Miettiessäni, millaisia nähtävyyksiä ja matkakohteita tykkään käydä katsomassa, tulin nopeasti lopputulokseen, että minua kiinnostavat lähes kaikenlaiset nähtävyydet. Mielenkiinto suuntautuu tietysti useasti sellaiseen, mitä ei omasta lähiympäristöstäni löydy.
Kaikkihan me näiden nähtävyyksien perässä olemme varmasti juosseet, enemmän tai vähemmän. Tampere on Suomen keskeisin kaupunki, johon on useasti lyhyempi matka ympäri Suomea kuin pääkaupungista. Tampereella on monia kiinnostavia nähtävyyksiä ja matkakohteita. Tampereen ympäristökuntien onkin siksi vaikeaa löytää omaa ja kiinnostavaa vetonaulaa, joka matkailijoita keräisi. Tuntuu kuin Tampereen matkailukohteet olisivat myös ympäristökuntien matkailukohteita – ikävä kyllä, niistä saatavat eurot kilahtavat Tampereen kaupungin kirstuun.
Tasan kolmekymmentä vuotta sitten Ylöjärvellä oli vireillä hyvin mielenkiintoinen hanke ja matkailukohde: Kuukylä. Ylöjärvelle Teivon raviradan viereen suunniteltiin avaruuden tutkimuskeskusta. Tuon kuukylän rakennustyöt piti aloittaa vuoden 1991 syksyllä. Avaruuskeskusta suunnittelemaan oli perustettu yrityskin: Ylöjärven avaruusaika Oy. Hieman myöhemmin, ikävä kyllä, hankkeen vetäjä meni konkurssiin eikä kuukylälle enää löytynyt uusia rahoittajia.
Kuukylä olisi voinut tuoda oman piristysruiskeensa Ylöjärven ja Tampereen rajalle, ja varmasti mainetta ja näkyvyyttä Ylöjärvelle. Kouluissa olisi pää märkänä mietitty, että kenestä tulee ensimmäinen ylöjärveläinen astronautti. Tietysti olisi ollut vaara, että jos kuukylä olisi menestynyt hyvin, Tampere olisi tietysti voinut pakkolunastaa alueen itselleen.
Harmi, ettei hanke toteutunut, koska näin korona-aikana paikassa olisi varmasti vierailijoita. Avaruuspuku päällä kuukylässä kulkiessa olisi maski ja käsihygienia hoitunut itsestään.
Mielenkiintoista on, että samanlaista kuukylää suunniteltiin Pohjois-Karjalan Outokumpuun jo 1980-luvun lopulla, suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä. Lieneekö tuon hankkeen kaatumisen yhtenä merkittävänä syynä ollut Neuvostoliiton romahtinen vuonna 1991.
Ylöjärven Kuukylä jäi siis toteutumatta ja nyt kyseisellä alueella on muuta yritystoimintaa. Tulihan Ylöjärvelle kuntaliitosten myötä Haveri ja Seitsemisen upea alue. Nauttikaamme nyt näistä.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Valon hehkua tunnelin päässä, vaikka vessareissu voi yllättää kesken kilpailun
Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa
MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?
Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata
Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla
Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?
Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!
Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”
Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut
Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa
Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa
Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät
Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet
Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät
Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia
Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista
Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
