Keskustelu ruotsin pakollisesta opetuksesta Suomen kouluissa kirvoittaa kielenkantoja vuodesta toiseen, mutta viime aikoina aihe on saanut uutta tuulta siipiensä alle. Vapaa Kielivalinta ry onnistui keräämään ruotsia vapaaehtoiseksi oppiaineeksi vaativaan kansalaisaloitteeseensa yli 60 000 nimeä. Nimipotti takaa aloitteen käsittelyn eduskunnassa.
Nimilista täyttyi vajaassa puolessa vuodessa.
Yhdistys ryhtyi keräämään nimiä 4. maaliskuuta, ja eduskuntakäsittelyyn vaadittava määrä, 50 000 kannattajaa, saatiin kokoon elokuun puolivälissä.
Yhdistys jatkoi nimien keräämistä vielä tämän jälkeen, koska se halusi antaa kansalaisille mahdollisuuden ottaa asiaan kantaa, kun aikaa vielä oli. Lain mukaan kansalaisaloitteen kannatukset on nimittäin kerättävä puolessa vuodessa.
– Lisäksi koska meillä on poikkeuksellisen paljon paperisen kannatusilmoituksen antaneita, meidän on syytä varmistaa, että vaadittava määrä tulee täyteen, vaikka esimerkiksi kiireessä ilmoitus olisi täytetty puutteellisesti, Vapaa Kielivalinta ry:n puheenjohtaja, professori Ilmari Rostila selittää.
Aihe kuohutti myös ylöjärveläistä Anne Soinilaa siinä määrin, että hän käytti paljon vapaa-aikaansa nimien keräämiseen kaupan edessä, Elomarkkinoilla, Tampereen keskustassa ja kesäfestareilla.
– En ole ikinä ymmärtänyt, että meillä on ruotsi pakollisena aineena. Haluan tehdä tämän lasteni ja lastenlasteni hyväksi. Haluan, että heillä on oikeus valita opiskelemansa kielet, ja nimenomaan kansainvälisiä kieliä, Soinila perustelee ryhtymistään nimien kerääjäksi.
Ilmoitukset on vielä tarkastettava Väestörekisterikeskuksessa, ja vasta sitten yhdistys päättää aloitteen lähettämisestä eteenpäin. Rostila arvioi, että aloite toimitetaan eduskuntaan jo syksyn aikana.
– Odotan, että aiheen käsittely julkisuudessa jatkuu ja pato murtuu niin, että myös valtamediat sallivat vapaan keskustelun aiheesta, puheenjohtaja sanoo.
Hän ennakoi tiukkaa äänestystä eduskunnassa.
– Tämän jälkeen kansalaiset voivat vetää johtopäätöksensä siitä, kuka edustajista pitää kiinni vaalilupauksestaan ja ottaa huomioon suomenkielisen näkökulman kielipolitiikassa.
Kotimainen kieli kunniaan
– Kuvaamme sitten kai tuon julisteen vieressä, Mervi Viskari naurahtaa leppoisan humoristisesti. Julisteen ovat tehneet naisen oppilaat, joille ruotsi ei ollut pakkopullaa. Viskari haluaa pitää toisen kotimaisen kielen opiskelun kaikille pakollisena.
Soppeenharjun koulussa ruotsia opettava Mervi Viskari puolustaa oppiaineensa pakollisuutta.
– Mielestäni keskustelu on ollut hyvin tunnepitoista, mistä meidän olisi ehkä päästävä pois. Historiallinen rasite takana aiheuttaa tunnekuohun.
Opettaja ei tyydykään vouhottamaan vaan listaa kannalleen joukon perusteluja.
– Naapurimaan kieltä on hyvä hallita, koska tärkeimmät kauppakumppanimme ovat edelleen Ruotsi ja Venäjä.
Hän myöntää, että bisnekset sujuvat englanniksikin, mutta eritoten myynnin hetkellä kauppakumppanin kielen ja kulttuurin hallinta on etu.
Viskarin mielestä myös turismi puoltaa hänen kantaansa.
– Jos tarkkaillaan hotelliyöpymisten määrää Suomessa, turisteja tulee määrällisesti eniten Ruotsista ja Venäjältä.
– Tulen tässä puolustaneeksi myös venäjän kielen opiskelua, Viskari huomaa ja hymyilee.
Erityisesti Itä-Suomessa onkin korostettu, että venäjä olisi ruotsia tarpeellisempi kieli. Viskari ei kiellä väitettä ja pitääkin mahdollisena, että itärajan seuduilla voitaisiin antaa mahdollisuus opiskella venäjää jopa ensimmäisenä pakollisena kielenä. Silti hän ei uskalla ehdottaa ruotsin pakollisuuden poistamista edes maan itäosissa.
Opettaja muistuttaa, että Suomella on suvaitsevainen imago, koska se on virallisesti kaksikielinen maa.
– Tässä on kysymys myös kansalaisten tasa-arvoisuudesta. Jos lakkautamme niin sanotun pakkoruotsin, tuleeko meidän lakkauttaa myös oppiaine finska? Meille tulisi suomenruotsalaisia kansalaisia, jotka eivät osaa sanaakaan suomea.
Opettaja pelkää myös, että valtion virkoja täytettäessä jäisivät alakynteen ne, jotka jättävät ruotsin opiskelun kouluaikoinaan ja ryhtyvät siihen vasta aikuisiässä.
Ovet auki Pohjoismaihin
Viskari korostaa ruotsin opetuksen olevan helppoa kansainvälisyyskoulutusta.
– Ruotsin kieli on suomenkieliselle helppo omaksua. Oppilaani ovat pitäneet aineesta, ja olen itsekin yllättynyt tästä vuosien aikana.
Opettaja kokeekin opettavansa pikemmin yleissivistävää ainetta kuin pakkopullaa.
Kielitaito on helppo testata, kun Ruotsiin hujauttaa hetkessä laivalla.
Vaikka Ylöjärvellä ei olekaan rutkasti ruotsinkielisiä, täkäläiset voivat hyötyä kielen taitamisesta esimerkiksi lukuisissa paikallisissa yrityksissä tai virastotehtävissä.
– En voi tietää, mihin kukakin elämässään tarvitsee ruotsia, mutta vastaan voi tulla yllättävä tilanne, kuten serkulleni. Hän joutui työssään olemaan yhteyksissä Norjaan ja tarvitsi ruotsia.
Viskari huomauttaa, että ruotsin kielen taito avaa ovet kaikkiin pohjoismaisiin yliopistoihin.
– En haluaisi, että suomalaiset katkaisisivat kulttuuriset siteet Pohjoismaihin.
