Olen mietiskellyt, että mikä määrää, tehdäänkö jostain henkilöstä tai aiheesta elokuva, teatterinäytös vai dokumentti? Siihen olisi jotenkin helppo vastata: kaupallisuus. Mutta onko se koko totuus ?
Ei tietenkään, onhan siinä oltava muutakin, mutta kyllä kaupallisuus iso moottori on, sillä eihän elokuvia voi tappiollakaan tehdä, ei ainakaan jatkuvasti.
Suomen tasavallan presidenteistä ei ole tehty elokuvia, ei yhtäkään, dokumentteja kyllä sitäkin enemmän, ja erilaisia sarjoja, mutta ei varsinaista elokuvaa.
Presidentti Marsalkka Mannerheimista oli jo suunnitteilla elokuva, mutta sekin on kuivunut kokoon. Tietysti elokuvan tekijät ovat miettineet, kuinka kaupallisesti kannattavaa on tehdä presidentistä elokuva. Ja miettivät sitä varmaan edelleen.
Suomen valovoimaisimmasta ja karismaattisimmasta elokuvanäyttelijästä Tauno Palosta ei ole myöskään tehty yhtään elokuvaa. Muutamia elämäkertakirjoja kyllä on. Ja miksi dokumentteja ja haastatteluja Tauno Palosta on niin vähän?
Sitä voisi kysyä vaikka filmiyhtiöiltä ja elokuvan tekijöiltä ja TV:n tuotantoryhmiltä. Tai sitten vaan ei löytynyt monella tapaa tarpeeksi mitat täyttävää näyttelijää esittämään Tauno Suurta valkokankaalla. Aika on nyt jo ajanut Taunon Suuren ohi, ainakin tehtävän elokuvan suhteen.
Alkutalvesta edesmennyt mäkikotka Matti Nykänen taisi olla ainoa, jonka elämäkertaelokuva tuli valkokankaalle, kun mies oli vielä elossa.
Kaikki muut tehdyt elokuvat viime vuosina esim. viihteen – ja musiikintekijöistä ovat olleet jo edesmenneitä pitemmän aikaa, kun elokuva heistä on tullut teattereihin.
Populaarikulttuuri vaikuttaa todellisuuteen, sillä sen sisällä asioita normalisoidaan. Ei ole siis yhdentekevää, millaisia tarinoita pidetään tärkeänä.
Juice elokuvassa näkyi, kuinka miehelle mallas maistui, samoin oli Rauli Baddingin elokuvassa kuin myös Irwin Goodmanin ja Olavi Virran elokuvissa. Alkoholi yhdistävänä tekijänä.
Mitäpä veikkaatte, millaisena hahmona Kari Tapio esitetään tulevassa elokuvassa? Täytyyhän elokuvissa olla siis sitä draamaa ja ristiriitaa. Kuka sitä nyt menisi katsomaan elokuviin esim. laulaja Irwin Goodmanin pyykki- tai siivouspäivää. Nuo päivät kokee joka viikko itsekin.
Elokuvan pitää tietenkin houkutella maksavan katsojan elokuvateatteriin. Missä on muuten elokuvat merkittävistä suomalaisista naisista ? Eiköhän niitäkin löytyisi. Rohkeasti kiinni vaan aiheeseen elokuvantekijät.
Suomessa elokuvien tekemistä pidetään juuri hankalana rahoituksen vuoksi. Käytännössä tekijät ovat riippuvaisia Elokuvasäätiön tuesta. Olisihan se mukavaa, että elokuva menestyisi, niin saisi tehdä myös seuraavankin.
Kesäteatterinäytökset tulevat selvästi elokuvaa halvemmiksi. Kesäteatterin aihe on usein paikkakunnalta ja sitä esittää vielä kylän omat harrastajanäyttelijät. Kesä on alkanut ja kesäteatterit aukaisseet nyt verhonsa.
Pirkanmaalla voi käydä katsomassa kesällä esim. Valkeakoskella Dannyä ja siinä sivussa Armia ja myös musikaalia Sappeessa Olavi Virrrasta. Hyvää kulttuurikesää !
