Timo Jokinen

Kun koulussa yhdessä laulettiin ”Jo joutui armas aika…”, se tiesi kouluvuoden loppua. Pelon sekaisin tuntein luokan edestä haettiin opettajalta todistukset ja morjestettiin vielä luokkakaverit, ainakin ne, joita ei kesän aikana juurikaan tulisi näkemään.

”Tuuli viilenee, varjot tummenee, pimeys näin huoneen täyttäen. Hiljainen on yö, vain seinäkello lyö, aamua taas yksin oottelen”. Tämän tyyppisellä tunnelatauksella kaverini kertoi elämästään, kun kysäsin, miten hänellä on viime kuukausina mennyt. Kaverini ker

Työpaikkani kahvihuoneen seinällä on paperi, johon jokainen saa halutessaan kirjoittaa Suomen kesään liittyviä matkakohteita. Mihin he siis aikoisivat kesälomallaan suunnistaa, mahdolliset koronarajoitukset tietenkin huomioiden. Paperiin oli jo kirjoitettu koh

”Pidä itsestäsi huolta” lauletaan laulussa ja usein se sanotaan myös läheiselle tai tuttavalle, jota ei ehkä vähään aikaan tulla näkemään, syystä tai toisesta. Sanotaan myös, että ”ei mikään ole niin kuin ennen” ja ”ennen oli kaikki paremmin”.  Totuuden nimiss

”Sulo Vilen, Juhanakin, Emmi, Ulla tunnetaan. Sekä jutut sinitakin, Reinikaisen, muistetaan. Halvalla jos saan, niin hankin; Sulon mielilause tuo. Juhana se täyttää tankin, Reinikainen vissyn juo. Sulon huoltamo tuo ennen, Kesoilina tunnettiin, Vaasantieltä si

”Hetki tää, jolloin luonto näyttää kauneutensa, häviää, kovin nopeasti ohitsemme, hetki tää, sitä hukata siis saisi emme – milloinkaan…” Olen kirjoittanut valmiiseen sävelmään tuollaista kevääseen liittyvää tekstiä. Luonnossa tapahtuu juuri nyt todella p

Jo on aikoihin eletty. Kuka olisi tammikuussa uskonut tai tuskin vielä helmikuussakaan, että jääkiekon MM-kisat perutaan, samoin jalkapallon EM-kisat, Tokion olympiakisat ja siinä sivussa paljon, paljon muuta. Olisipa tehnyt vedonlyönnissä todella ison tilin,

Koronavirus on pitänyt vallassaan koko Suomea jo pidemmän aikaa. Eikä loppua tilanteelle näy. Lähes joka päivä median kautta tulee uusia ohjeita, sääntöjä, rajoituksia ja tilastoja koronatartunnoista. Kaikkien suomalaisien arjet, viikonloput ja harrastuskuviot

Entäs sitten, Leevi on Lauri Viidan romaani, jonka luin vasta jokin aika sitten. En valota tässä kirjan sisältöä sen tarkemmin, mutta kirjan johtoteemana on: Elämää ei voi tavoittaa edestään eikä takaansa vaan siitä, missä se juuri nyt on. Samaa voisi kysyä ny

Elämä on jatkuvaa luopumista. Tuon lauseen olen kuullut koko ikäni, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän se alkaa konkretisoitua. Vanhenemisen myötä ei tule enää niin paljon mahdollisuuksia tai niiden mahdollisuuksien tilalle ei tule jotain muuta, kuten