– Kielten opiskelu yleensäkin kehittää nuoren aivoja ja ajattelua. Se on aina myös avain kulttuuriin.
Muutos ei onnistuisi helposti
Ruotsin opettaja epäilee, että opetusjärjestelmän muuttaminen olisi käytännössä hankalaa.
Vapaaehtoisuuden lisääminen pakottaisi laajentamaan kielitarjotinta, mikä vaatisi rahaa jo valmiiksi kukkaronnyörejä kiristäviltä kunnilta.
– Jos lähdettäisiin muuntokouluttamaan ruotsin opettajia, se veisi aikaa. Olisivatko kansanopistojen opettajat valmiita tulemaan peruskouluun? Natiivi opettajana taas ei välttämättä osaa ajatella kieltä suomenkielisen näkökulmasta.
– Olisi tärkeämpää keskustella kuntien taloustilanteesta ja koulujen sisätilaongelmista, Viskari napauttaa.
Pakkoruotsista riemuruotsiin
Seppo Röppänen haluaa jakaa ruotsin ilosanomaa tekemällä oppiaineesta vapaaehtoisen. Miehen perustelut nojaavat itse asiassa moneen samaan ajatukseen kuin Mervi Viskarin argumentit ruotsin pakollisuuden puolesta. Tätä selittää, että kumpikin puolustaa itse kieltä.
Siivikkalalainen Seppo Röppänen sanoo olevansa hiukan outo lintu. Nokian lukiossa ruotsia opettava mies haluaisi tehdä oppiaineestaan valinnaisen.
Mies toki rakastaa työtään ja ruotsin kieltä mutta uskoo, että vapaaehtoisuus nostaisi ruotsin kielen aivan uuteen, positiiviseen valoon.
Ruotsin pakollisuudesta käyty keskustelu jämähtää kovin helposti kahdesta poterosta huuteluksi. Röppänen haluaa tuoda keskusteluun uuden, kolmannen tien.
Röppänen toivoisi muutosta, koska hänen mielestään aika on ajanut pakollisen ruotsin opetuksen ohi.
– Maailma on muuttunut. Ei voida vedota vain historiaan.
Opettajan mielestä pakollisen opetuksen perustelut eivät kanna. Opiskelun syyksi nostetaan toisten, siis suomenruotsalaisten, tarpeet opiskelijan tarpeiden sijaan.
– Oppilaasta tehdään oman opiskelunsa objekti. Hänen pitäisi olla subjekti eli miettiä, miten hän itse hyötyy opiskelusta. Ei minulla ole mitään suomenruotsalaisia vastaan tai sitä vastaan, että heille turvataan palvelut, mutta ratkaisuni perustelisi ruotsin tärkeyttä murrosikäisille paremmin kuin nykymalli.
Röppänen uskoo, että vapaaehtoisuus nostaisi ruotsin statusta.
– Siitä tulisi riemuruotsia, jota saa opiskella.
Riikinruotsi olisi portti kulttuuriin
Röppäsen mielestä Suomen kouluissa tulisi opettaa riikinruotsia.
Hän toteaa, että suomenruotsia opiskelevan voi olla hankalaa ymmärtää ruotsalaisten puhetta. Siksi meidän ei pitäisi opiskella kieltä vain oman maamme kansalaisia varten, vaan ovet tulisi avata koko Pohjolaan. Riikinruotsi antaisi avaimet eri murteiden ymmärtämiseen, myös suomenruotsin. Näin suomenruotsalaisistakin tulisi huolehdittua, ikään kuin siinä sivussa.
– Riikinruotsi motivoisi, koska siinä oppii samalla uutta kulttuuria. Kieli on kulttuurisidonnaista. Nyt opiskellaan Suomen kulttuuria ruotsiksi, mies perustelee.
Röppäsen visiossa ruotsi sijoitettaisiin oppiainetarjottimelle samaan palkkiin parin muun kielen kanssa. Itse palkki olisi pakollinen mutta valinta kielten välillä vapaa.
Opettaja uskoo, että valinnaisena ruotsi toisi näkyviin etunsa, kun ne eivät peittyisi enää pakollisuuden varjon alle. Muiden kielten hohto kenties hiipuisi.
Iso valtti olisi, että kieli avaa koko Pohjolan opiskelun ja työelämän pelikentäksi. Tämä toisi varteenotettavia mahdollisuuksia, sillä kynnys lähteä Pohjoismaihin on monelle pienempi kuin kynnys muuttaa vaikkapa Yhdysvaltoihin tai nyt kovin suositun espanjan kielen kotikonnuille.
Mies kuitenkin toteaa, ettei oppilas voi valintaa tehdessään nojata pelkkään hyötyajatteluun. Ylöjärveläisnuori ei ehkä tarvitse kotikulmillaan jatkuvasti ruotsia, ja tulevaisuuden tilanteita ei kukaan voi ennustaa. Silti opiskelu voi tarjota paljon eväitä.
– Ei ole hyvä lähtökohta kielenopiskelussa miettiä, tarvitseeko kieltä tässä ja nyt.
Mies myös myöntää, että valinta panee murrosikäisen taas yhden vastuun eteen.
– Mutta sellainen nykymaailma on.
Kiihkotonta keskustelua
Mies ei ole joutunut selittelemään ehkä erikoiselta kuulostavaa kantaansa. Hän haluaa tuoda rohkeasti ajatuksensa esiin ja olla rehellinen niin itselleen kuin oppilaille.
Opettajan mielestä kaikki keskustelu on hyväksi. Hän ei kuitenkaan viime aikoina ole puhunut paljon näkemyksistään, koska pitkään jatkunut pakkoruotsikeskustelu on alkanut väsyttää ihmisiä.
– Tärkeintä tässä keskustelussa on hienotunteisuus ja kiihkottomuus.
Kiitos todella pätevästä ja hyvästä artikkelista. Vihdoinkin kieltenopetusta on käsitelty esittäen eri näkökulmia ja antaen lukijan tehdä omat päätelmänsä. Tämän jutun soisi leviävän laajalle lukijakunnalle. Upeaa toimittajatyötä!
No itse asiassa minusta tuo artikkeli on osaltaan tosi huono, ehkä siksi että vasta-argumentteja ei ole onnistuttu esittelemään. Pikemminkin siinä vain pelataan mielikuvilla siitä että pakkoruotsin vastustajat ovat ”emotionaalisia” (vaikka itse asiassa se kaikkein tunteellisin lataus löytyy yleensä siitä Pohjoismaa-kulttuuri-sivistys-vouhotuksesta) tai vain epämotivoituneita ja sitten päästetään ruotsin opettaja ääneen toistamaan se koko ikuinen liturgia joka on kuultu monta kertaa — ja myös kumottu. Mutta tuskinpa tämä täti on koskaan oikeasti tutustunut siihen mitä asiasta sanotaan, koska hän niin sanasta sanaan toistelee sen mitä pitää.
