Ylöjärven Haavistolla, omakotitalonsa sohvalla, istuskelee kiitollinen herrasmies. Hän on kiitollinen elämälle, joka on tuonut mukanaan menestystä, elämyksiä ja myös surua. Urho Riihikoski täyttää itsenäisyyspäivänä 90 vuotta. Syntymäpäivänsä aattona hän muistelee rikasta elämäänsä ja sanoo: ”koskaan ei pidä menettää uskoa elämään”.
Urho Riihikoski eli lapsuutensa ja nuoruutensa Kurun Riihikosken kuvankauniissa maisemissa. Hän kuvailee lapsuuttaan maalaismiljöössä turvalliseksi, vaikka elettiin sota-aikaa ja pula-ajan sävyttämiä vuosia. Hän kiittää vanhempiaan, jotka monista vaikeuksista huolimatta kannustivat poikaansa aloittamaan oppikoulun vuonna 1943.
Vanhempien tarjoama tukeva henkinen selkänoja antoi edellytykset koulumenestykselle. Vuonna 1951 Urho Riihikoski kirjoitti ylioppilaaksi saaden kaikista viidestä kirjoittamastaan aineesta laudaturin. Menestystä tuli myös urheilussa, sillä Riihikoski oli yksi Suomen parhaimmista aitajuoksijoista. Tästä todisteena muun muassa 110 metrin aitojen SM-pronssi.
Tuolloin nuoruudessaan Riihikoski teki valintaa urheilu-uran ja opiskelun välillä – opiskelu voitti. Riihikoski aloitti eläinlääketieteelliset opinnot vuonna 1953. Lopulta etenkin jatko-opiskelu Ruotsin Uppsalassa Veterinärhögskolanissa osoittautui arvokkaaksi työuran ja elämän kannalta.
– Ruotsissa pääsin näkemään sodasta vapaan, kehittyneen yhteiskunnan ja tavaran paljouden, Riihikoski muistelee.
Ruotsissa hän aloitti myös valokuvien ja äänen tallentamisen. Monipuolisesta tallennus- ja kirjoitustyöstä tulikin myöhemmin rakas ja erittäin tuottelias harrastus. Tämä on näkynyt varsinkin Riihikosken eläkevuosina, sillä vuodesta 1991 alkanut ajanjakso on sisältänyt kirjojen tekemistä lähes kokopäivätyönä.
– Työaikana hankitulla ammattitaidolla olen saanut toteuttaa sukukirjojen, valokuvakirjojen ja omaelämäkertojen tekemistä sekä videoiden ja valokuvien muokkaamista julkaistavaan muotoon.
Työ eläinten terveyden parissa
Eläinlääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1959 valmistuneella Riihikoskella on takanaan vivahteikas ja erittäin menestyksekäs työura eläinten hyvinvoinnin parissa. Riihikosken mukaan hänellä on ollut onnea saada työskennellä hyvissä työpaikoissa erinomaisten työtovereiden rinnalla. Etenkin työympäristö teurastamossa tarjosi Riihikoskelle mahdollisuuden laajentaa hänen näkemystään eläinlääketieteestä. Hän kehitti asioita niin, että siirryttiin yksilöhoidosta kohti koko karjan hoitoa.
– Huomattiin, että eläinten terveydellä oli ratkaiseva osuus tuotannon kannattavuuteen, Riihikoski kertoo.
Riihikosken uran varrelle mahtui isot kohut seleenistä, lihajauhosta, A-vitamiinista ja hormonilihasta. Riihikoski toimi näiden ongelmien ratkaisemisen edelläkävijänä Suomessa. Tavoite oli aina eläinten hyvinvointi sekä terveyttä edistävien ja ylläpitävien kasvatusolosuhteiden kehittäminen.
– Kiitän kaikkia, jotka työskentelivät kanssani näiden ongelmien parissa. Kaikilla oli yhteinen tavoite: auttaa tuottajia tuottamaan entistä parempia ja turvallisempia elintarvikkeita.
Yhä edelleen lihantuotanto, kasvatusolosuhteet, eläintensuojelu, tuoteturvallisuus ja ruokakulttuuri ovat jatkuvasti esillä. Riihikosken mukaan tuoteturvallisuus on yhä Suomen tärkein valtti kotieläintuotteiden viennissä.
Vuonna 1984 tietotekniikka saapui helpottamaan Riihikosken ja monen muun työtä. Riihikoski otti uuden tekniikan heti avosylin vastaan. Hän alkoi kehittää eläinten terveyttä ja tuotannon kannattavuutta parantavia ohjelmia ja raportointityökaluja.
– Ne johtivat nopeaan tuotannon tehostumiseen ja eläinten kasvun vauhdittumiseen. Porsaita syntyi 30 prosenttia enemmän emakkoa kohden vuodessa kuin aiemmin, Riihikoski muistelee.
Urho Riihikoski myös toteutti alallaan laajan tiedotus- ja koulutusohjelman vuosina 1972–1991. Riihikoski sai Maataloustoimittajien Tiedonjyvä-tiedonvälityspalkinnon vuonna 1988. Vuonna 1995 hänet nimitettiin eläinlääketieteellisen korkeakoulun kunniatohtoriksi.
Rakkautta ja surua
Vaikka työ ja ura ovat olleet Urho Riihikoskelle tärkeitä, kaikkein merkityksellisimpiä ovat olleet läheisimmät ihmiset. Surultakaan ei ole vältytty. Upea yhteinen polku Helinä-puolison kanssa katkesi vuonna 1990, kun Helinä menehtyi vaikeaan sairauteen. Pari oli tavannut toisensa aikoinaan vuonna 1954 Hämäläisten talon tansseissa.
