”Muistaa vielä sen, kun Vuoksen yli ui, siinä rytäkässä silloin haavoittui. Siihen taistelunsa jäivät, kuten myöskin nuoruuspäivät. Silloin mietti hän vain: miten Suomen käy? Se oli silloin, kun he oli nuoria. Oli täynnä unelmia, haaveita. Samaan taistoon tiensä vei, toiset palanneet vain ei. Heidän muistolleen hän laittoi kynttilän.”
Keskustelin muutamia vuosia sitten sukulaismieheni kanssa. Hän oli aikanaan taistellut jatkosodassa ja kirjasin silloin nuo edellämainitut lauseet ylös. Jatkosodan alkamisesta tulee kesäkuussa kuluneeksi 80 vuotta. Jatkosota kesti huomattavasti pidempään kuin talvisota ja moni menetti tässäkin taistossa omaisensa ja läheisensä. Ylöjärveläisiä nuoria miehiä kaatui jatkosodan melskeessä hiukan yli 80.
Ylöjärven Soppeenmäessä oli Vainion, ja myöhemmin samassa paikassa Saarisen Heikin, kahvila. Suurinpiirtein niillä kohdin, mistä Soppeentieltä erkanee nyt Hartuntie. Jatkosodan alkaessa kahvilalle kokoontui joukko Soppeenmäen parikymppisiä nuoria miehiä. Siitä he lähtivät yhdessä, sinne jonnekin. Rintamalta kotiin lähetettävissä kirjeissä ei saanut mainita paikkaa, missä taisteli. Isäni kertoman mukaan hänen kaverinsa oli kirjoittanut talvisodan aikaan: ”Täällä ollaan summassa vaan, ihan summassa jossain”.
Tämä ovela ja näkymätön koronavirus tuli myös rajan takaa. Ei antanut sodanjulistusta, mutta oli nopeaan tahtiin keskuudessamme. Eikä oikein suostu lähtemään millään. Jos osa miehistä kaatui jatkosodan taisteluissa, niin osa meistä kaatuu nyt taistelussa koronaa vastaan. Koronavirus näyttää tuottavan elämäämme jatkosodan kaltaisen pitkittyvän välitilan, jossa jatkuva varuillaan olo on meille uusi normaali.
Myös jatkosodan aikaan ihmiset menettivät arjessa läheisyyden toisiinsa. Samankaltainen muutos läheisyydessä tulee todeksi nyt koronaviruksen aiheuttamien rajoitusten aikana, kun otamme fyysistä etäisyyttä toisiimme. Sota-aikana tapahtui tavaroiden hamstrausta, ainakin siinä määrin kuin se oli mahdollista. Niin tapahtui myös koronapandemian alkuaikoina.
Tietysti sota on uhkana huomattavasti vakavampi kuin koronatartunta, mutta ihmisten käyttäytymisessa on paljon samaa. Voidaan varmaan jo sanoa, että Suomi käy nyt koronan jatkosotaa ja on materiaalisesti paljon paremmin varautunut koronaan kuin oli viime keväänä. Esimerkiksi maskeja riittää kaikille ja niitä tarjolla lähes joka paikassa. Tietoakin on enemmän ja koronarokotukset ovat jo hyvässä vauhdissa, mutta voitonparaati ei ole ihan vielä ajankohtainen.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Kesäteatterilava Kuuselaan – kulttuuriväki kiittäisi ja varmaan moni muukin
Olipa kerran Kuukylä-hanke – Siitä olisi voinut muodostua matkailun vetonaula
Valon hehkua tunnelin päässä, vaikka vessareissu voi yllättää kesken kilpailun
Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa
MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?
Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata
Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla
Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?
Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!
Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”
Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut
Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa
Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa
Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät
Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet
Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät
Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia
Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista
Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
