Jako kahteen ja koronapassi matkalle mukaan - Kolumnit

Kolumnin kirjoittaja on ylöjärveläinen sanoittaja, runoilija ja kirjailija

Kouluaikoinani liikuntatunneilla piti aina ottaa luku kahteen, kolmeen tai jopa neljään. Muodostettiin joukkueet liikuntatunnilla.

Muistan vielä hyvin, kuinka jotkut oppilaat vaihtoivat nopeasti paikkaa, laskivat järjestystä, että osuu sama luku kuin kaverilla. Pääsivät siis samaan joukkueeseen. Olihan tämä tapa muodostaa joukkueet toki inhimillisempää kuin huutoäänestys, jossa yleensä samat oppilaat valittiin joukkueeseen aina viimeisinä.

Korona-aika on jakanut ihmiset lähinnä vain kahteen joukkoon: hiukan hyvempiosaisiin ja sitten ei niin hyväosaisiin. Tässä jaossa ei ole voinut vaihtaa paikkaa nopeasti kaverin kanssa.

Työkaverini kertoi, että on joutunut peittelemään tyytyväisyyttään pandemia-aikana.

”Kun moni joutuu kärsimään, niin ei tunnu oikein hyväksyttävältä tunnustaa, että minulle kuuluu nyt parempaa kuin normaaliaikaan. Avovaimoni tekee etätöitä ja kun menen töistä kotiin niin ruoka tuoksuu. On tuntunut tosi hyvältä. Käymme joka ilta ulkona lenkillä ja kämppää on kunnostettu parempaan kuosiin kuin koskaan aiemmin. Minulle tämä korona-aika on ollut pelastus. Se on pysäyttänytminut tutkimaan itseäni, ja mikä parasta, parisuhteeni on lähtenyt uudestaan ihanaan lentoon”.

Onhan kuitenkin ihan sallittua tuntea tyytyväisyyttä nykyolostaan ja nauttiakin siitä. Eihän kaikkia maailman murheita pidä omille hartioilleen kasata.

Toinen työkaverini sanoi vuorostaan, että hänen vaimonsa on ollut pakko venyttää päivää nousemalla hommiin jo ennen lasten heräämistä ja jatkamalla työpäivää iltamyöhään.

”Muutos meidän perheessä on ollut koronan vuoksi suuri. Arjen järjestely on ollut hankalaa kumppanini etätyön, lasten etäkoulun ja tämän oman vuorotyöni vuoksi. On myös ollut aikamoista ottaa opettajan roolia. Matematiikan ja fysiikan opettamisessa ja neuvomisessa on ollut omat haasteensa ja hankaluutensa”.

Onhan tämä korona-aika eräänlaista maratonia. Saa nähdä, koska päästään maaliin ja onko sitten energiavaroja enää yhtään jäljellä. Korona-aika on mullistanut arkeamme siis monin eri tavoin. Vielä vuosi sitten ei olisi edes osannut kuvitella, miten erilaista arkemme on tällä hetkellä aiempaan verrattuna.

Suomalaiset ovat mukautuneet tähän poikkeukselliseen aikaan pääsääntöisesti hyvin. Monet meistä ovat löytänyt elämälleen aivan uusia arvoja ja harrastuksia. Ei siis niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Olemme saamassa toisen passinkin, koronapassin. Kunpa muistaisi sitten ottaa molemmat passit matkalle mukaan, kun se aika koittaa.

Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:

Jatkosodan ja koronataistelun vaikutuksissa on hieman samankaltaisia piirteitä

Kesäteatterilava Kuuselaan – kulttuuriväki kiittäisi ja varmaan moni muukin

Olipa kerran Kuukylä-hanke – Siitä olisi voinut muodostua matkailun vetonaula

Valon hehkua tunnelin päässä, vaikka vessareissu voi yllättää kesken kilpailun

Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa

MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?

Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata

Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla

Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?

Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!

Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”