Kurun Yhtenäiskoulun oppilaiden Parkkuun väistötilojen remontin eteen paiskittiin töitä kahden viikon ajan yötä päivää. Tehtävää riittää edelleen, eivätkä esimerkiksi tulostimet vielä toimi. Rehtori pitää teknisiä hankaluuksia kuitenkin mitättömänä asiana siihen nähden, että oppilaat ja henkilökunta saavat hengittää taas tervettä ilmaa.
Kurun Yhtenäiskoulun kaikki oppilaat aloittivat kevätlukukautensa väistötiloissa, kun 1960-luvulla rakennetun yhtenäiskoulun tilat todettiin liian epäterveelliseksi viime joulukuussa.
Joululoman jälkeen kurulaiset yläkoululaiset ja kuudesluokkalaiset aloittivat koulutyönsä Tredun Metsäoppilaitokselta vuokratuissa tiloissa, kun alakoululun luokat 1–5 siirtyivät 10 kilometrin päähän entiseen Parkkuun kouluun.
Kurun Yhtenäiskoulun rehtori Mari Liukonsuo kertoo, että kaupungin teknisen puolen työntekijät huhkivat Parkkuun vanhan koulun tilojen kimpussa yötä päivää kahden viikon ajan.
Onnistunut remontti
Suurin työ oli väliseinissä, joita purettiin tilojen entisen vuokralaisen, lastensuojeluyksikkö Villa Juniorin jäljiltä. Väliseinien purkamisella rakennukseen saatiin luotua yhtenäisiä luokkatiloja.
– Remontti on todella onnistunut, suurkiitos siitä kaupungille. Ensimmäinen koulupäivä mentiin täällä retkeilymielessä, sillä pulpetteja meillä ei vielä ollut. Ruokailu ja muu hoidettiin siis lattialla. Suurin osa oppilaista piti sitä ihan hauskana vaihteluna, Liukonsuo naurahtaa.
Tällä hetkellä kouluun kaivataan vielä toimivaa verkkoyhteyttä, jolla on vaikutusta muun muassa tulostimien toimintaan.
Kaksi nelosluokkaa yhdistettiin
Tehtävää Parkkuussa riittää siis vielä paljon, vaikka koulutyö onkin saatu hyvin aluilleen.
Osa oppilaistakin odottaa vielä pääsyään heille remontoituihin tiloihin. Tilojen rajallisuuden vuoksi kaksi nelosluokkaa yhdistyy pysyvästi. 4A ja 4B opiskelevat yhdessä rakennuksen alakerrassa, jossa sijaitsee entinen Parkkuun koulun liikuntasali.
Nelosten toinen luokanopettaja Elina Lehtimäki kehuu oppilaidensa asennetta muutoksiin.
– Tämä muutto uusiin tiloihin on yllättänyt positiivisesti. Oppilaat ovat suhtautuneet erinomaisesti.
Nelosluokkalaiset Salla Ilomäki ja Stina Koskinen vaikuttavat tyytyväisiltä uusiin koulutiloihinsa. Miltä luokkien yhdistäminen tuntuu?
– No ei oikein miltään, ollaan tunnettu kuitenkin jo aikaisemmin, he toteavat.
Moni oppilas kulkee nyt koulubussilla
Uusien tilojen lisäksi monella oppilaalla on tapahtunut muutos kouluun kulkemisessa. Parkkuuseen muuton vuoksi iso osa kurulaisista alakoululaisista on nyt koulukuljetuksen piirissä.
Kakkosluokkalaiset Veeti Vehkapuru ja Tuukka Hakala kulkivat yhtenäiskouluun ennen joko kävellen tai pyörällä, mutta nyt tutuksi on tullut koulubussi. Pojat nousevat Ylitalo Yhtiöiden koulubussiin joka aamu yhtenäiskoulun pihasta.
Poikien mukaan aamuisin ei tarvitse herätä paljoa aikaisemmin, sillä kymmenen kilometrin matka yhtenäiskoululta Parkkuuseen taittuu nopeasti.
– Matka kestää semmoisen kymmenen-viistoista minuuttia. Ei paha, Vehkapuru sanoo.
– Siellä bussissa on yllättävän kiva istua. Voi pelata ja kattoa puhelinta, Hakala lisää.
Pojat ovat kuitenkin panneet merkille, ettei teitä hoideta Parkkuussa niin hyvin kuin Kurun keskustan alueella.
