Koronapandemian toivotaan loppuvan rokotteesta muodostuvaan immuniteettiin. Vaan vielä ei tietenkään varmuudella tiedetä, milloin tämä tapahtuu, mutta sen aika voisi olla vaikka tämän vuoden syksyllä.
Niitä ihmisiä, joilla on ollut pandemian aikana heikompi turvaverkko kuin muilla, tulisi nyt huomioida ja alkaa houkutella heitä takaisin hiljalleen normalisoituvaan arkeen. Monelle korona on johtanut passivoitumiseen, jopa eristäytymiseen – yksipuoliseen syömiseen ja epäsäännölliseen päivärytmiin.
Koronan vaikutukset ovat kuormittaneet monella tapaa. Esimerkiksi henkinen pahoinvointi näkyy jo selvästi mielenterveystyössä: masennus ja ahdistuneisuushäiriöt ovat lisääntyneet ja aiemmat psyykkiset ongelmat vaikeutuneet.
Miten olisi, jos kilauttaisit kaverille? Pyytäisit häntä vaikka lenkille, piipahtamaan oluella tai vaikkapa saunakaveriksi. Huomioisit. Sillä voisi olla todella suuri merkitys.
Koronakriisi on saanut monet aloittamaan päiväkirjan pitämisen. Kirjoittaminen on hyvä tapa purkaa tunteita, joita korona on saanut itsessä aikaan. Aloitin päiväkirjan kirjoittamisen viime keväänä, mutta lopettelin sen vuoden vaihteessa. Sen kirjoittaminen, ikävä kyllä, jäi muun kiireen keskellä.
Työkaverini aloitti niin ikään viime keväänä päiväkirjan kirjoittamisen koronasta ja sen aiheuttamista tunteista. Hän jatkaa sitä edelleen. Hän kertoi, että koronakriisi pakotti pysähtymään. Hän kertoi myös, että päiväkirja auttaa jäsentämään omaa mieltä. ”Se on ollut eräänlainen yritys saada tämä koronakatastrofi itselle hallintaan”.
Yhteisöllisyyden tärkeys sekä ihmisten mahdollisuus kohdata toisiaan ovat näissä poikkeusoloissa osoittaneet perustavanlaatuisen merkityksensä. Kotona vietetty aika on nostanut esiin lähiympäristön laadun merkityksen. Myös mahdollisuus luonnossa liikkumiseen on noussut korona-aikana tärkeään asemaan.
Suomalaiset ovat palanneet alkujuurilleen, luonnon helmaan. Jääkö meille pysyvämpiäkin tarpeita? Uskoisin niin. Tunnen nyt paljon enemmän metsän kasveja kuin ennen koronapandemiaa. Tunnistan nyt myös paljon enemmän lintuja niiden viserryksestä. Lähiluontoon voi rakastua, sillä siitä voi löytää aina uusia piirteitä, yksityiskohtia ja mielenkiintoisia lajeja. Näin lienee käynyt koronan aikana useammallekin meistä.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Raskaista ulkotöistä siisteihin sisätöihin – enää ei ole paluuta ”Posti-Sannan” aikaan
Jako kahteen ja koronapassi matkalle mukaan
Jatkosodan ja koronataistelun vaikutuksissa on hieman samankaltaisia piirteitä
Kesäteatterilava Kuuselaan – kulttuuriväki kiittäisi ja varmaan moni muukin
Olipa kerran Kuukylä-hanke – Siitä olisi voinut muodostua matkailun vetonaula
Valon hehkua tunnelin päässä, vaikka vessareissu voi yllättää kesken kilpailun
Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa
MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?
Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata
Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla
Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?
Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!
Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”
Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut
Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa
Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa
Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät
Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet
Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät
Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia
Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista
Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