Kaiken kruunaa kyllä tuo juliste… en pidä ruotsin opetuksesta enää siksikään, että se taitaa olla nykyään jo jonkinlaista poliittista ideologiakasvatusta, jossa lapsille opetetaan omituinen ajatusmaailma siitä, että jos itselle jokin aine ei ole ”pakkopullaa” (ja ilmeisesti kaikille kriitikoille sen oletetaan olevan sitä) niin sitten ihan vain päästäkseen sinne mukamas fiksujen kerhoon on haluttava *lisää pakkoa*. Varmaan jos tuon julisteen tekijöiltä kysyisi että montako tuntia siihen ruotsiin sitten pitäisi käyttää, niin sieltä varmaan julistettaisiin innolla että IHAN KAIKKI…
Voi olla, että tässä karsittiin, kun argumentteja on varmasti tosi paljon. Pidettiin teksti arkisena ja ymmärrettävänä.
Kuitenkin kokonaisuus oli tasapainoinen, paljon tasapainoisempi kuin monessa muussa aihetta käsitelleessä artikkelissa muissa medioissa.
Toimittaja oli tehnyt pohjatyönsä hyvin ja löytänyt hyvät haastateltavat kokonaisuuden kannalta.
Noh, kai se sitten on ”parempi kuin ei mitään” 🙂
Ja onhan se niin että kun pakkoruotsittaja lataa nuo teesit niin paha siinä on kai toimittajan sanoa vastaan… siten ne on suunniteltu alunperinkin.
Hyvä kirjoitus. Oikein hyvä, että viimeinkin on ääneen päässyt myös ruotsinope, joka kannattaa ruotsin muuttamista valinnaiskieleksi.
Mitä nopeammin pakkoruotsi saadaan pois suomenkielisistä kouluista, sitä parempi.
Ruotsin kielen opettajia on Suomessa n. 2500. Totta kai he puolustavat elinkeinoaan.
Erikoista siinä on se,että he käyttävät samoja argumentteja kuin aina Suomen hallituksessa oleva Rkp. Ovatko ruotsin kielen opettajat itse asiassa jonkinlaisia yhden puolueen ideologisia bulvaaneja lastemme parissa?
Eivät välttämättä, mutta pakkoruotsin puolustelijoilla nyt on se sama ulkoa opeteltu tematiikka jolla jyrätään kaikista vastalauseista huolimatta…
Opettaja muistuttaa, että Suomella on suvaitsevainen imago, koska se on virallisesti kaksikielinen maa.”
Miksi meitä kansainvälisesti suuntautuneita suomalaisia ei suvaita, vaan kaikki halutaan pakottaa kahden kääpiökielen impivaaraan ?
Entäs Ahvenanmaa ? Se on todella suvaitsematon paikka, vai ??
Kovin on suvaitsevaisuus valikoivaa 😉
Hyvä artikkeli! Hienoa, että Viskarin kaltaiset ihmiset uskaltavat puolustaa molempien kotimaisten kielten opettamista Suomessa! On hullua, että asia edes herättää niin kiihkeitä negatiivisia tunteita, kuin se tekee joissain kanssakommentoijissani. On surullista, että Ilmari Rostilan ja Tiuskean Rakin kaltaisia keskustelijoita, joilla on nyt on se sama ulkoa opeteltu tematiikka jolla jyrätään kaikista vastalauseista huolimatta, esiintyy niin näkyvissä rooleissa näissä keskusteluissa.
Make, eikö tässä artikkelissä esiintynyt myös ruotsinopettaja, joka kannatti vapaaehtoista ruotsia. Oliko hänkin mielestäsi vain ulkoaopetellun tematiikan kanssa liikkeellä? Minusta hänellä oli varsin hyviä ajatuksia.
Lainasin tuossa Tiuskean rakin vastausta, jossa hän käy asian kommentoimisen sijaan asian esittäjän kimppuun. Tein hänelle saman kuin hän tekee muille, siis niinkuin huumorimielessä, sidu. (Sidu on ”nääs” pakkoruotsiksi.) Eiköhän Tiuskea rakki ja Rostila ole juuri sellaisia keskustelijoita, jonka takia Röppänen ei mielellään osallistu niin sanottuun kielikeskusteluun. Siis sellainen, joka vie keskustelusta kiihkokttomuuden ja hienotunteisuuden.
Olen Röppäsen kanssa samaa mieltä monesta asiasta. Suomenruotsin ja riikinruotsin erosta en ole samaa mieltä. Ruotsissa puhuttavassa ruotsissa on nimittäin monta erilaista murretta, aivan kuten Suomessa puhuttavassakin ruotsissa. Sanastoissa on parikymmentä eri sanaa. Ero on pienempi kuin esim amerikaneglannin ja englannineglannin välillä. Sielläkin on paikallisianmurteita, joita voi olla vaikea ymmärtää.
En ole samaa mieltä myöskään siitä, että oppilas olisi ruotsintunnilla jotenkin enemmän objekti kuin koulussa muuten. Eiköhän matematiikanopettajilla ole ihan samoja ongelmia perustella derivoinnin tärkeyttä oppilaiden tulevaisuuden kannalta. Onhan se varmaan opettajalle rasittavaa, jos jokunen oppilaista on Tiuskean rakin tapaan asenteiltaan vammaisia.
Myöskin tuo Röppäsen kannaksi esitetty mielipide siitä, että opiskelun syyksi nostetaan toisten, siis suomenruotsalaisten, tarpeet opiskelijan tarpeiden sijaan, vaikuttaa olkinukelle. Ehkä se on Röppäseltä samanlainen virhekäsitys kuin oletus suomenruotsin ja riikinruotsin erosta tai edes olemassaolosta.
Silti, jutussa on kaksi molempien kansalliskielten oppivelvollisuuden vastustajaa, tai ainakin yksi, eli Röppänen ja tavallaan samaa mieltä oleva ruotsinvastustaja-Rostila, ja silti kanssakommentoijani katsovat asialliseksi haukkua Viskarin.
Niin missä on Röppäsen kaipaama kiihkottomuus ja hienotunteisuus?
Miten muuten Ahvenanmaa liittyy mihinkään? Eiköhän se todista vain sen, että suomea ei kannata opiskella missään?
Ahvenanmaalla on näköjään perusteltu pakkosuomen poisto samoin kuin perustellaan pakkoruotsin poistoa mannermaalla: se syö nuorten muun kielitaidon. Ja tottahan tämä on. Ei missään tavallisilta oppilailta vaadita kolmea vierasta kieltä, mutta Suomessa on vaadittava, jotta ihmiset osaisivat muutakin kuin englantia ja ruotsia.
