Laura Kuusa teki opinnäytetyötään kahdeksan kuukautta. Suurin osa kului aivotyöhön. Videoteos ja installaatio ovat esillä Taidekeskus Mältinrannassa Tampereella.
Kenenkään elämän ei soisi olevan pelkkää työtä, puurtamista ja seuraavan hetken ajattelua. Pitää olla jotakin enemmän. Tamperelaisen Laura Kuusan mielestä sitä jotakin antaa taide.
− Parhaimmillaan taide on elämys, joka avaa uusia ajatuksia, Kuusa sanoo.
Hän valmistuu tänä keväänä kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta.
Omaa paloaan Kuusa ei löytänyt heti. Ensin hän opiskeli merkonomiksi ja vaatetusalan artesaaniksi, kokeili jopa puusepän opintoja. Vaatetusalaa opiskellessaan hän pääsi piirtämään aiempaa enemmän. Se tuntui omalta.
− Minulla on aina ollut käsillä tekemisen halu. Olen syntymäpiirtäjä ja -maalaaja: piirsin ennen kuin puhuin. Kaikki kuvallisuus kiinnostaa.
Vaikka kuvataiteilijalle rahantulo ei ole itsestään selvä, Laura Kuusa tietää tekevänsä juuri sitä, mitä haluaa. Yhtä varmoja ovat kurssikaverit: vain yksi aikoo jatkaa eri alalle.
Irrallisista ideoista yhteinen näyttely
Parikymmentä opiskelijaa on tehnyt yhdessä töitä neljä vuotta. Nyt opinnot ovat päätöksessä. Opinnäytetyöt ovat olleet esillä neljässä galleriassa Tampereella. Kaksi näyttelyosiota on vielä avoinna.
Yhteinen näyttely koottiin teoksista, joilla ei lähtökohtaisesti ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Kukin opiskelija toteutti omaa ideaansa. Laura Kuusa sanoo, että näyttelyn ripustus saa teokset vuorovaikuttamaan keskenään.
− Meistä löytyy tekijöitä laidasta laitaan. Toisten oma tyyli ja oma media olivat selkeät jo alussa, toisille ne ovat selkiytyneet vuosien mittaan.
Itse Kuusa tekee videoita, maalaa, veistää ja ideoi installaatioita. Viime vuosina hän on innostunut etenkin animaatiosta. Sitä oli aikomus yhdistää lopputyöhönkin, mutta lopulta Kuusa päätyi pysyttelemään kuvatussa videossa.
Sisaruus on kuin kupla
Yleensä Kuusan videoteokset ovat tarinallisia. Tekijä veikkaa selittävänsä niissä asioita joskus liikaa. Lopputyötä tehdessään hän pyrki erilaiseen tapaan: video juoksuttaa esille kuvan kuvan jälkeen ja jättää katsojalle täyden tulkinnan vapauden.
Teoksen nimi on Voitan koko maailman, paitsi en sinua, Emma. Teoksessa Laura Kuusa pohtii sisaruutta yleismaailmallisesti ja yksilötasolla. Videolla esiintyvät Laura ja hänen vuotta nuorempi siskonsa. Aikaleikkiä edustavat videopätkät siskosten lapsuudesta.
− Toivon, että katsoja samastuisi sisaruuteen. Sisaruudessa on tunnistettavat tavat toimia ja olla. Minulle sisaruus on oma kuplani. En pysty näkemään sitä ulkopuolisen silmin.
Videotaideteoksella ja dokumentaarisella lyhytelokuvalla on Kuusan mielestä selvä ero: taideteos pyrkii vaikuttamaan enemmän alitajuntaan.
− Se saa jäädä vaivaamaan. Taiteellisesta elokuvasta on joskus vaikea sanoa, mitä siinä juuri tapahtui. Teos voi olla hyvä, vaikkei sitä heti ymmärrä. Usein ihminen prosessoi kokemaansa ajan kanssa. Olen taiteessani kiinnostunut pään sisäisestä toiminnasta, Laura Kuusa kertoo.
Mikä vain on sinun paikkasi
Kuusa toivoo, että opiskelijoiden näyttelyihin rohkaistuisi ihmisiä, jotka eivät yleensä käy taidenäyttelyissä. Jospa joku valitsisi vaikka elokuvan sijaan piipahduksen parissa galleriassa? Sisäänpääsymaksujakaan ei ole.
− Ei taidetta kannata pelätä. Muutenkin ajattelutapa ”tuo ei ole minun paikkani” kannattaa hylätä. Miten niin en kuulu? Sehän on kaikille avoin. Miksi tarkoituksella rajoittaisi omaa elämänpiiriään?
Omaa piiriään Kuusa laajensi vastikään lähtemällä ragdoll-kissojen esittelytapahtumaan, vaikkei ”ole lainkaan kissaihminen”.
Perustuu tositapahtumiin -näyttely Tampereella: Galleria Emilissä (Keskustori 4) 30. huhtikuuta saakka ja Taidekeskus Mältinrannassa (Kuninkaankatu 2) 5. toukokuuta saakka.
