Tehokkuus ennen kaikkea – Ennen katsoin rannekellosta vain ajan

Kolumnin kirjoittaja on ylöjärveläinen sanoittaja, runoilija ja kirjailija

Melkein kaikkea mitataan ja markkinoidaankin usein tehokkuudella. Ja se, mitä miellämme tehokkuuden tarkoittavan, paljastaa paljon arvoistamme.

Katselin yhtenä päivänä nettiä ja sieltä löytyviä treeniohjelmia. Mikä ohjelma mahdollisesti palvelisi parhaiten juuri minun kuntoistani ihmistä. Onhan siellä vaikka minkämoista kotitreeniä, tehotreeniä ja tosi nopeita tuloksia lupaavia ohjelmia. Niitä kaikkia yhdistää sana: tehokkuus.  Onhan se niinkin, että jos haluan saavuttaa tuloksia, minun on tehtävä treenini tehokkaasti. Ilman sykemittaria ei voi nykyään oikein minnekään mennä, jota päivän askeleet eivät jäisi mittaamatta. Tekniikka on vienyt urheilemisen ja kuntoilun ihan uuteen aikakauteen. Sen pitää olla tehokasta.

Ennen katsoin rannekellosta vain ajan, kun lähdin tunnin hölkkälenkille. Sykkeestä ei ollut mitään tietoa lenkin aikana, askelmäärästä tai kalorinkulutuksesta puhumattakaan.

Nykyisin rakentamisessa tehokkuus on ehdoton trendi. Rakentaminen on kallista, kaupungien keskustojen läheisyyden tontit ovat tosi arvokkaita ja rakennusoikeudet taas pieniä. Tämä ajaa rakennuttajia kasvavaan tehokkuuteen suunnittelussa. Neliöistä ollaan valmiita tinkimään, kunhan neliöiden käyttö on järkevää ja tehokasta.

Usein ajatellaan, että vain kaupallinen tuotanto on oikeaa ja tehokasta tuotantoa ja verovaroilla tuotettu oikeastaan vain kulutusta. Kännykkäpelifirma tekee rahaa, julkinen terveydenhoito kuluttaa sitä. Ei se ihan näin varmaankaan ole. Molemmat ovat tuotannon muotoja. Yksi tuottaa ajanvietevälineitä, toinen terveyttä.

Uskoisin, että työntekijän tehokkuus työelämässä tulee parhaiten esille, kun työolosuhteet ovat kunnossa eikä kuormitus ylitä yksilön sietokykyä. Yksilö on motivoituneempi antamaan parhaansa ja etsimään itse entistä fiksumpia ja tuottavampia tapoja päivittäisen työn tekemiseen.

Oman kokemukseni mukaan tehokas itsehoitomenetelmä mielen virkistykseen on elämäkertojen ja hyvien romaanien lukeminen. Kun keskittyy toiseen elämään, saa käydä ikään kuin matkalla ja nähdä uusia maisemia. Kun eläytyy muiden ihmisten vaiheisiin ja tunteisiin, saa iloita ja surra. Saattaa jopa huomata, miten monista asioista omassa elämässään saa olla kiitollinen.

Minulle opetettiin aikanaan, että tee työt 80 prosentin työteholla, koska sitten, kun tulee se ruuhkahuippu niin 100 prosentin työtehosi riittää sen hoitamiseen. Muuten ruuhkahuippu jää hoitamatta ja joku muu joutuu hoitamaan sen. Tätä ohjetta olen yrittänyt noudattaa.

Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:

Ylöjärven muuttuneet kasvot – monella meistä on juuret maalla

Hyttysten torjuntaa: ”Otin mökille mukaan kassillisen monia erilaisia hyttysten torjuntavälineitä: Karkottimia, voiteita, suihkeita, kierukoita…”

Raskaista ulkotöistä siisteihin sisätöihin – enää ei ole paluuta ”Posti-Sannan” aikaan

Jako kahteen ja koronapassi matkalle mukaan

Jatkosodan ja koronataistelun vaikutuksissa on hieman samankaltaisia piirteitä

Kesäteatterilava Kuuselaan – kulttuuriväki kiittäisi ja varmaan moni muukin

Olipa kerran Kuukylä-hanke – Siitä olisi voinut muodostua matkailun vetonaula

Valon hehkua tunnelin päässä, vaikka vessareissu voi yllättää kesken kilpailun

Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa

MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?

Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata

Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla

Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?

Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!

Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”

Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut

Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa

Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa

Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät

Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet

Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät

Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia

Loppukesän tunnelmia

Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista

Pyörällä Kuruun: Kuuselan kautta Kaiharille ja Voionmaalle, juomatauko Kaiharilla – Lopussa siintää Kuru ja lämmitetty sauna, mutta sitä ennen piipahdetaan Vänrikki Stoolin tuvalla

Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta

Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti

Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo

Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle

Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin

Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun

Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee

Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa

Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?

Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois

Timo Jokinen: Enää ei ole hyvän tavan mukaista nauraa asioille, joille vielä vuosikymmen sitten naurettiin

Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”

Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä

Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari

Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää

Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen

Timo Jokinen: Pikkuostoksiin riittää, kun vilauttaa kassalla. Siinä on kyllä jotakin epäilyttävää – vilauttelussa.

Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu

Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään

Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?

Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla

Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin

Timo Jokinen: Juokseminen ei olekaan helppoa