Matematiikan tärkeys on kyllä oppilailla tiedossa ja derivointi on vain yksi lukiomatematiikan osa-alue. Peruskoulumatematiikka on ehkä polynomeja lukuunottamatta todella peruslaskentaa (prosentit, tilastot, lääkelaskut, alat, hinnat …), joita tarvitaan ammattiopinnoissa kaikilla aloilla ihan oppilaan itsensä takia. Lukiomatematiikka valmistaa tulevia korkeakoululaisia tilastotieteen työkaluihin, trendeihin ja optimointeihin. Sitä paitsi minkään muun aineen kohdalla kuin pakkoruotsin ei ole syntynyt kansanliiketta – se kertoo minusta siitä, että pakkoruotsi on nyt tullut tiensä päähän.
Pahoin pelkään, ettei oma asenteesi ole ihan kohdallaan, jos mielestäsi suomi on kieli, jota ei kannata opiskella missään, mutta pakkoruotsia aina tarvitaan. Loppujen lopuksi tällaisessa sanailussa häivää nimneomaan suomenruotsi. Sinänsä ihan kiva, että meillä on ruotsista oma versio, sellainen, joka kuulostaa enemmän suomelta kuin ruotsilta.
Ja lyhyessä matematiikassa jopa se derivaatta on hyvin marginaalisesti opetettu… mutta tässä päästään taas niihin absurdeihin väittämiin että ”pitäähän koulussa opiskella edes jotain”, joten jos et kannata ruotsin asemaa sellaisena kuin se on, et kannata koulua ylipäätään 😀
Oma asenteeni on, että Tiuskean rakin kaltaiset ”keskustelijat” ovat melkoisia vitsejä ihmisinä. Oletko Tiuskean Rakin kanssa samaa mieltä, ruotsinopettajien pahuudesta, suomenkielisten identiteetin raiskaamisesta ja ilmeisesti siitäkin, että ruotsinkieliset juovat vauvojen verta? Lol ennakkoluuloille. Missä kiihkottomuus ja hienotunteisuus?
En muuten ole väittänyt, että suomi on kieli, jota ei kannata opiskella missään, mutta pakkoruotsia aina tarvitaan. Missä on hineotunteisuude ja kiihkottomuuden lisäksi luetun ymmärtämisen taito?
Jos samaa kansainvälistä hyötyajattelua sovelletaan suomen kieleen, kuin ruotsiin, niin silloinhan suomi on turha kieli. Eikös se ole selvää? Suomella on pieni puhujamäärä. Suomea on tavattoman vaikea oppia. Suomessa monta täysin erilaista murretta. Suomesta ei ole mitään hyötyä, edes Suomessa. Uutisetkin tulevat venäjäksi, vielä parhaaseen katseluaikaan. Suomesta ei ole Suomelle hyötyä.
Eikös Röppänen juuri vastustanut tuota niin sanottua hyötyajattelua.
Tiuskean rakin innostavan argumentoinnin ansiosta miettin, että mIkä ihmeen ”periaatteelinen velvoite” Suomella on pakottaa kaikki lapsemme, lastenlapsemme, maahanmuuuttajat sekä kaikki erilaiset oppijat opettelemaan suomea? Eihän siinä ole mitään järkeä. Miksi tällaista kiusantekoa ja identiteetinhäpäisyä?
Ekkönää o sammoo mieltä, vai ookko nää ölövinä? Kuten kuopiossa sanotaan selkeällä suomenkielellä.
Niin, missä onkaan hienotunteisuus ja kiihkottomuus?
Tottakai voin sanoa että Tiuskea Rakki esittää peruslitanian, ja siitä jää vähän sellainen tuntuma että tuskin hän on oikeasti edes koskaan pohtinut asiaa syvällisemmin. Se on aivan eri asia kuin esittäjän henkilöön käyminen; en kutsu häntä “tyhmäksi” tms. Tuo mukanahiihtäjyys on ehkä jotain muuta kuin typeryyttä… kai hän tarkoittaa hyvää tuolla. Silti en voi olla niin hienotunteinen, että en sanoisi vastaan kun toinen on väärässä.
Kiihkoilu on taas yksi leimakirves jolta ei tässä keskustelussa voi koskaan välttyä koska sitä syytöstä käytetään joka tapauksessa. Vai voitko rehellisesti sanoa että et syyttäisi pakkosuomikriitikkoa moisesta?
Pakkosuomi on jo ihan EU-tasollakin tunnustetusti poliittinen oppiaine. Missään muussa EU-maassa ei opeteta pakkosuomea! Kun pakkosuomen puolustelua kuuntelee niin sieltä nousee esille aina nämä väittämät siitä että oppilaan täytyy olla nimenomaan kielipoliittisesti tarkoituksenmukainen ja että hänestä myös tällainen suomen opetuksella (tai sitten muilla konsteilla) pyritään tekemään. Tiuskean Rakin kommentin edustama tapa nähdä asia on täynnä moista latausta, ja hänen kaltaisensa jopa haluavat lisää pakkoa (ilmeisesti muille), koska vaihtoehto ei ole näköjään hyväksyttävä ja vaihtoehtoa edustaville ihmisille — joita itse asiassa suomalaisista nyt jo on leijonanosa, ja historiallisestikin on ollut näin — on tehtävä jotain. Perhaps ein Endlosung?
En jaksa edes ottaa kantaa pakkomatematiikkaan, se on ihan selvää miksi se on opetussuunnitelmassa ja miksi suomen on toisaalta oltava avoinna keskustelulle. En sitten tiedä miten ihmiselle, joka ei suostu tuota ymmärtämään, sen voisi selittää. Kai väsytystaktiikkasi voitti tässä kohtaa.
Mitä “asennevammaisuuteen” tulee, niin mitäs muuten tapahtui sille henkilöön käymisen hyväksyttävyydelle? Tottakai jos ihmisillä olisi ns. “oikea asenne” mihin tahansa, eli he eivät arvottaisi asioita itsenäisesti siten kuin itse tahtovat, niin ongelmia ei olisi. “Jos tädillä olisi…” jne. Tuo asennevammaheitto kääntää todistustaakan aina ihan täysin ympäri, ja sen lähtökohta on näin ollen nurinkurinen.
Toki lähden siitä, että suomeen saa muodostaa myös sellaisen näkemyksen, joka ei pohjaudu ajatukseen suomesta jonain lähes äidinkieleen verrattavana kielenä, koska se ei sitä todellakaan ole. Se, että tätä ei “hyväksytä” toisella laidalla keskustelua, on oma ongelmansa. Ethän sinä menisi sanomaan jotain vastaavaa minkään muun ihmisryhmän edustajalle; se erityisvelvoite suomen suhteen on nimenomaan minulla.
