Monelle ratsastustallien vakikävijöistä kesä on aina merkki siitä, että pian pääsee taas hevosleirille pitämään hauskaa, saamaan kokemusta ratsastamisesta ja oppimaan uutta. Ratsastusleirejä järjestetään kuitenkin aikuisillekin. Päivä ratsastamassa voi olla myös vaikkapa työpaikkaporukalle hyvä tapa rentoutua ja viettää aikaa yhdessä.
Viljakkalan alueella sijaitseva, islanninhevosiin erikoistunut Tuulensillan talli on yksi leirejä aktiivisesti järjestävä ratsupaikka. Haastatteluhetkellä tallilla oli meneillään järjestyksessään kesän kolmas junioreille suunnattu leiri. Myös aikuisille tarkoitettuja leirejä on pidetty viikonloppuisin.
Joinakin vuosina juniorileirejä on järjestetty kuusikin kappaletta, mutta se oli jo liikaa.
– Emme halua tehdä tätä millään liukuhihnamentaliteetilla. Myöskään hevosia ei saa rasittaa liikaa, leirin ohjaaja Johanna Ihalainen toteaa.
Kaikki leirit pyrittiin tänä suvena pitämään jo kesäkuussa, jotta hepat saisivat heinäkuussa ansaitsemansa kesäloman.
– Hevosten, ja etenkin islanninhevosten, pitää saada olla välillä rauhassa ja elää puolivilleinä niin, etteivät ihmiset koko ajan ole käsittelemässä niitä. Se on niille luontaista, Ihalainen täsmentää.
– Meillä pollet ovat päivisin laitumella – yöksi ne otetaan toki sisälle. Jos hevoset eivät saisi lomaansa, niin niistä tulisi ajan myötä ärtyneitä ja vihaisia.
Oppia, kokemusta ja hauskanpitoa
Juniorileirit on suunnattu 11–14-vuotiaille. Nuorilla on silti jo useiden vuosien ratsastuskokemus. Tämän vuoksi heillä on Johanna Ihalaisen mukaan ollut myös selvästi oma halu tulla leirille.
– Tänä kesänä leiriläiset ovat olleet erittäin motivoituneita. Tämä on aivan keskeinen asia leirin onnistumisen kannalta. Me järjestäjät tarjoamme puitteet, mutta leiri voi onnistua ainoastaan, jos junnut ovat aktiivisia ja haluavat oppia uutta.
Leirin järjestämiseen liittyy paljon asioita ohjelman laatimisesta ja tuntien järjestämisestä ruokailun ja majoituksen organisoimiseen. Järjestely on kuitenkin tuttua puuhaa Ihalaiselle, sillä hän on ollut leirinvetäjänä kuuden vuoden ajan.
– Minulla on leireillä myös tuttuja ja innokkaita apuohjaajia. Heistä moni on aikanaan itse käynyt järjestämillämme leireillä ja tullut sen jälkeen apulaisekseni, kun ei ikänsä puolesta ole enää voinut osallistua juniorileirille, Ihalainen selittää.
Leiriohjelmaan kuuluu teoriatunteja, ratsastustunteja, maastoretkiä, hevosten hoitoa ja oheisohjelmaa. Koska Tuulensillan talli on Suomen Ratsastajainliiton alainen, sen leireillä voi suorittaa hevostaito- ja ratsastusmerkkejä.
– Oikeastaan koko leirin ajan tähtäämme siihen, että nuoret läpäisisivät merkkikokeen. Niistä saa merkintöjä Suomen Ratsastajainliiton jäsenkorttiin. Ne ovat selkeitä meriittejä, jos nuoret myöhemmin pyrkivät talleille töihin, leirin ohjaaja kommentoi.
Tuulensillan talli ei ole markkinoinut leirejään juuri lainkaan. Siihen ei ole ollut tarvetta, sillä sana on levinnyt talleilla helposti, ja leirit ovat aina täyttyneet nopeasti.
Moni nuorista on ollut samalla leirillä jo useana vuotena, mutta tamperelaiset Mirka Hölli ja Saara Tuokkola kuuluivat ensikertalaisiin.
– Kuulin kaveriltani tästä ja päätin pyytää Saaraa mukaan. Onneksi tulimme tänne, sillä täällä on ollut todella mukavaa, Hölli kehuu.
Molemmat tytöt ovat ratsastaneet noin viisi vuotta. Islanninhevosista heillä ei ollut ennestään paljoa kokemusta.
– Itse olen kerran aiemmin osallistunut eräälle vaellukselle, jossa ratsastettiin issikoilla, Tuokkola kertoo.
Ratsastusleirit sen sijaan kuuluvat hevosrakkaiden nuorten kalenteriin aina suvena.
– Joka kesä pitää päästä leirille, tytöt naureskelevat.
Monipuolinen ja tottelevainen
Islanninhevonen on yksi maailman vanhimmista hevosroduista. Mistä Tuulensillan tallin innostus rotua kohtaan sitten aikanaan alkoi?
– Paikan omistajalla Anitalla oli aikanaan päähänpinttymä siitä, että islanninhevonen on saatava. Ostimme kaksivuotiaan varsan, mutta koska niin nuorella hevosella ei vielä voi ratsastaa ja sen koulutuskin alkaa vasta myöhemmin, niin tarvitsimme saman tien pari kokenutta islanninhevosta, Ihalainen muistelee huvittuneena.
– Eiväthän ne riittäneet meille kaikille, ja niin homma lähti pikku hiljaa käsistä, ohjaaja naureskelee.
Nykyään Tuulensillan tallilla on noin kolmekymmentä heppaa. Islanninhevosten lisäksi joukkoon mahtuu yksi eestinhevonen, yksi suomenhevonen sekä minishetlanninponi.
Ihalainen kehuu islanninhevosia hyvin monipuolisiksi, mutta parhaimmillaan ne ovat askellajiratsastuksessa.
– Siinä haetaan näyttävyyttä, mutta tarkoituksena ei kuitenkaan ole olla ihan nutturat tiukalla. Vauhtiakin saa olla.
Islanninhevonen erottuu muista ratsuhevosista askellajiensa perusteella. Käynnin, ravin ja laukan lisäksi issikat hallitsevat myös yhden tai kaksi erikoisaskellajia: töltin ja liitopassin.
– Pyrimme jalostuksessa suosimaan töltin taitavia yksilöitä, Ihalainen toteaa.
Sen lisäksi, että islanninhevoset ovat vauhdikkaita, ne ovat kuitenkin turvallisia ratsuja.
– Islanninhevonen on luonteeltaan hyvin sosiaalinen sekä utelias, ja se on oikein käsiteltynä erittäin kuuliainen sekä kiltti myös tuntihevosena. Lauma on sille luonnollisin tapa olla ja liikkua.
– Voimme esimerkiksi maastossa laukata yhtenä ryhmänä, koska issikat ovat tottuneet liikkumaan porukassa.
Tuulensillan tallilla hevoset myös kasvatetaan yhtenä laumana.
– Meidän hevosemme eivät myöskään potki tai pure, sillä niitä ei kuormiteta liikaa, ja niillä on selkeät päivittäisrutiinit.
Comments are closed.