Olipa kiva lukea välillä koronauutisten keskellä siitä, että myös Ylöjärvelle olisi tulossa kiinteä kesäteatterilava. Kulttuuriväki kiittäisi ja varmaan moni muukin.
Onhan kesäteatteri sellainen generaattori, joka kokoaa ympärilleen monenlaista toimintaa ja tärkeää yhteisöllisyyttä. Kesäteatteri kokoaa yhteen niin paikalliset kuin alueen kesäasukkaat. Kesäteatteri on yksi tärkeimpiä kylätapahtumapaikkoja. Se on kylävetoista toimintaa, joka on paikallisesti vakiinnuttanut asemansa kautta koko maan.
Kesäteatterihan on suosittu vapaa-ajanharrastus ja itseilmaisun keino. Harjoitustunteja ei lasketa, ja teatterin tekijöilleen ja katsojilleen antama ilo ja mielihyvä on taattu. Kesäteatteritoiminta vahvistaa paikallisidentiteettiä ja toimii myös kylää ja koko aluetta elävöittävänä voimatekijänä. Kesäteatteritoiminta kasvaa samoista juurista kuin muu suomalainen teatteri, jolla on erittäin vahvat historialliset kytkökset raittiusliikkeiden, kansanliikkeiden ja myös nuorisoliikeiden toimintaan.
Ylöjärven Kuuselan ranta on kaunis ja varmasti hyvä vaihtoehto kesäteatterilavan paikaksi. Onhan ajatus saada kiinteä kesäteatterilava Ylöjärvelle ollut varmasti mietinnässä jo pidemmän aikaa. Muistan jo joskus 1980-luvulla kuntoillessani Soppeenharjun pururadalla, seuranneeni kahden tunnetun tamperelaisen teatteri-ihmisen puuhastelua. He kulkivat Soppeenmäessä Tyvitien alapuolella olevassa Maunussuon soramontussa ja pohtivat mahdollisuutta saada kesäteatteri sinne. Ainakin katsomosta olisi saanut jyrkän ja takarivistäkin olisi nähnyt hyvin. Ajatuksen tasolle tuo toteutus silloin jäi.
Entä ohjelmisto kesäteatteriin? Kesäteatterissa esitettävän näytöksen turvallisuus, tuttuus ja kotimaisuus ovat tietysti valttia. Näytelmän
tunnettuus ja tuttu aihepiiri ovat tärkeitä. Komedia ja hupailu ovat kesäteatterissa ensisijaisia tyylilajela. Mieluummin ihmiset menevät katsomaan kesäteatteriin kepeää komediaa kuin raskasta draamaa.
Ylöjärvellä riittää paikallisiakin aiheita. Harrastajanäyttelijät jo varmasti tällä hetkellä puhdistavat lukulasejaan tulevan kesäteatterin lukuharjoituksia varten. Polte lienee jo kova.
Tampereen Pyynikin kesäteatteri, joka sai pyörivän katsomon jo vuonna 1959, on Suomen suurin ja maineikkain kesäteatteri. Vaan onkohan vielä kauan, jos ja kun Ylöjärvi vihdoin saa myös omansa.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Olipa kerran Kuukylä-hanke – Siitä olisi voinut muodostua matkailun vetonaula
Valon hehkua tunnelin päässä, vaikka vessareissu voi yllättää kesken kilpailun
Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa
MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?
Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata
Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla
Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?
Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!
Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”
Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut
Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa
Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa
Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät
Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet
Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät
Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia
Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista
Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