Ja jos tällaista periaatteellista velvoitetta ei alunperinkään ole, suomen asemaa voi hyvinkin pohtia kriittisesti, koska suurin osa väittämistä joilla sen asemaa perustellaan ei juurikaan kestä tarkastelua muutoin kun periaatteellisista lähtökohdista.
Toki ruotsista voi olla hyötyä kielenä muiden joukossa, mutta se on sitten jo ihan eri asema ja status kyseiselle kielelle.
Se, että Ahvenanmaa olisi jotenkin ihan täysin eri asia ei pidä paikkaansa. Ahvenanmaan tapaan SUomessakaan ei pitäisi olla pakkosuomea. Tottakai voidaan pohtia analogioita sen suhteen, jos esitetään varsinkin universaaleja väittämiä kielten opiskelusta, niiden rikastuttavasta vaikutuksesta ja siitä, “saako ihminen olla opiskelematta jotain kieltä” — ahvenanmaalaisilla saa näköjään olla asenneongelma suomen suhteen täysin vapaasti, koska se heille hyväksytään. Itse hyväksyn itselleni ihan samanlaisen “asenneongelman” suomen suhteen kuin heillä on suomen suhteen. Varmasti koemme asiat aika samoin.
Olet kyllä sinänsä aika tyylipuhdas pakkosuomen kannattaja; käyttämäsi ote on tosin ilmaantunut keskusteluihin vasta parin viime vuoden aikana. Kai se on alkanut levitä, koska se tuntuu olevan keskustelullisena lähestymistapana monelle miellyttävä, koska se taitaa antaa jonkinlaista perustelematonta ylemmyydentunnetta ja on älyllisesti aika vähän vaativa. Keskustelunsabotointitavat ja henkilöön menevät herjat kun on annettu formaatissa valmiina. Näitä sitä sitten suomen tunnilla opiskellaan 🙂
Make, nyt innostuit vähän liikaa. Saat vapaasti olla suomesta mitä mieltä tahansa, eihän sitä vaadita pakollsieksi edes Ahvenanmaalle saati jonnekin muualle. Maahanmuuttajille ei ole omankielisiä kouluja täällä, joten he valinnevat suomen ja ruotsin välillä.
Eikös vapaankielivalinnan aatteeseen pitäisi kuulua se, että myös maahanmuuttajat saisivat valita kielensä? Jos ei niin silloinhan vapakielivalinta ajaa itse asiassa vain pakkosuuomea?
Itse pidän äidinkielestäni, mutta jos vastustaisin kielten sisältämistä yleissivistykseen niin ymmärtäisin suomen olevan turha kieli. Varsinkin maahanmuuttajille. Heillekin pitäisi sallia kielivapaus. Venäjänkielisiä uussuomalaisia on saapunut parikymmentätuhatta parinkymmenen viime vuoden aikana. Miksi haluatte kieltää heiltä oikeuden toinia yhteiskunnassa omalla äidinkielellään?
”Tiuskean rakin vastausta, jossa hän käy asian kommentoimisen sijaan asian esittäjän kimppuun. ”
Miten muka?
Tottakai voin sanoa että Viskari esittää peruslitanian, ja siitä jää vähän sellainen tuntuma että tuskin hän on oikeasti edes koskaan pohtinut asiaa syvällisemmin. Se on aivan eri asia kuin esittäjän henkilöön käyminen; en kutsu häntä ”tyhmäksi” tms. Tuo mukanahiihtäjyys on ehkä jotain muuta kuin typeryyttä… kai hän tarkoittaa hyvää tuolla. Silti en voi olla niin hienotunteinen, että en sanoisi vastaan kun toinen on väärässä.
”Siis sellainen, joka vie keskustelusta kiihkokttomuuden ja hienotunteisuuden.”
Kiihkoilu on taas yksi leimakirves jolta ei tässä keskustelussa voi koskaan välttyä koska sitä syytöstä käytetään joka tapauksessa. Vai voitko rehellisesti sanoa että et syyttäisi pakkoruotsikriitikkoa moisesta?
”En ole samaa mieltä myöskään siitä, että oppilas olisi ruotsintunnilla jotenkin enemmän objekti kuin koulussa muuten. Eiköhän matematiikanopettajilla ole ihan samoja ongelmia perustella derivoinnin tärkeyttä oppilaiden tulevaisuuden kannalta. Onhan se varmaan opettajalle rasittavaa, jos jokunen oppilaista on Tiuskean rakin tapaan asenteiltaan vammaisia.”
Pakkoruotsi on jo ihan EU-tasollakin tunnustetusti poliittinen oppiaine. Kun pakkoruotsin puolustelua kuuntelee niin sieltä nousee esille aina nämä väittämät siitä että oppilaan täytyy olla nimenomaan kielipoliittisesti tarkoituksenmukainen ja että hänestä myös tällainen ruotsin opetuksella (tai sitten muilla konsteilla) pyritään tekemään. Viskarin kommentin edustama tapa nähdä asia on täynnä moista latausta, ja hänen oppilaansa jopa haluavat lisää pakkoa (ilmeisesti muille), koska vaihtoehto ei ole näköjään hyväksyttävä ja vaihtoehtoa edustaville ihmisille — joita itse asiassa suomalaisista nyt jo on leijonanosa, ja historiallisestikin on ollut näin — on tehtävä jotain.
Sitten pari kliseetä: ”pakkomatematiikka”-argumentti… ja jopa ”asennevammaisuus”. En jaksa edes ottaa kantaa pakkomatematiikkaan, se on ihan selvää miksi se on opetussuunnitelmassa ja miksi ruotsin on toisaalta oltava avoinna keskustelulle. En sitten tiedä miten ihmiselle, joka ei suostu tuota ymmärtämään, sen voisi selittää. Kai väsytystaktiikkasi voitti tässä kohtaa.
Mitä ”asennevammaisuuteen” tulee, niin mitäs muuten tapahtui sille henkilöön käymisen hyväksyttävyydelle? Tottakai jos ihmisillä olisi ns. ”oikea asenne” mihin tahansa, eli he eivät arvottaisi asioita itsenäisesti siten kuin itse tahtovat, niin ongelmia ei olisi. ”Jos tädillä olisi…” jne. Tuo asennevammaheitto kääntää todistustaakan aina ihan täysin ympäri, ja sen lähtökohta on näin ollen nurinkurinen.
