunnaksen kirjallisuutta, Kumara-Moisio sanoo.

–Kirsi Kunnas on tavallaan yhdistänyt meitäkin, Kailamo sanoo.

–Sähän toit Tiitiäisen runolelun mun lapselle lahjaksi, Kailamo jatkaa.