– Sain kuolinvuoteelta viestin, joka kertoi Helinän tunteista minua kohtaan. Pidin sitä hänen viimeisenä rakkauden osoituksenaan, kun yhteiselomme oli päättymässä 37 vuoden jälkeen. Sairautensa loppuvaiheessa Helinä sanoi minulle sanat: ”ota Pirkko”.
Vielä tässä vaiheessa Urho Riihikoski ei ajatellut, että Helinä oli miettinyt miehensä tulevaisuutta jo pidemmälle. Miehelle itselleen asia ei ollut ajankohtainen, kun päällimmäinen tunne oli suru.
– Helinän kuoleman jälkeen tein analyysin kahdella otsikolla: totuttelenko yksinoloon vai ajattelisinko elämää yhdessä jonkun kanssa. Päädyin ratkaisuun, että elämä yhdessä olisi turvallisempaa, Riihikoski kertoo.
Helinän koulu- ja opiskeluaikojen paras ystävä Pirkko oli eronnut miehestään, ja lopulta Urho Riihikoski tapasi Pirkon tämän 60-vuotispäivillä. Tästä alkoi eläkeiässä olevien Urhon ja Pirkon 22 vuotta kestänyt yhteinen taival. Tuo elämänvaihe sisälsi paljon matkustelua ja kulttuuritapahtumia. Silloin kierrettiin muun muassa kaikki Euroopan merkittävimmät oopperatalot.
Enää Urho Riihikoski ei ulkomaille haikaile.
– Olen tehnyt 125 ulkomaanmatkaa ja nähnyt ihan tarpeeksi. Olen käynyt muun muassa Iranissa, Sumatralla ja Amazonilla, ja kaikki matkat on tietysti kuvattu ja luetteloitu, Riihikoski sanoo.
Lopulta elämä toi toisen ison menetyksen, kun Pirkko menehtyi vaikeaan sairauteen vuonna 2013. Urho Riihikoski muistelee vuosia Pirkon kanssa erityisellä lämmöllä.
– Sain pastori Ansa Helmiseltä viestin Pirkon kuolinvuoteelta. Pirkon sanat olivat kuin rakkauden tunnustus: ”Urhon kanssa sain kokea kaiken sen, mitä elämästäni puuttui”.
Urho Riihikoski haluaa korostaa hyvien ihmissuhteiden solmimisen ja niiden säilyttämisen tärkeyttä. Elämää nähnyt herrasmies sanoo, että luottamuksen säilyttäminen ja avoimuus läheisten ihmisten kesken tukee myös onnellista ikääntymistä.
Tärkeimpiä Urho Riihikoskelle ovat nyt lapset ja lapsenlapset. Hän toivoo sydämestään, että nämä onnistuvat ja menestyvät elämässään.
– Tuntuu, että seuraavat sukupolvet joutuvat kilparadalle, jossa palkinnot ovat yhä vaikeammin voitettavissa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että osaaminen, uskaltaminen ja itseensä luottaminen ovat harjoiteltavissa, Riihikoski korostaa.
Erittäin rakas kotiseutu
Ylöjärvellä Urho Riihikoski tunnetaan myös kotiseudun historian vaalijana. Hän kokee olevansa yhä maalaispoika, jolle kotiseutu edustaa pysyvyyden tunnetta. Riihikoski kuului muun muassa niin sanottuun vapaaseen kansalaisryhmään, joka kävi pitkän oikeustaiston Vanhan Räikän puolesta. Sen ansiosta rakennus suojeltiin.
– Vanha Räikkä ei ole pelkkä rakennus, se on paljon enemmän. Se on ympäristöineen nyt paikka uudenlaiselle kulttuuriaktiivisuudelle. Lumoavan kaunis kirkko ja Räikkä ympäristöineen edustavat minulle ihmisen kokoista rakentamista. Tämä alue on Ylöjärven kasvot, Riihikoski kiteyttää.
Myös luonto on Riihikoskelle tärkeä. Hän on kokenut, miten luonnon ja ympäristön aistimisella on kuntouttava vaikutus.
– Olen koko elämäni nauttinut sekä metsästä että avarasta asuinympäristöstä. Verannaltani ja pihamaaltani aukeaa avara näkymä kukkapeltona, ja 50 vuotta vanhat männyt rajaavat minulle ja linnuille oman reviirin.
Nyt 90 vuotta täyttävänä vireänä eläkeläisenä Urho Riihikoski osaa nauttia myös tekemättömyydestä. Enää ei tarvitse koko ajan ahkeroida tai saavuttaa mitään suurta.
– Olen katsonut, että minulla on joka aamu ja ilta oikeus suloiseen joutenoloon.
Urho Riihikoski
• Syntynyt 6.12.1930 Kurussa
• Koulutus: Parkkuun koulu, Tampereen Suomalainen Yhteiskoulu, eläinlääketieteen lisensiaatti 1959, elintarvikehygieenikon tutkinto 1960, Eläinlääketieteellisen korkeakoulun kunniatohtori 1995
• Työura: yksityiseläinlääkäri (Muurame 1959), kunnaneläinlääkäri (Korpilahti 1962–1968), tarkastuseläinlääkäri (Hämeen ja Sata-Hämeen Osuusteurastamo 1968–1977), terveydenhuoltoeläinlääkäri (Sata-Hämeen Osuusteurastamo 1977–1986), OT-ryhmän terveydenhuoltoeläinlääkäri (Liiketeollisuuden tutkimuskeskus, Hämeenlinna 1986–1992)
• Luottamustoimet: kunnanvaltuutettu (sit.), Ylöjärvi 1993–1996, vanhusneuvoston pj. ja vpj., vammaisneuvoston vpj.
• Harrastukset: perinnepolitiikka, julkaissut kymmeniä oppi-, kotiseutu- ja sukututkimuskirjoja
