Pieni yhteisö pilaantuu helposti. Riittää, että yksi ihminen alkaa kylvää myrkkyä ympärilleen.
Elokuva The Dressmaker alkaa kuin kunnon western konsanaan. On pimeä ilta, ja on ränsistynyt kyläpahanen. Kostaja saapuu näyttämölle hidastettuna. Pöly ja hiekka hulmahtavat ilmaan, kun hän laskee maahan aseensa.
Okei, eihän Tilly Dunnage (Kate Winslet) ole tullut kostamaan. Hän palaa kotikyläänsä Australian syrjäseudulle selvittääkseen, mitä tapahtui 30 vuotta sitten. Silloin pikkutyttöä syytettiin järkyttävästä rikoksesta, ja hänet karkotettiin tutuista maisemista. Tapahtumat ovat pyyhkiytyneet Tillyn mielestä.
Kostoksihan se kuitenkin keikahtaa. Tilly huomaa, että Dungatarin tuppukylän ilmapiiri on pysynyt ennallaan. Pari tyyppiä myrkyttää jatkuvasti muidenkin mieltä, ja naapurusto tuntuu olevan täynnä likaisia salaisuuksia.
Vuodet Lontoossa, Milanossa ja Pariisissa ovat tehneet Tillystä maailmanluokan muotisuunnittelijan ja ompelijan. Kylän naiset ovat pian koukussa, kun he huomaavat, millainen vaikutus aistikkailla asuilla on vastakkaiseen sukupuoleen – ja toisiin naisiin. Silti yhteisö ei hyväksy paluumuuttajaa.
Tilly antaa Singerin laulaa ja lämmittelee samalla suhdettaan enemmän tai vähemmän sekopäiseen Molly-äitiinsä (Judy Davis). Paikallinen poliisi (Hugo Weaving) ymmärtää muotia ja roskakuskikomistus Teddy (Liam Hemsworth) Tillyn sielunelämää.
Ohjaaja Jocelyn Moorhouse on käsikirjoittanut elokuvan Rosalie Hamin romaanin pohjalta. The Dressmaker on täynnä suuria ja teatraalisia elkeitä, sen piikikäs huumori hykerryttää mutta elokuva myös koskettaa. Kuinka monessa paikassa jatkuukaan sama kaava: kiusaamiseen (koulussa ja aikuisiässä) syyllistyvät nekin, jotka näkevät tilanteen mutteivät tee sille mitään.
Kommentointi on suljettu.