– Yksi päivä bussi jäi jumiin, kun tuli Nysse vastaan. Kerran kuski taas meni pakilla ojaan, Vehkapuru selostaa.
Mikä siis neuvoksi?
– Paremmat hiekotukset ja auraukset tänne, Hakala kommentoi.
Myös rehtorin mukaan Parkkuun teillä saa ajaa välillä kieli keskellä suuta.
– Terveystarkastaja ajoi juuri ojaan, kun oli tulossa tänne. Onneksi hänellä oli neliveto.
Rehtori pääsi komeroon
Vuonna 1988 valmistunut Parkkuun koulu rakennettiin aikanaan 16 oppilaalle. Nyt samoissa tiloissa käyskentelee yhteensä 110 ihmistä.
Rehtori Liukonsuo sanoo, että tilojen riittävyyden suhteen on jouduttu pelaamaan tetristä, ja tällä hetkellä jokainen neliö on tehokäytössä – esimerkiksi vanha komero, josta tuli Liukonsuon valtakunta.
Pieneen kopperoon mahtuu kuitenkin hyvin työpöytä tietokoneineen, ja rehtori on ehtinyt jo myös hieman sisustaa työhuonettaan valokuvakehyksin ja sisustusesinein.
– Koppini sijaitsee koulusihteerin työhuoneessa, jossa on myös opettajanhuone, Liukonsuo esittelee kompakteja tiloja.
Väistötilojen vaikutus näkyi heti
Liukonsuo sanoo, että koulutyön siirtäminen yhtenäiskoululta Parkkuuseen ja Tredun tiloihin on ollut valtava ponnistus, joka on pitänyt sisällään paljon käytännön järjestelyä ja hallinnollista työtä. Rehtorilla joululomakin kului koulun muuttojärjestelyjä tehdessä.
Tästä huolimatta uurastus on ollut kaiken arvoista: nyt oppilaat ja henkilökunta pääsevät taas hengittämään tervettä ilmaa.
– Lapsilla poissaolot ovat vähentyneet heti muuton jälkeen. Iloitsen suunnattomasti, että koko huippuammattimainen henkilökuntani on päässyt palaamaan takaisin työn pariin. Pahimmillaan meillä oli kymmenen henkilöä pois samaan aikanaa ja sijaisen sijaisellekin piti hankkia sijainen.
Rehtori sanoo, että kulunut syksy on laittanut asioita taas hieman paremmin perspektiiviin. Suuren työtaakan, henkilöstön ja oppilaiden terveyshuolien lisäksi Liukosuo sairastui itse syksyllä vakavasti.
– Hakeuduin sisäilmaoireilun takia tutkimuksiin, joissa minulta löydettiin vakava sairaus eli se oli toisaalta onni onnettomuudessa. Marraskuussa oli iso leikkaus, josta onneksi olen toipunut nopeasti. Tämä on tuonut taas resilienssiä elämään ja olen pystynyt laittamaan asioita mittasuhteisiin. Työ on lopulta vain työtä.
Onneksi ei tiivistyskorjattu
Liukonsuo haluaa kiittää koulun henkilökunnan lisäksi myös oppilaiden huoltajia, joiden kanssa yhteistyö sujui sisäilmaoireilun pahennuttua.
– Meillä oli koko ajan yhteinen päämäärä, että terveet tilat on saatava. Me kaikki jaoimme saman huolen oppilaiden terveydestä.
Eräs Parkkuun koulussa työskentelevä opettaja haluaa välittää kiitoksensa myös rehtorin suuntaan. Hänen mukaansa Mari Liukonsuo on ihminen ja esihenkilö, joka aidosti välittää omasta henkilökunnastaan ja oppilaistaan ja taistelee näiden oikeuksien puolesta viimeiseen saakka.
Liukonsuo on tyytyväinen, ettei kaupunki ryhtynyt Kurussa yhtenäiskoulun tiivistyskorjauksiin, jotka oli tarkoitus aloittaa joulukuussa.
– Olen ollut myös Nokialla Tottijärvi-Vahalahden koulussa rehtorina, joista Tottijärven yksikössä oli myös samankaltaisia pahoja sisäilmaongelmia. Siellä koulua päätettiin korjata tiivistyskorjauksin. Sisäilmaoireilu alkoi taas, kun korjauksesta oli kulunut puoli vuotta ja moni opettaja ja ohjaaja on joutunut siirtymään sieltä muualle töihin.