Toki lähden siitä, että ruotsiin saa muodostaa myös sellaisen näkemyksen, joka ei pohjaudu ajatukseen ruotsista jonain lähes äidinkieleen verrattavana kielenä, koska se ei sitä todellakaan ole. Se, että tätä ei ”hyväksytä” toisella laidalla keskustelua, on oma ongelmansa. Ethän sinä menisi sanomaan jotain vastaavaa minkään muun ihmisryhmän edustajalle; se erityisvelvoite ruotsin suhteen on nimenomaan minulla.
Ja jos tällaista periaatteellista velvoitetta ei alunperinkään ole, ruotsin asemaa voi hyvinkin pohtia kriittisesti, koska suurin osa väittämistä joilla sen asemaa perustellaan ei juurikaan kestä tarkastelua muutoin kun periaatteellisista lähtökohdista.
Toki ruotsista voi olla hyötyä kielenä muiden joukossa, mutta se on sitten jo ihan eri asema ja status kyseiselle kielelle.
Se, että Ahvenanmaa olisi jotenkin ihan täysin eri asia ei pidä paikkaansa. Tottakai voidaan pohtia analogioita sen suhteen, jos esitetään varsinkin universaaleja väittämiä kielten opiskelusta, niiden rikastuttavasta vaikutuksesta ja siitä, ”saako ihminen olla opiskelematta jotain kieltä” — ahvenanmaalaisilla saa näköjään olla asenneongelma suomen suhteen täysin vapaasti, koska se heille hyväksytään. Itse hyväksyn itselleni ihan samanlaisen ”asenneongelman” ruotsin suhteen kuin heillä on suomen suhteen. Varmasti koemme asiat aika samoin.
Olet kyllä sinänsä aika tyylipuhdas pakkoruotsin kannattaja; käyttämäsi ote on tosin ilmaantunut keskusteluihin vasta parin viime vuoden aikana. Kai se on alkanut levitä, koska se tuntuu olevan keskustelullisena lähestymistapana monelle miellyttävä, koska se taitaa antaa jonkinlaista perustelematonta ylemmyydentunnetta ja on älyllisesti aika vähän vaativa. Keskustelunsabotointitavat ja henkilöön menevät herjat kun on annettu formaatissa valmiina. Näitä sitä sitten ruotsin tunnilla opiskellaan 🙂
Tuo ”asennevammaiset oppilaat” on kyllä sen verran hauska herja, että veikkaapa muuten huviksesi millaiset tulokset minulla oli ruotsista koulussa, vaikka pistin opettajalle kyllä ideologisesti tarvittaessa vastaan. Tosin 90-luvulla tilanne ei ilmeisesti ollut niin dogmaattinen koulussa kuin se nykyään on, ruotsia luettiin enemmän tai vähemmän vain kielenä ainakin opetuksen puolesta…
Tyypillinen vastaus.
Ongelmana tässä on se että käytännössä aina kun otetaan kantaa siihen että mitä pakkoruotsin kannattaja sanoo ja analysoidaan sitä vähän syvemmin, niin meitä kriitikoita ruvetaan syyttämään refleksiivisesti ties miksi — kai tässä pitäisi olla niin hienotunteinen että vain nyökyttelisi kiltisti ja olisi juuri tuota mieltä että hienoa kun ”puolustetaan kaksikielisyyttä” ja muita latteuksia.
Annatko esimerkin siitä, mitä olen mielestäsi lukenut ulkoa ja mistä? Kantani ovat nimittäin muodostuneet seuraamalla tätä Viskarin toistaman liturgian muodostumista vuosien saatossa ja siitä, että olen yrittänyt keskustella asiasta; onhan se mielenkiintoista seurata sitä, miten *argumenttia* ei saa menemään läpi siksi, että sitä syytetään ideologiseksi opinkappaleeksi, samalla kun pakkoruotsin puolustus on linjalla ”ruotsia on luettava koska ruotsia on luettava koska on ylläpidettävä tilannetta jossa ruotsia on luettava koska ruotsin on oltava tietyssä roolissa”.
Jos nyt olet ihan rehellinen, niin eikö se nyt ole Viskari jolla on virke virkkeeltä ulkoa opeteltu lista väittämiä, jotka on joko kumottu kerta toisensa jälkeen tai jotka ovat vain väittämiä siitä, mitä pitää tehdä? Jos huomaan tämän ja sanon sen ääneen niin mitä minä tarkkaan ottaen olen opetellut ulkoa?
Tuo on myös outo ilmiö että te kopioitte usein ihan suoraan mitä me sanomme, ilmeisesti edes ajattelematta miksi. Kai se on vain kätevää koska siinä kaikki älyllinen työ keskustelussa saadaan siirrettyä taas meille — tämä on tämmöistä loputonta rautalangasta vääntöä siitä, miksi päättelyvirheitä ja ad hominemeja ei saa käyttää. Ja sitten vielä koette olevanne fiksuja kun teette niin, vaikka ette edes joko kykene tai halua pohtia, onko analogiassa mitään mieltä.
Viskari näytti itsekin huomaavan (vai auttoiko toimittaja), että hänen vahvimmat argumenttinsa ruotsin puolesta olivatkin argumentteja myös venäjän puolesta.
Opettaja perustelee mielestäni nimenomaan sitä, miksi kannattaa valita vapaaehtoista ruotsia. Pakollisen ruotsin perusteiden pitäisi koskettaa ihmisiä samoin kuin englanin tarpeen. Se, että ”voi tarvita” tai ”ei voi tietää mitä tarvitsee”, ei voi olla pakon perusteena.
Ruotsinopettajat on pantu pahaan loveen. Toisaalta heille kerrotaan oman ainejärjestönsä ja poliitikkojen kautta, että ruotsi on todella tärkeä kieli ja suomalaisuudelle välttämätön. Toisaalta ihmisillä on jo pitkään ollut käytännössä hyvät perusteet pakon hylkäämiselle. Mitä muuta he voivat tehdä kuin kiukutella muitten asenteista?
Ahvenanmaalla suomi on vapaaehtoinen,valinnainen kieli. Perustelut: Saadaan tilaa suurille eurooppalaisille kielille opetussuunnitelmassa.
Pakkoruotsin poistamiselle Manner-Suomessa pitää käydä sama perustelu. Onhan Ahvenanmaan edustaja ja Rkp eduskunnassa samassa ruotsalaisessa eduskuntaryhmässäkin,joten luulisi perusteluiden kelpaavan.
Ruotsinopettajien, kuten Viskarin, perusteluilta putoaa pohja, kun mukaan tarkasteluihin otetaan Ahvenanmaa. Ahvenmaalla on aika sitten poistettu pakkosuomi kouluista.
Eivätkö ahvenanmaalaiset ole ruotsinopettajien mielestä suomalaisia, kun heitä eivät sido samat perustelut kieltenopiskelussa kuin mannersuomalaisia?
