Keskustan hallituskelpoisuus

Tätä kirjoitettaessa tosiasiaa on vain Suomen eduskuntavaalien melko erikoinen tulos. Eniten otsikoissa on ollut hallituksesta jääminen pois vapaaehtoisesti tai sitten hallitusoven voimallinen sulkeminen toisilta. Kirjoitusta sopii tulevaisuudessa pilkata miten paljon vaan haluaa. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Scripta manent taas on latinaa ja tarkoittaa, että kirjoitettu pysyy.
Keskusta on otsikossa mutta en silti omasta mielestäni nosta ketään erityisesti tikunnokkaan. Jotain tuttua tilanteessa on. Aikanaan Matti Vanhanen oli ihan kohtuullinen pääministeri. Haaveissa siinteli jopa kolmas kausi. Sittemmin taisi tulla liikaa otsikoita yksityiselämästä.
Aikalainen puoluesihteeri Tujunen kokoomuksesta ei mitenkään ilakoinut tilanteesta, vaan seurasi lähinnä voimattomana tilannetta. Jonain vuonna oli lisäksi paljon jätevesiasetuksen oikeutetusti suututtamia äänestäjiä. Oppositio kutsui keskustaa.
Nyt taas Juha Sipilä yritti todella paljon hyvää ja myös onnistumiset olivat kohtuullisia. Työllisyys nousi ja siten tosiasiallisesti monen suomalaisen elämänlaatu oikeasti nousi. Sitten tuli se yksi yksinäinen hotelli-ilta ja tulikivenkatkuiset sähköpostiviestit yleisradioon. Alkoi henkilökohtainen alamäki, jossa yritysjohtajan tausta ei paljoa painanut.
Mikäli oppositio kutsuu, niin tilanne näyttää Suomen kannalta vaikealta. Jos äänestäjät poukkoilevat, niin harjoitettu politiikka pomppii.
Yksi puheenaihe on perussuomalaisten hallituskelpoisuus. Yleisten syiden takia kokoomus oli aikanaan 21 vuotta oppositiossa. Tulevaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, miten historiankirjoitus käsittelee 2020-lukua. Ettei vaan kävisi niin, että jälkikäteen hävettää.
Jussi Halla-aho on yliopistomiehiä. Hän osannee todennäköisyyslaskentaa. Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hän on todennäköisesti Suomen suurimman puolueen puheenjohtaja. Katsotaan sitten kaikkien hallituskelpoisuus. Vähemmistöhallitus pysyy pystyssä, jos oppositio ei viitsi tulla kokonaisuudessaan paikalle.
Ruotsalaista kansanpuoluetta sanotaan hallitusliimaksi. Siinä tulee kyllä kielipuolueelle ansiotonta arvonnousua. Kokoomusta vuoden 1987 jälkeen oppositio on kohdannut vain yhden kerran. Se on modernin ajan ennätys ja vaikea rikottavaksi. Tulosten analysointi on sitten eri asia. Ollaanko vain esillä vai tehdäänkö kunnon uudistuksia.
Suomen politiikassa kolminapaisuus on hävinnyt. Ennen vanhaan melko sopuisasti sovittiin, että kenen on nyt vuoro olla oppositiossa.
Perinteiden rikkoutuminen itsessään on hyvä asia. Suomi tarvitsee kipeästi pitkäjänteisyyttä. Politiikka ei ole tietokilpailu. Eniten tietävä ei aina ole arvostettu. Kompromissin löytyminen on pomminvarmaa.

marko@markotaipale.fi

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.