Nättejä pitsiliinoja ja neulehuiveja saa aikaan, vaikka käsityötaidot olisivat lähellä nollaa. Inka Ylihärsilän ja Leena Joron näyttely on kahden kehnon kutojan ja virkkaajan kunnianosoitus käsitöille sekä niiden taitajille.
Pitsiliinoja, neulehuiveja, villatakkeja. Lempeitä värejä, kauniita muotoja.
− Olimme nähneet toistemme teoksia pitkään tajuamatta, että teemme samaa, Inka Ylihärsilä hymyilee.
− Kun sen hoksasimme, aloimme heti suunnitella yhteistä näyttelyä, Leena Joro lisää.
Nyt näyttelystä on tullut totta. Piirroksia ja maalauksia on esillä tamperelaisessa Galleria Koppelossa.
Hyvät pitsit ja villapaidat -niminen kokonaisuus koostuu siveltimien ja lämpökynän avulla kudotuista ja tussivärein virkatuista paidoista, sukista, pipoista ja liinoista.
Ei sattumaa
Leena Joro on tamperelainen opettaja ja kuvantekijä. Piirtämiseen Joro hurahti jo pikkutyttönä, eikä into ole haalistunut aikuisiällä. Joro on syventänyt osaamistaan osallistumalla lukuisille kursseille. Hän on pitänyt monta näyttelyä – sekä yksin että yhdessä muiden kanssa.
Sara Hildén -akatemiasta Joro valmistui viisi vuotta sitten. Se oli paikka, joka yhdisti Joron ja Inka Ylihärsilän.
− Mikään ei ole sattumaa, Joro sanoo.
Naiset totesivat olevansa paitsi intohimoisia kuvantekijöitä myös aivan onnettomia käsityöihmisiä.
− Virkkaaminen on vaikeinta: miten voi tajuta, mistä reiästä se koukku pistetään? Voin nyt tunnustaa, että äiti teki minulle kaikki koulun käsityötunneille vaaditut työt, Leena Joro virnistää.
Inka Ylihärsilällekin sukka- ja lapasyritelmät tuottivat tuskaa. Yksi keskeneräinen ristipistotyö on jopa edelleen tallella.
− Olen nopeatempoinen ihminen, ja kouluaikana kärsivällisyyteni ei riittänyt kutomiseen: neulos oli välillä tiukkaa, välillä löysää. Olisi ihana oppia kutomaan. Ihailen mummojani, jotka tekivät villapaidat ja lapaset isolle suvulle, Ylihärsilä sanoo.
Meditatiiviseen tilaan
Inka Ylihärsilä taiteilee neulehuivit ja villatakit osaksi maalauksiaan. Usein niihin pukeutuvat eläinhahmot. ”Kude” tulee kolvin näköisestä lämpökynästä, johon sulatetaan mehiläisvahaa.
− Mehiläisvaha on ekologinen ja myrkytön materiaali. Sen kanssa voi helposti työskennellä kotona, vaikka lapset pyörivät ympärillä.
Leena Joron kuvien pitsiliinat syntyvät tusseilla. Tussityö nimeltä Käsityön tuntemattoman tekijän kunniaksi sai innoituksensa vanhasta pitsiliinasta, jonka jokainen reikä on pieteetillä näperretty.
− Tätä tehdessä pääsin meditatiiviseen tilaan. Piirtäessä tiesin, mitä teen – eikä virheitä tullut. Uskon, että kuvantekijänä voin ymmärtää, mikä fiilis jollekulle tulee vaikkapa nyplätessä.
Pienissä teoksissaan Joro on yhdistänyt pitsejä ja vanhoja kahvikuppeja. Sirot kupit edustavat samaa aikakautta ja katoavaa perinnettä kuin pitsiliinat.
Ylihärsilä ja Joro kunnioittavat niitä, joilla käsityötaito on hyppysissä. Molemmat naiset iloitsevat käsitöiden renessanssista: neulekahvilat ja käsityökerhot kukoistavat taas.
− Ennen vanhaan käsitöiden tekeminen oli naiselle ainut hetki, jolloin saattoi istahtaa alas. Hetki saattoi olla jopa terapeuttinen. Miten paljon ajatuksia näissä on! Leena Joro sormeilee pitsiliinaa gallerian takatiloissa.
Leena Joron ja Inka Ylihärsilän maalauksia ja piirroksia on esillä 28. helmikuuta saakka Galleria Koppelossa, Hämeenpuisto 25, Tampere.