Röppäsellä oli mielestäni hyviä ajatuksia: Ruotsin pakkoa ei voi perustella historialla ja ruotsinkielisten palveluilla. Vapaaehtoisesti omiin tarpeisiin esim. pohjoismaissa käytettäväksi valittu ruotsi olisi motivoivaa ”riemuruotsia”.
Röppäsen mukaan suomenruotsia opiskelevan voi olla hankalaa ymmärtää ruotsalaisten puhetta, siksi hän opettaisi riikinruotsia. Mielestäni suomenruotsi on kaunista ja ansaitsee tulla täällä opetetuksi, mutta kyllä ne opettajat, joille riikinruotsi on se läheisin, voisivat hyvin opettaa riikinruotsia. Tämäkin voisi olla yksi valinta jo tänään: koululla voisi valita, ottaako suomenruotsin vai riikinruotsin.
Ihan oli pakko katsoa yleltä ruotsinkielisiä uutisia, sekä svt:ltä ruotsinkielisiä uutisia, jotta huomaisin näiden kahden eri ruotsin eron.
Opetetaanko Ruotsin uutistenlukijoille, suomenruotsia, koska minä ymmärsin molempia?
Röppäsellä on hyviä ajatuksia tosiaan, mutta noissa kahdessa mainitsemassasi kohdassa hän mielestäni on hakoteillä.
Voisitko todistaa, että molempien kansalliskielten opettamista perustellaan historialla ja ruotsinkielisten palveluilla? Voisitko todistaa minulle sen, että kyseessä tosiaan on kaksi täysin erilaista ruotsia? Eikös se, että opetettaisiin kahta täysin erilaista ruotsia tarkottaisi juuri sitä, että ruotsia perusteltaisiin historialla ja ruotsinkielisten palveluilla? En nyt ymmärrä. Ne väärin valitsevat opiskelijat ja opettajat olisivat sitten niitä sieluttomia mukanahiihtäjiä, joita Tiuskea Rakki vihaisi. Anteeksi, siis joihin Tiuskea Rakki suhtautuisi kriitiisesti, eikä kutsuisi tyhmiksi.
Minäkin kaipaan hienotunteisuutta ja kiihkottomuuttaa keskusteluun. Mutta juuri nyt pidän teidän raivareitanne melko huvittavina. Aloitteen nimet on jo kerätty, ja otsikon ”kansa” sai asian juuri ja juuri käsittelyyn.
Kaikenlainen ruotsinopettajien haukkuminen (kts Rakki vs Viskari) vain todistaa sen, että kyse ei ole mistään rationaalisesta hyötyajattelusta. Sanoohan haastateltava Anne Junnilakin jutussa, että hän vastutaa ruotsinopetusta, koska hän ei ymmärrä sitä. Tiuskea Rakki ei ymmärrä ketään, joka ei jaa hänen maailmankuvaansa, vaan hän lokeroi heidät mukaanhiihtäjiksi, tyylipuhtaisksi pakkoruotsin kannattajiksi ja ties miksi muuksi. Jos tuollainen asenteellinen sulkeutuneisuus ei ole merkki asenteellisesta vammaisuudesta, niin en tiedä sitten mikä olisi.
– Tyypillinen vastaus. Herja. Olen fiksu
Pakon perusteista on todella vaikea saada selvää, sillä niitä ei yleensä anneta vaan puhutaan aika ylimalkaisesti kansalliskielestä ja pohjoismaisuudesta ja kaupasta ja ettei kukaan voi tietää, mitä kieltä vielä tarvitsee.
Olisikin todella hyvä, jos pakon puoltajat nyt selkeästi kertoisivat, mitkä ovat pakon perusteet, niin tiedetään, mistä keskustellaan.
Olen samaa mieltä. Moelmpien osapuolten tulisi kertoa mitä oikeastaan haluavat.
Tai no, sehän on Vapaankielivalinnan ja Suomalaisuuden liiton kannalta jo selvää. Eikös Suomalaisuuden liitto kannustunut suomenkielisiä tekemään kuin Lalli? Taisi kannustaa.
Katsoin muuten Ajankohtaisen kakkosen ohjelman tuosta keräyksestä, johon Junnilakin esiintyi. Kerääjäjoukkoa johti Suomalaisuuden liiton entinen puheenjohtaja heikki Tala. Rostila oli taustalla hiljaa, kun Tala puhui. Googlella löytyvät Talan teesit.
Missä on kiihkkottomuss ja hienotunteisuus?
Älä nyt iso mies viitsi. Ettäkö suomalaisvanhempien ja heidän lastensa toive siitä, että voisi ruotsin sijaan lukea saksaa tai espanjaa, olisi jotenkin murhanhimoista lallitoimintaa.
Pientä rajaa.
Minustakin tuo on hämmästyttävää, mutta niin se Suomalaisuuden liitto vaan toimii.
Hyvä artikkeli kokonaisuutena, mutta ei tuon valinnaisuutta kannattavan ruotsinopen perustelut mikään ”kolmas tie” ole: aivan samat perustelut kuin Vapaa Kielivalinta ry:llä on ollut koko ajan vuodesta 2007.
Miksi toimittajat tekevät eurooppalaisen kielivalinnan vaatimuksesta ”poterosta huutamista”?
Jos RKP on poteroissa, ei se tarkoita, että heidän kanssaan eri mieltä olevat edustavat ”ääriaineksia”.
Röppänen on huomannut, että vapaankielivanta ryn ja suomalaisuuden liiton toiminnassa ei ole hienotunteisuutta ja kiihkottomuutta. Siinä käydään ihmisten kimppuun asian sijaan. Vaaditaan muun muassa, että suomalaiset tekevät kui Lallli. Foorumeilla haukutaan ruotsinopettajia naisvihalta haisevin muotoiluin ja tälläkin hetkellä keskustellaan otsikosta Missä ovat järkevät ruotsinkieliset? Ihmisiä leimatan ei-järkeviksi äidinkielen perusteella, vaikka tässäkin keskustelussa me kaikki keskustelijat, Viskari mukaanlukien, olemme suomkielisiä.
Missä on hienotunteisuus ja kiihkottomuus?
Make, tuossa ketjussa näytetään puhuvan julkisesti kielikeskusteluun osallistuvien ruotsinkielisten perusteista ja ketju alkaa kahdella sellaisella ruotsinkielisellä kommentilla, joita pidetään erityisen järkevinä, ja niitä kaivataan julkisuuteen lisää.
