Kevättalvella viherpeukalot heräävät talviuniltaan ja ryhtyvät kylvöpuuhiin. Liian aikaisin hihoja ei silti kannata kääriä, sillä turhan varhain kylvetyistä kasveista tulee honteloita hujoppeja.
Kun ulkona paukkuu pakkanen, Ylisen Kauppapuutarhan kasvihuoneessa piisaa trooppisen tuntuista kosteutta ja lämpöä. Maaliskuun puolivälissä Jarmo Vento oli kylvänyt jo yli 40 000 tainta. Kylvön jälkeen vie ainakin muutaman viikon, ennen kuin kasvit ovat niin isoja, että ne voi siirtää idätyslokeroistaan isompiin astioihin.
Jos kesäkukkansa ja puutarhansa antimet haluaa kasvattaa alusta asti itse, nyt on aika ryhtyä toimeen.
– Maaliskuussa kylvetään melkein kaikki kukat, osa jo aiemmin, kertoo Ylisen Kauppapuutarhan yrittäjä Jarmo Vento.
Myös persiljan ja ruohosipulin siemenet kannattaa panna multiin melko varhain, sillä ne itävät hitaasti. Viime vuosien suosikkien, chilien kasvatus on paras aloittaa jo helmikuussa.
Useimpien yrttien kylvöaika on vasta huhtikuun puolella. Samoin on avomaakurkun, lantun, kukkakaalin ja muiden kaalikasvien laita.
Kylvöä ei parane aloittaa liian aikaisin. Kun päivät ovat vielä hämärät, taimet kurottelevat kaikin voimin valoa kohti ja kasvavat siten pitkiksi ja honteloiksi.
Siksi tomaattiakaan ei ole viisasta kylvää kovin varhain. Amppelitomaatti sen sijaan saa rönsyillä, joten sen voi rauhallisin mielin panna idulle jo maaliskuun alussa.
Kesälläkin ehtii vielä
Vaikka talviunet maittaisivat multasormelle vielä alkuvuoden kuukausina, peli ei ole menetetty. Loppukeväällä ja kesällä voi kylvää vielä koko joukon kasveja niiden nopean itämisajan ansiosta.
Kesäkuukausille ajoittuvat esimerkiksi salaattien, samettikukan, punajuuren, porkkanan, tillin, retiisin, herneen ja pensaspavun kylvöt. Näidenkään kanssa ei kannata hosua, varsinkin jos ne kylvää ulos: mikäli alkukesä yllättää kera kylmän kauden, herkät kasvit paleltuvat ja mätänevät.
Sipulit sen sijaan sietävät varsin hyvin kylmää, ja ne voi upottaa maahan jo huhti–toukokuussa.
Kylvötouhut väliin jättänyt voi tietysti myös ostaa taimet valmiina vasta kesällä. Näin säästyy vaivaa ja Vennon mukaan rahaakin, koska itse kasvattamista varten on hamstrattava multaa, lannoitteita, siemeniä ynnä muita tykötarpeita. Kylväjä myös helposti kasvattaa hirmuisen määrän taimia varmistaakseen satonsa, kun valmiina ostettuja hyviä taimia riittäisi vain jokunen.
Turhan muheva multa tukahduttaa
Kylvöalustan on oltava ilmava. Siksi kylvömullan nimeä kantavat tuotteet ja hiekkaa sisältävä kaktusmulta ovat oivallisia. Vaalea turve on niin ikään hyvä kasvualusta.
Ilmavuutta saa myös vermikuliitilla, joka on vettä ja ravinteita hyvin imevä savimineraali.
– Vermikuliittia saa rautakaupoista halvemmalla kuin monista puutarhaliikkeistä, Vento vinkkaa ja selittää, että rakentajat käyttävät materiaalia muun muassa eristeenä.
Mullan on oltava riittävän uutta. Käymistilaan päässeeseen multaan nimittäin muodostuu ammoniakkia, joka näivettää siemenet.
Lisäksi mullan täytyy olla kylvövaiheessa laimeasti lannoitettua.
Musta multa ei ole tässä puuhassa sopiva, sillä kasteltaessa se painuu ja siihen muodostuu kova ja ilmaton pinta. Tällöin kasvi helposti homehtuu tai saa taimipoltteen eli alkaa itää tyvestä ja kuolee.
Siemenet kylvetään mullan pintaan. Isot siemenet voi upottaa piirun verran kasvualustan sisään tai peittää kevyellä kerroksella multaa. Halutessaan reippaan kokoisia siemeniä voi liottaa yön yli lämpimässä vedessä, jotta itäminen nopeutuisi.
Kylvöksen voi peittää kannella. Näin kosteus pysyy tasaisena. Jos kansi ei ole läpinäkyvä, se on otettava välittömästi pois, kun siemenet alkavat itää. Läpinäkyväkin kansi on siirrettävä syrjään, kun versot alkavat yltää siihen.
Hajakylvössä siemeniä ripotellaan mullalle monta kappaletta. Tämän tekniikan suosijan tulee myöhemmin koulia kasvit eli siirtää ne varoen tilavammille sijoille. Yksittäiskylvö säästää vaivaa, kun siemenet kylvetään yksi kerrallaan ja kullekin varataan riittävästi kasvualaa alusta pitäen.
Sopiva kosteus ja lämpö hellivät
Ennen kylvöä multa kastellaan kunnolla, ei kuitenkaan hyllyväksi. Myöhemminkin on huolehdittava jatkuvasta miedosta kosteudesta.
Liian märässä alustassa itävä siemen tai taimi mätänee. Liika kuivuus taas kuihduttaa kasvin, etenkin jos se on vasta puhkeamisvaiheessa.
– Kasteluun käytetään huoneenlämpöistä ja mielellään vuorokauden ajan hapettunutta vettä, Vento neuvoo.
Sirkkalehtien ilmestyessä voi aloittaa lannoituksen sekoittamalla kasteluveteen ravinneainetta tai merilevää. Lisäravintoa on syytä antaa aluksi vain hiukkasen, sitten vähissä erin enemmän.
Valon määrällä ei ole idätysvaiheessa mitään merkitystä, mutta heti sen jälkeen runsas valo on tarpeen.
– Sopiva itämislämpötila on vähintään 18, joillakin kasveilla jopa 22 astetta.
Jo taimen mittaan päässeillekin huonelämpötila on passeli. Pimeissä oloissa lämpöä kannattaa kuitenkin laskea. Silloin taimi kasvaa hissuksiin eikä hujahda hirveäksi rimpulaksi.
Kesän saavuttua taimet pärjäävät jo ulkona. Niitä ei silti auta tyrkätä pihalle tuosta vain. Jotta auringon paahteeseen tottumaton kasvi ei kärventyisi, se on sijoitettava aluksi varjoon, sitten askel kerrallaan valoisampaan soppeen. Yöksi sen voi ensimmäisinä vuorokausina nostaa sisään. Totutusvaiheeseen kannattaa varata noin viikko.
Ruukkumullat vaihtoon keväällä
Nyt on sopiva aika myös sisäkukkien multien uusimiseen.
Ruukkuihin on järkevää iskeä näppinsä aikaisintaan helmikuun 10.–15. päivä. Kevät on kasvun aikaa, joten silloin tuore alusta ravinteineen tulee tarpeen. Talvella kukka lepää.
Maltti on kuitenkin valttia:
– Kukkivan kukan multaa ei kannata vaihtaa. Lisäksi esimerkiksi palmut ja kiinanruusu viihtyvät vanhassa mullassa. Monikaan kasvi ei tykkää, että juuripaakkua häiritään kovin usein.
Viimeisimmät kommentit