Kevät ja uusi aika on jälleen täällä – vuodenkierrossa on jotain hyvin turvallista

Kevät on täällä. Muuttolinnut ovat palanneet, hyvin pitkienkin matkojen takaa, ja koivut alkavat kohta tehdä silmujaan. Viimeisetkin talven aikana hukatut tavarat ovat löytyneet pihasta, kun lumet ovat nyt sulaneet. Uusi aika, kevät, on tässä.

Kevääseen liitetyt mielikuvat kytkeytyvät useimmiten kasvuun, heräämiseen, uusiin mahdollisuuksiin, rakastumiseen ja toivoon. Älä siis sinäkään päästä näitä päiviä valumaan hukkaan, vaan nauti siitä, mitä kaikkea kevät voikaan tarjota.

Keväällä linnut sirkuttavat, liihottavat ja kiihottavat toisiaan vielä kovempaan lauluun. Päivä päivältä aina vaan enemmän ja korkeammalta lämmittävä aurinko alkaa myös vauhdittaa monien eläinten kevättouhuja. Kukat kääntyvät valoa kohti ja puiden pienet vihreät lehdet alkavat väristä tuulenvireessä. Auringon valo auttaa luontoa heräämään.

Meillä jokaisella on vahvuuksia, joita kannattaa nyt kaivella esiin, käyttää, ylläpitää ja vahvistaa – varsinkin tämän voimia vieneen rankan koronatalven jälkeen. Voimme etsiä uusia mahdollisuuksia ja reittejä, jolloin voimme huomata ehkä jotain hienoa voimavaraa itsessämme.

On hienoa, että meillä on neljä vuodenaikaa, jotka ihanasti rytmittävät vuotta. Vuodenkierrossa on jotain hyvin turvallista. Vaikka maailma olisi mullinmallin, aika kulkee radallaan ja vuodenajat seuraavat toisiaan.

Miten itse muuten näet vuodenajat? Näetkö ne kellotaulussa? Kulkevatko ne myötä- vai vastapäivään? Vai näetkö vuoden kulun janana, joka alkaa ylhäältä ja päättyy alas.
Itse näen vuodenajat kellotaulussa, joka kulkee myötäpäivään. Kello 12 on itselleni joulukuu ja kello 6 kesäkuu.

Kysyin työkaveriltani alkutalvesta, että onko sinusta paras vuodenaika se, joka on nyt meneillään. Työkaverini vastasi: ”Kun tämä talven selkä on taittunut niin voin hyvällä mielellä sanoa, että kyllä kesä on mukava, mutta kevät on vielä mukavampi”.

Kevät, kesä ja syksy synnyttävät paljon laulun aiheita, talvi ei niinkään, paitsi tietysti joululauluja. Valolla on moneen suomalaiseen myönteinen vaikutus. Kun on energiaa, on voimia keskittyä myös omaan tunne-elämään. Kevään lämpö ja valo edustavat toivoa, jotakin hyvää. Ne herättävät mielialan, että parempaa kohti ollaan menossa.

Ja mikä sopisi hienommin täydentämään tunnetta kuin rakastuminen. Sitä tunnetta voisi kuvata vaikka näin: ”Toit sä rakkain mun päivääni kevään, linnunlaulu vain sielussain soi. Aamuun kanssasi käyn säteilevään, sydän meistä nyt vain unelmoi.”

Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:

Jatkosodan ja koronataistelun vaikutuksissa on hieman samankaltaisia piirteitä

Kesäteatterilava Kuuselaan – kulttuuriväki kiittäisi ja varmaan moni muukin

Olipa kerran Kuukylä-hanke – Siitä olisi voinut muodostua matkailun vetonaula

Valon hehkua tunnelin päässä, vaikka vessareissu voi yllättää kesken kilpailun

Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa

MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?

Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata

Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla

Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?

Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!

Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”

Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut

Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa

Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa

Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät

Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet

Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät

Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia

Loppukesän tunnelmia

Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista

Pyörällä Kuruun: Kuuselan kautta Kaiharille ja Voionmaalle, juomatauko Kaiharilla – Lopussa siintää Kuru ja lämmitetty sauna, mutta sitä ennen piipahdetaan Vänrikki Stoolin tuvalla

Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta

Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti

Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo

Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle

Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin

Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun

Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee

Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa

Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?

Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois

Timo Jokinen: Enää ei ole hyvän tavan mukaista nauraa asioille, joille vielä vuosikymmen sitten naurettiin

Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”

Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä

Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari

Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää

Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen

Timo Jokinen: Pikkuostoksiin riittää, kun vilauttaa kassalla. Siinä on kyllä jotakin epäilyttävää – vilauttelussa.

Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu

Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään

Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?

Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla

Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin

Timo Jokinen: Juokseminen ei olekaan helppoa