Rakkauden insinöörit on huvittava ja liikuttava elokuva rakkauden kaipuusta ja insinöörien omalaatuisesta ajatuksenjuoksusta.
Kertokaa toisillenne intiimejä asioita itsestänne. Kumpikin 30 sekunnin ajan. Sen jälkeen olkaa hiljaa ja katsokaa toisianne silmiin neljä minuuttia. Pim – olette rakastuneet.
Olisipa sen oikean löytäminen oikeasti näin helppoa.
Tonislav Hristovin ohjaamassa elokuvassa Love & Engineering – Rakkauden insinöörit neljä diginörttiä etsii sitä oikeaa. He antautuvat koekaniineiksi, kun Atanas, Suomessa asuva bulgarialainen insinööri, päättää kehittää tieteellisen kaavan rakkaudelle. Rakkauden algoritmin avulla jopa insinöörimiehen pitäisi pystyä tapailemaan menestyksekkäästi naisia.
30 sekunnin ja neljän minuutin kikka on yksi elokuvassa esiin tuleva konsti.
Dokumenttielokuvaa kannattelee sen humaani ote. Sen sijaan Atanaksen tulokulma rakkauteen on tieteellis-tekninen: on poskilihasten aktiivisuutta mittaavat anturit, on EEG-käyrät ja on tuoksutesti, joka mittaa, kenen feromonit miellyttävät tyttöjä eniten.
Käytännön testeissä selvitetään, pureeko kapteeninlakki naisiin yökerhossa. (Pojat, olisin voinut kertoa teille vastauksen jo etukäteen.)
Hakkeroimalla sydämeen
Atanas on liikuttavan innoissaan suunnitellessaan, miten miehet pystyisivät hakkeroimaan tiensä palomuurin läpi naisen aivoihin ja sydämeen. Algoritmin kehittäminen on silti iso urakka. Lähtötilanne ei hommaa helpota: monen nörttimiehen iskemistyyli on optimoitu lukiovuosiin, eikä se toimi enää, kun kolmikymppiset häämöttävät.
Myötähäpeä hujahtaa huippuunsa, kun yksi nörteistä avautuu ensitreffeillä suhteestaan pc-peleihin.
Rakkauden insinöörit tihkuu tahatonta komiikkaa, mutta päähenkilöt eivät silti joudu naurunalaisiksi. He ovat vain esimerkkejä siitä, että rakkautta etsiessään ihminen on välillä vähän hupsu.
Matemaattiset yhtälöt ja tosielämä ovat aika kaukana toisistaan. Se huomataan viimeistään, kun pojat lähtevät yhdessä risteilylle.
Rakkauden insinöörit Tampereella Niagarassa ja Plevnassa.
