Yksinäisen prinsessan ja sukurakkaan sydänkirurgin rakkaustarinalla oli kehnot lähtökohdat. Eikä siitä tehty elokuvakaan onnistu puhaltamaan tarinaan tarpeeksi eloa ja lämpöä.
Tässäpä elokuva, jonka ydinjuonta ei tarvitse kuvailla. Länsimaista ei löydy montakaan aikuista, joka ei tuntisi prinsessa Dianan tarinaa ja tietäisi, että lopussa päähenkilö kuolee.
Oliver Hirschbiegelin ohjaama elokuva Diana yrittää kuvata prinsessaa kulissien takana, mutta katsojan sympatiat eivät millään käänny päähenkilön puolelle. Elokuvan Diana on toisaalta herkkä ja yksinäinen, toisaalta muita mielensä mukaan manipuloiva. Samastuttava inhimillisyys jää uupumaan.
Elokuva kertoo ”sydänten prinsessan” kahdesta viimeisestä vuodesta. Sairaalakäynnillä Diana (Naomi Watts) ihastuu sydänkirurgi Hasnat Khaniin (Naveen Andrews). Romanssille on monta estettä – tai vähintään hidastetta: lööppejä janoavat tiedotusvälineet, Dianan asema, pakistanilaisen Hasnatin perhe.
Vastarakastuneina Hasnat ja Diana vannovat toisilleen, että kaikki on mahdollista. Tokihan rakkaus voittaa isoimmatkin esteet. Todellisuus kuitenkin murentaa haaveet. Hasnat huomaa, että seurustelu maailman tunnetuimman naisen kanssa tekee elämästä liian vaikeaa. Eikä äitikään suoranaisesti ihastu miniäehdokkaaseen.
Kommentointi on suljettu.