Minkälaisia olisivat tämän päivän Koskela, Lammio ja Lehto?

22.08.2021 15:01

Kolumnin kirjoittaja on ylöjärveläinen sanoittaja, runoilija ja kirjailija

”Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat”. Tämä Tuntemattoman sotilaan Koskelan lause on monelle jäänyt mieleen. Tätä lausetta kuulee sanottavan usein vielä tänäkin päivänä.

Kun keskustellaan Tuntematon sotilas -kirjasta, olen kuullut usein sanottavan, että tärkeilevä Lammio on huono johtaja, ja puolestaan Koskela on rehti ja kansanomainen. Mutta eihän Lammiossa kaikki ole väärää, eikä Koskelassa ole kaikki oikeaa. Koskelahan oli oikeastaan lepsu käskyjen välittäjä, joka rivien välissä jopa kyseenalaisti kurin.

Koskela edusti pitkään sitä ihannetta, jota kohti suomalaisen miehen ja etenkin johtajan piti kehittää itseään. Lammiota pidettiin esimerkkinä siitä, millainen johtaja ei saisi olla. Sota asetti ja asettaa johtamiselle tiukat vaatimukset. Lammio ajatteli kokonaistilannetta, vaikka se ei miellyttänyt hänen alaisiaan.

Lehdon luonnetta kuvaa taas kovuus, säännöistä välittämättömyys ja aggressiivisuus. Hänestä saa kuvan, että hän on säälimätön, tyly ja julmakin. Todennäköisesti karu ja turvaton lapsuus oli muokannut luonnetta ja katkeruus kaikesta oli piste iin päälle.

Kirjan Riitaoja oli ujo, arka, ahdistunut ja pelokas. Häntä Lehto vihasi, koska todennäköisesti näki Riitaojassa omia aikaisempia luonteenpiirteitään.

Minkähänlaisia olisivat nuo kyseiset henkilöt tämän päivän Suomessa?

Koskelan tyyppisiä ihmisiä on varmaan joka työmaalla. Hiljaisia, seurallisiakin. He hoitavat omat työnsä ja asiansa, puuttumatta juuri muiden elämään millään tavalla. Suuren liikeyrityksen vastuuulliseksi johtajaksi ei Koskelasta tosin taitaisi olla. No firman pikkujouluissa Koskela saattaisi kyllä nousta vaikka pöydälle laulamaan ja tanssimaankin.

Entä Lammio? Siviilielämässä Lammio olisi varmasti luotettava, vastuuntuntoinen, mutta silti ehkä melko huono seuraihminen. Hän valitsisi seuransa tarkasti, eikä istuisi iltaa joka jätkän kanssa. Voisin nähdä Lammion poliisijohtajana tai rehtorina – kuri ja järjestys olisivat hänelle merkittäviä, velttoilu ei miestä miellyttäisi.

Tämän päivän Lehto, saman tyyppisestä kasvualustasta lähtöisin kuin hän, voisi helposti olla päihderiippuvainen. Takana hänellä olisi rikostaustaa ja mahdollisesti jo vankilareissujakin. Päämäärätöntä ajelehtimista päivästä ja paikasta toiseen. Ilman minkäänlaista koulutusta tai halua siihen. Rahat tulisivat Kelasta ja jostain harmaalta alueelta. Pettymysten sietokyky olisi heikko ja parisuhteet väkivallan sävyttämiä.
Toisaalta Lehto voisi olla rakennuksella töissä, hoitaa hommansa hyvin ja käydä poikansa kanssa katsomassa vaikka urheilutapahtumia. Onneksi ihminen voi aina jotenkin vaikuttaa kohtalonsa kulkuun.

Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:

Kuningas alkoholi ei tahtoisi luopua vallastaan – Miksi vasta ongelmajuomisen lopettaminen mahdollistaa upean elämän?

Saisko olla rosvopaistia? (Vaikka ei mennyt ihan putkeen)

Tehokkuus ennen kaikkea – Ennen katsoin rannekellosta vain ajan

Ylöjärven muuttuneet kasvot – monella meistä on juuret maalla

Hyttysten torjuntaa: ”Otin mökille mukaan kassillisen monia erilaisia hyttysten torjuntavälineitä: Karkottimia, voiteita, suihkeita, kierukoita…”

Raskaista ulkotöistä siisteihin sisätöihin – enää ei ole paluuta ”Posti-Sannan” aikaan

Jako kahteen ja koronapassi matkalle mukaan

Jatkosodan ja koronataistelun vaikutuksissa on hieman samankaltaisia piirteitä

Kesäteatterilava Kuuselaan – kulttuuriväki kiittäisi ja varmaan moni muukin

Olipa kerran Kuukylä-hanke – Siitä olisi voinut muodostua matkailun vetonaula

Valon hehkua tunnelin päässä, vaikka vessareissu voi yllättää kesken kilpailun

Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa

MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?

Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata

Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla

Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?

Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!

Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”

Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut

Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa

Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa

Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät

Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet

Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät

Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia

Loppukesän tunnelmia

Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista

Pyörällä Kuruun: Kuuselan kautta Kaiharille ja Voionmaalle, juomatauko Kaiharilla – Lopussa siintää Kuru ja lämmitetty sauna, mutta sitä ennen piipahdetaan Vänrikki Stoolin tuvalla

Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta

Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti

Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo

Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle

Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin

Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun

Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee

Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa

Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?

Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois

Timo Jokinen: Enää ei ole hyvän tavan mukaista nauraa asioille, joille vielä vuosikymmen sitten naurettiin

Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”

Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä

Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari

Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää

Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen

Timo Jokinen: Pikkuostoksiin riittää, kun vilauttaa kassalla. Siinä on kyllä jotakin epäilyttävää – vilauttelussa.

Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu

Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään

Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?

Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla

Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin

Timo Jokinen: Juokseminen ei olekaan helppoa