Jako kahteen ja koronapassi matkalle mukaan

Kolumnin kirjoittaja on ylöjärveläinen sanoittaja, runoilija ja kirjailija

Kouluaikoinani liikuntatunneilla piti aina ottaa luku kahteen, kolmeen tai jopa neljään. Muodostettiin joukkueet liikuntatunnilla.

Muistan vielä hyvin, kuinka jotkut oppilaat vaihtoivat nopeasti paikkaa, laskivat järjestystä, että osuu sama luku kuin kaverilla. Pääsivät siis samaan joukkueeseen. Olihan tämä tapa muodostaa joukkueet toki inhimillisempää kuin huutoäänestys, jossa yleensä samat oppilaat valittiin joukkueeseen aina viimeisinä.

Korona-aika on jakanut ihmiset lähinnä vain kahteen joukkoon: hiukan hyvempiosaisiin ja sitten ei niin hyväosaisiin. Tässä jaossa ei ole voinut vaihtaa paikkaa nopeasti kaverin kanssa.

Työkaverini kertoi, että on joutunut peittelemään tyytyväisyyttään pandemia-aikana.

”Kun moni joutuu kärsimään, niin ei tunnu oikein hyväksyttävältä tunnustaa, että minulle kuuluu nyt parempaa kuin normaaliaikaan. Avovaimoni tekee etätöitä ja kun menen töistä kotiin niin ruoka tuoksuu. On tuntunut tosi hyvältä. Käymme joka ilta ulkona lenkillä ja kämppää on kunnostettu parempaan kuosiin kuin koskaan aiemmin. Minulle tämä korona-aika on ollut pelastus. Se on pysäyttänytminut tutkimaan itseäni, ja mikä parasta, parisuhteeni on lähtenyt uudestaan ihanaan lentoon”.

Onhan kuitenkin ihan sallittua tuntea tyytyväisyyttä nykyolostaan ja nauttiakin siitä. Eihän kaikkia maailman murheita pidä omille hartioilleen kasata.

Toinen työkaverini sanoi vuorostaan, että hänen vaimonsa on ollut pakko venyttää päivää nousemalla hommiin jo ennen lasten heräämistä ja jatkamalla työpäivää iltamyöhään.

”Muutos meidän perheessä on ollut koronan vuoksi suuri. Arjen järjestely on ollut hankalaa kumppanini etätyön, lasten etäkoulun ja tämän oman vuorotyöni vuoksi. On myös ollut aikamoista ottaa opettajan roolia. Matematiikan ja fysiikan opettamisessa ja neuvomisessa on ollut omat haasteensa ja hankaluutensa”.

Onhan tämä korona-aika eräänlaista maratonia. Saa nähdä, koska päästään maaliin ja onko sitten energiavaroja enää yhtään jäljellä. Korona-aika on mullistanut arkeamme siis monin eri tavoin. Vielä vuosi sitten ei olisi edes osannut kuvitella, miten erilaista arkemme on tällä hetkellä aiempaan verrattuna.

Suomalaiset ovat mukautuneet tähän poikkeukselliseen aikaan pääsääntöisesti hyvin. Monet meistä ovat löytänyt elämälleen aivan uusia arvoja ja harrastuksia. Ei siis niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Olemme saamassa toisen passinkin, koronapassin. Kunpa muistaisi sitten ottaa molemmat passit matkalle mukaan, kun se aika koittaa.

Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:

Jatkosodan ja koronataistelun vaikutuksissa on hieman samankaltaisia piirteitä

Kesäteatterilava Kuuselaan – kulttuuriväki kiittäisi ja varmaan moni muukin

Olipa kerran Kuukylä-hanke – Siitä olisi voinut muodostua matkailun vetonaula

Valon hehkua tunnelin päässä, vaikka vessareissu voi yllättää kesken kilpailun

Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa

MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?

Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata

Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla

Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?

Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!

Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”

Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut

Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa

Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa

Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät

Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet

Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät

Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia

Loppukesän tunnelmia

Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista

Pyörällä Kuruun: Kuuselan kautta Kaiharille ja Voionmaalle, juomatauko Kaiharilla – Lopussa siintää Kuru ja lämmitetty sauna, mutta sitä ennen piipahdetaan Vänrikki Stoolin tuvalla

Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta

Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti

Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo

Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle

Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin

Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun

Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee

Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa

Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?

Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois

Timo Jokinen: Enää ei ole hyvän tavan mukaista nauraa asioille, joille vielä vuosikymmen sitten naurettiin

Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”

Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä

Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari

Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää

Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen

Timo Jokinen: Pikkuostoksiin riittää, kun vilauttaa kassalla. Siinä on kyllä jotakin epäilyttävää – vilauttelussa.

Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu

Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään

Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?

Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla

Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin

Timo Jokinen: Juokseminen ei olekaan helppoa