Soppeenmäessä liikkuneet tuntevat varmasti torin laidalla nököttävän erikoisen liikennetolpan. Nokian, Tampereen ja Hämeenkyrön sijaan tuo opastin ohjaa kulkijoita kohti Viroa, Venäjää, Norjaa, Ruotsia, Tanskaa ja Unkaria.
Vuonna 2000 pystytetty maamerkki muistuttaa paikallisia kasvukaupungin virallisista ystävyyskunnista. Ylöjärven osalta toimintaa koordinoivan kulttuurisihteerin Minna Vallinin mukaan kaikkein tiiveimmät yhteiselon ajat ovat jo takanapäin.
– Vilkkainta toiminta oli ehkä viitisen vuotta sitten. Tämä vuosi on ensimmäinen, kun ystävyyskaupunkiyhteistyöstä ei tehty Ylöjärvellä edes omaa vuosisuunnitelmaa, Vallin kertoo.
Sisarkuntasuhteita ovat nakertaneet aikojen muuttuminen ja tiukat talouden suhdanteet.
Säästöpaineiden alla hikoileva Ylöjärven kaupunki on budjetoinut ystävyyskuntatoimintaan täksi vuodeksi 15 000 euroa. Summa voi kuulostaa paljolta mutta on joihinkin takavuosiin verrattuna itse asiassa varsin alhainen.
– Viime vuodesta summa pieneni 5 000 eurolla. Tänä vuonna tarkastelemme poikkeuksellisesti tapauskohtaisesti, mihin sitä kulutamme, Vallin selvittää.
Tähän mennessä oman siivunsa potista ovat silpaisseet muun muassa Länsi-Pirkanmaan musiikkiopiston oppilaat, jotka kävivät keväällä konserttimatkalla Virossa. Opettavaisen ja jännittävän reissun kohteeksi valikoitui Ylöjärven ystävyyskunta Saku.
– Lisäksi vapaa-aikalautakunta kävi samassa paikassa kesäkuun alussa. Ja Sakussa oli tänä kesänä myös perinteeksi muodostunut nuorten leiri, joka järjestetään vuorovuosin täällä ja siellä, Vallin ynnäilee.
Mahdollisuuksia uusiin matkoihin ja kansainvälisiin yhteyksiin on siis vielä tänä vuonna olemassa. Mikäli ystävyyskuntiin liittyvä toiminta kiinnostaa, tulee asian kanssa olla kuitenkin liikkeellä jo hyvissä ajoin.
– Neljästä viiteen kuukautta on sellainen korrekti varoitusaika, kun ottaa vastaanottajapuolen huomioon. Jos minulle soitettaisiin nyt vaikkapa Ruotsin Arvikasta ja haluttaisiin tulla sieltä Ylöjärvelle kaupungin vieraaksi, ei siihen aivan heti voisi näinä talouden aikoina suostua. Järjestely- ja sulatteluajan antaminen on paikallaan.
Ei mikään itsestäänselvyys
Nykymuotoinen ystävyyskuntatoiminta sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Kansainvälisen vuorovaikutuksen lisäämiseen, eri kulttuurien ymmärtämiseen ja verkostoitumiseen perustuva aate saavutti raskaista ajoista toipuvassa Euroopassa suosiota varsin nopeasti.
Vuosikymmenten mittaan maailma on kuitenkin pienentynyt kovaa vauhtia. Tekniikan kehittyminen, kylmän sodan loppuminen ja länsimaisen ilmapiirin yleinen vapautuminen ovat vaikuttaneet merkittävästi myös ystävyyskuntien väliseen yhteistyöhön.
– Olen kuullut, että joissakin Suomen kunnissa tällainen toiminta on lopetettu kokonaan. Se ei ole ollenkaan tavatonta, Minna Vallin tuumii.
– Joskus kuulee sanottavan, että ystävyyskuntatoiminta on aikaansa jäljessä. Itse en ymmärrä moisia väitteitä. Jos me lähetämme vaikka täältä Ylöjärveltä 15 nuorta leirille Viroon ja he palaavat hymy huulillaan takaisin, miten se muka olisi vanhanaikaista, hän jatkaa.