Lallin ihannointi, ruotsinopettajien mollaaminen ja se, että kaikki ruotsinkieliset, jotka eivät ilmaise olevansa vapaakielivalinta ry ja suomalaisuuden liiton puolella, leimataan automaattisesti vihollisiksi, ei ole hienostunutta tai kiihkotonta. Röppänenkin joutui painottamaan, että ei vihaa ruotsinkielisiä. Hän katsoi sen painottamisen olevan tärkeää, jotta toimittaja ei niputtaisi häntä samaan ryhmään JunnilanRostilan ja Talan kanssa. Rostila on muuten suomalaisuuden liiton hallituksessa.
Mistä kommentoija Hannu Koho on muuten saanut tietää Viskarin puoluekannan? Muistan Röppäsen olleen demareiden ehdokkana ja Rostila on persu. Mistä Koho öäätteli Viskarin olevan rkpläinen?
Kaikkihan me joudumme rauhoittelemaan ruotsinkielisiä sillä, että kerromme heti kättelyssä, ettemme vihaa ruotsia. Valitettavasti ruotsinkielisten omat edustajat ovat kääntäneet vapaaehtoisen ruotsin muka ruotsivihaksi ja peloitelleet omansa ihan vauhkoiksi.
Eihän vapaaehtoinen ruotsi ole ruotsin vihaamista, muutenhan me vihaisimme kaikki englantia, joka ei ole pakollinen, puhumattakaan saksasta, ranskasta, venäjästä tai espanjasta.
Kyllä vapaaehtoisuus on vapaaehtoisuutta ja vain sitä.
Kaikkihan me? Ketkä kaikki me?
Ruotsinkieliset ovat mielestäsi vauhkontuneet? Niin kuin eläimet?
Tuo suomaisuuden liiton ja vapaakielivalinnan Lallin ihannointi oli siis ruotsinkielisten juoni?
Salaliitto?
Eli pidätte kielestä mutta ette niistä ihmisistä, jotka sitä puhuvat? Tai opettavat? Tai haluavat oppia? Tai jotka eivät vihaa?
Eikö vapakielivalinnan emojärjestö, Suomalaisuuden liitto, olekaan ajamassa ajamassa Suomea yksikieliseksi? Eikös se ole enemmän kuin vapaaehtoisuus?
Persulainen kansanedustaja ja kansankiihottaja James Hirvisaarihan mainosti kansalaisaloitetta eduskunnassa. Samalla kun kutsui eduskunnassa ruotsiksipuhumista ylimieliseksi höpöttämiseksi. Onko se sitä Sulmalaisuuden liiton Rostilan vapaaehtoisuutta? Hienostunutta ja kiihkotonta?
Tilastojen mukaan Manner-Suomessa on VAIN noin 260 000 ruotsinkieliseksi rekisteröitynyttä asukasta. Siis vain noin 260 000 suruksi luokiteltavaa kansalaista löytyy Suomenniemeltä! Mielettömän pieni populaatio 5,5 miljoonan asukkaan maassa.
Näistä noin 260 000:sta suurin osa puhuu hyvin suomea. Toisin sanoen he voisivat yhtä hyvin olla rekisteröityneinä suomenkielisiksi. Aidosti ruotsinkielisen palvelun tarpeessa on siten ehkä noin 80 000 – 90 000 surua. Niin vähän!
Ja kuitenkin pakkoruotsia perustellaan nimenomaan sillä, että ns.ruotsinkielisten palvelut pitää turvata! Siksi suomenkielisiä pakkoruotsitetaan rankimman mukaan.
Onko tässä mitään järkeä tai mieltä?
Kapinahan tästä ennen pitkää syntyy, jos ei pakkoruotsia saada nopeesti muutettua valinnaiskieleksi suomenkielisissä kouluissa.
Tässä eräs hyvä selitys ruotsin vapaaehtoisuudesta englannin kielellä:
We must distinguish here three separate and independent levels:
1. Educational: Swedish is obligatory for all Finnish speakers.
2. Cultural: Swedish is a national language and therefore the state supports the culture and education of the Swedish speakers.
3. Official: Swedish speakers have right for the services of public authorities in their native language.
For my own part, I want to change only the first point. I don’t mind if Swedish is a national language, and I don’t want to deteriorate the services of public authorities in Swedish. I hope that those who want to maintain the state-wide obligatory Swedish could at last understand this difference and stop attacking their own straw men, accusing me and other advocates of free language choice for something which we are not guilty to.
Outoa auktoriteetin vetoamista, kun auktoriteettia ei mainita. Vai onko tuo suosioon vetoamista , niinkuin 100 miljoonaa elvisfania, miljardi kärpästä ja natsitkin äänestettiin reichstagin. Löysin kuitenkin kommentin kirjoittajan ja hän ilmeisesti pitää itseään asiantuntijana. Paljon on ainakin aiheesta kirjoittanut, välillä melko maltillisestikin. Silti hän on sitä mieltä, että 60 000nen ruotsinkielisen kotikunta Helsinki tulisi julistaa yksikieliseksi, niin ettei aupunki ei saisi palvella asukkaitaan ruotsiksi, hän vertaa Suomen kielipllitiikkaa apartheidiin ja vertaa rkp:tä suomalaisuuden liiton kaltaiseen äärijärjestöön. Hienoa että hän tunnustaa suomalaisuuden liiton todellisen luonteen, mutta ruotsinkielisen puolueen toiminnan tunteminen taitaa hänellä olla hiukan hämärässä. Muutenkin hänen kirjoituksensa rkpstä ovat melko vihamielisiä, tuskin kuitenkaan sen keskustaoikeistolaisen liberaalisuuden takia, vaan sen ruotsinkielisyyden takia. Molempien kansamliskielten oppivelvollisuuden laajentamisestahan päätti keskusta. Ei yksi pikkupuolue paina mitään parlamenttaarisessa demokratiassa ilman enemmistön tukea.
Kirjoittaja vertaa itseään James Randiksi. Randi lienee suomalaisille tuttu argumentointivirheitä kylvävästä Bullshit-ohjelmasta pseudotieteen kyseenalaistajana. Vertaus ei ole aivan pitävä, mutta paljastaa kirjoittajan egosta melko paljon. Melkoista itsensä korostamista. Kai sitten omatunto ei vaivaa, kun hyökkää ruotsinopettajien kimppuun ja haukku ihmisiä äidinkielen takia. Missä hienotunteisuus ja kiihkottomuus?
Sanonpahan vaan James Hirvisaari. Ja Heikki Tala. Ja Tiuskea Rakki. Ja Ilahtunut Lukija.
Ilahtuneesta lukijasta on tullut tämän ketjun myötä äimistynyt lukija.
Mutta kiitokset alkuperäisestä artikkelista ja sen tasapuolisesta otteesta. Tämä aihe on aika kipeä.
Älä NRR esitä.