Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin

Suomi on maailman onnellisin maa toista vuotta peräkkäin. Tämä selvisi YK:n teettämästä onnellisuusraportista. Se ei silti tarkoita, että kaikilla meillä on asiat hyvin.

timo jokinen

Timo Jokinen sanoo kuuntelevansa paljon musiikkia, jossa ei ole sanoja. – Tšaikovski ja Chopin ovat erinomaisia. Toisaalta olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Esimerkiksi Beatles, Eput ja vaikkapa Nightwish ovat hyviä.

Suomi on kansainvälisessä eri maiden vertailussa todella hyvä ja turvallinen maa asua ja elää. Kansainvälisissä hyvien asioiden maavertailuissa Suomi on usein ihan kärkijoukossa. Se ei silti tarkoita, etteikö monia asioita voisi vielä parantaa. Hallitus varmasti parhaillaan pää märkänä ratkaisuja pohtiikin.

Työmaalla osui yhtenä päivänä käteeni kirja lastensuojelusta. Pysähdyin selailemaan sitä ja katselemaan erilaisia tilastoja. Esimerkiksi viime vuonna Suomessa tehtiin lastensuojeluilmoitus lähes 79 000 lapsesta. Lisäksi viime vuonna sijoitettiin kiireellisesti noin 4 400 lasta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli noin 55 000 lasta ja nuorta.

Tietysti nämä luvut kertovat myös siitä, että Suomessa asioihin puututaan ongelmatilanteissa osaavasti. Annetaan tukea ja apua perheille ja lapsille.

Jokaisen yllä mainitun luvun takana on kuitenkin lapsi, aikuinen ja jonkinlainen tarina. Usein se tarina on surullinen ja koskettava.
Jäin miettimään näitä lukuja ja tilastoja – mitä niiden takana voisikaan olla. Tilastot pyörivät päässäni ja synnyttivät tekstin:

Kuinka me oppisimme rakastamaan?

Lapset huoneessansa piirtävät enkeleitä,
enkeleille vahvat siivet laittaen.
Siivet nuo jos aikuisuuteen kantais heitä
yli huolten, turvattoman lapsuuden.
Tyttö toivoo, että joku rakastaisi,
aidosti vois hänet kuulla, välittää.
Turvalliseen kainaloon kun nukahtaisi,
elää hetken saisi lapsen elämää.

Jossain lapsi ikkunasta toiseen kulkee,
tekstiviestin silloin tällöin näppäilee.
Ja sen pehmonallen vain taas syliin sulkee,
rappukäytävässä yö kun mustenee.
Poika toivoo, että joku hymyilisi,
kuuntelisi, häntäkin vois ymmärtää.
Turvalliseen kainaloon kun nukahtaisi,
elää saisi pienen lapsen elämää.

Yksinäiset lapset
etsii sylin suojaa.
Ilta pimenee ja tuuli viileämmin käy.
Yksinäiset lapset
oottaa valon tuojaa.
Kulkijoiden joukossa ei heitä näy.

Kuinka me oppisimme rakastamaan?
Milloin me oppisimme rakastamaan?

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.