Kaikesta huolimatta lienee selvää, ettei Ylöjärvikään ole hamuamassa ystävyyskuntiensa kirjavaan joukkoon ainakaan lisäystä. Nykyisissä yhdeksässä on mahdollisuuksia jo vaikka muille jakaa.
– Kanta-Ylöjärvellä ystävyyskuntia oli alun perin kuusi, mikä on mielestäni aika normaali määrä. Viljakkalan ja Kurun liitosten myötä joukkoon on tullut vielä kolme lisää, joten nyt niitä on kieltämättä aika paljon, Vallin naurahtaa.
Läheisimmät suhteet olutkuntaan
Selvästi läheisimmät välit Ylöjärven kaupungilla on virolaiseen Sakun kuntaan. Vuosittain toistuva leirikoulu on oiva osoitus hyvin ylläpidetyistä ystävyyskuntasuhteista.
Muilta osin yhteyttä on pidetty aktiivisesti esimerkiksi Arvikaan, Norjan Kongsvingeriin ja Tanskan Skiveen. Pohjoismaiset kumppanukset järjestivät takavuosina jopa vuosittaisen seminaarin, jonka tavoitteena oli eri paikkakuntien päättäjien ja elinkeinoelämän saattaminen lähemmäksi toisiaan.
– Idea seminaareihin tuli Ylöjärveltä, ja järjestimmekin niitä kahdesti. Neljä vuotta sitten toiminta kuitenkin lopahti, kun Skive ilmoitti jäävänsä tapahtumista pois, Vallin harmittelee.
Seminaarit olivat monella tapaa uraauurtavia. Järjestävä kunta sai joka vuosi määrätä erityisen teeman, jonka perusteella vieraat valitsivat kuntansa edustajat kaksipäiväiseen tilaisuuteen. Esimerkiksi vuonna 2007 Kongsvingerissä puhuttiin kaupunkikehityksestä ja paikalla oli siksi juuri kyseisen alan silmäätekeviä vaikuttajia kaikista ystävyyskunnista.
– Meillä on tässä eräänlainen rinki: Ylöjärven pohjoismaiset ystävät ovat solmineet vastaavan ystävyyssuhteen myös keskenään, Vallin selvittää.
Ainoastaan vuoden 2009 Kuru-kuntaliitoksen mukana Ylöjärven ystäviin liittynyt ruotsalainen Skinnskatteberg ei ole yhteistyöringissä mukana. Itse asiassa koko kaupunkiin ei ole viime vuosina pidetty Ylöjärveltä yhteyttä juuri ollenkaan.
– Kontaktit Viljakkalan ja Kurun ystävyyskuntiin ovat kieltämättä hiipuneet. Suhteiden lopettamista ei silti ole kukaan tohtinut ääneen ehdottaa, Vallin toteaa.
Toiminnan kärki siirretty nuorisoon
Ystävyyskuntatoiminnan tulevaisuudesta Ylöjärvellä Vallinilla on selkeät ajatukset. Hän toivoo, että kaupungissa ei lähdettäisi välien katkaisemisen tielle vaan satsauksia suunnattaisiin entistä enemmän nuoriin.
– Jo tähän mennessä olemme käyttäneet joka vuosi noin puolet budjetistamme lasten ja nuorten toimintaan. Kaupungin johdon vierailujakin tarvitaan, mutta mielestäni lapset olisivat parhaita lähettiläitämme maailmalla, kulttuurisihteeri pohtii.
Vallinin mukaan suurin pääoma, joka ystävyyskuntasuhteisiin satsaamisesta saadaan, ei ole mitattavissa rahassa. Kansainväliset kohtaamiset ovat elämyksiä, jotka kasvattavat niin lapsia kuin aikuisiakin.
– Esimerkiksi eräässä ylöjärveläisessä musiikkiyhdistyksessä varmaan muistellaan 30 vuoden takaista ulkomaan kiertuetta vieläkin iloisin mielin, Vallin hymyilee.
Viimeisimmät kommentit