Taidekäsityö voi olla onnistunut, vaikka siinä keikistelee enemmän satuhahmon kuin anatomisesti oikeaoppisen eläimen näköinen tyyppi. Tunne ratkaisee.
Söpöt eläimet löysivät tiensä Päivi Kuikan huopakuviin. (Kuvat: Päivi Kuikka)
Kun Päivi Kuikka ensimmäisen kerran kuuli runon karhun synnystä, hän innostui luonnon mytologiasta toden teolla. Suomalaiseen kansanperinteeseen limittyvä teksti sai Kuikan taiteilemaan tarinapeiton, jossa oli karhun kuvia.
− Miss on otso synnytetty, mesikämmen käännytetty? Tuoll on otso synnytetty, mesikämmen käännytetty: luona kuun, tykönä päivän, otavaisen olkapäillä. Sielt on maahan laskettuna kultaisessa kätkyessä, vitjoissa hopeisissa, Päivi Kuikka sanailee.
Tarinapeitto poiki lisää tekstiilitöitä ja lisää eläinhahmoja. Nykyään Kuikan mielikuvitus laukkaa, kun hän käsittelee lampaanvillaa, parkkinahkaa ja kierrätettyä jalkinenahkaa.
Kuikka huovuttaa muun muassa sisustustekstiilejä. Tasotyössä hän suunnittelee ensin kuvion kokonaan. Sen hän huovuttaa varovasti harson läpi, jotta kuvio tarttuu pohjamateriaaliin. Sitten on lupa rullata bambumaton ja kuplamuovin kanssa.
Parkitusta naudannahkasta Kuikka tekee muun muassa pieniä sammakoita ja sudenkorentoja.
Mestari asialla
Kangasalalaisen Päivi Kuikan huovutettuja töitä on nyt esillä Seitsemisen luontokeskuksessa. Yhteisnäyttely Jarmo Koiviston kanssa oli luonteva idea, koska molempien teoksissa vilistävät metsän eläimet: karhu, ketut, jänikset ja monenlaiset linnut. Molemmat näppäräsormet kuuluvat Kangasalan Kädentaitajat -yhdistykseen.
Jarmo Koivisto on moottorisahaveistoksen kolminkertainen Suomen mestari. Koiviston saha on piirtänyt puusta ainakin pöllön, huuhkajan, metson, kilpikonnan, lampaan ja kukon. Noin alkajaisiksi. Koivisto kertoo huomanneensa, että lintuaiheet miellyttävät ihmisten silmää eniten.
Luovuutta luonnosta
Näyttely Seitsemisessä oli luonteva idea, sillä Päivi Kuikka liikkuu mielellään luonnossa. Seitsemisen Multiharjun lenkki mäyrän onkaloineen ja kelottuneine puineen on tuttu. Useammin kulku johtaa Mäntän Vuohisaareen. Siellä Kuikka ihmettelee ja ihailee viirupöllöjä.
− Kuusen latvustossa huomaa välillä pientä liikehdintää.
Nämä retketkö innostivat tekemään pöllökuvia? Kuikka arvelee, että niin saattaa olla, mutta toppuuttelee, että kuvista ei tullut aivan aidon näköisiä.
Yksityiskohtia Kuikka taiteilee esimerkiksi neulahuovuttamalla tai ompelemalla villalangasta. Joskus eläinten ja kasvien yksityiskohdat osuvat hyvinkin nappiin. Esimerkiksi huovuttamaansa kettuun Kuikka on tyytyväinen: siitä tuli hyvin elävän näköinen.
Toki teos voi olla onnistunut, vaikka siinä keikistelee enemmän satuhahmon kuin anatomisesti oikeaoppisen eläimen näköinen tyyppi. Tunne ratkaisee.
Eläimiä suomalaismetsistä ja rannoilta -näyttely Seitsemisen luontokeskuksen tiloissa on avoinna 31. toukokuuta saakka.
Viimeisimmät kommentit