Valokuvaajamestari Aatto Mäkinen valokuvasi suomalaisten arkea ja juhlaa 1900-luvun alkupuolella. Esimerkiksi Kurussa ja Ikaalisissa liikkuneen kuvaajan otokset on nyt arkistoitu huolella.
Ikaalilainen Ulla-Maija Riihimäki innostui sukututkimuksesta jäätyään eläkkeelle. Ajatus sukujuurien ja paikallisen historian kartoittamisesta oli kutkuttanut Riihimäkeä jo työvuosien aikana, mutta hän ei uskaltanut antaa pikkusormea ennen kuin aikaa olisi tarpeeksi.
− Tiesin, että sukututkimus vie helposti mennessään.
Nyt aikaa intohimolle on. Vuonna 2005 valmistui Kuirinlahden sukukirja. Sittemmin Riihimäki on tehnyt muun muassa kyläkirjoja.
Mikä sukututkimuksessa sitten kiehtoo?
− On ihan kiva tietää, mistä on kotoisin. Pikkutyttönäkin kyselin vanhemmiltani, missä he ovat tavanneet. Vastaus oli Haarlan lumppuvintillä, sillä molemmat työskentelivät paperitehtaalla Tampereen Santalahdessa, Riihimäki kertoo.
Lasinegatiivit sähköiseen muotoon
Viime vuosina Ulla-Maija Riihimäki on perehtynyt valokuvaajamestari Aatto Mäkisen työhön. Mäkinen kuvasi Pohjois-Satakunnan ja Tornion ihmisten arkielämää 1920-luvulta toisen maailmansodan loppuun asti.
Riihimäki sai pari vuotta sitten haltuunsa yli 7 000 Aatto Mäkisen lasinegatiivia ja noin tuhat paperikuvaa. Niille oli ikuistunut elämää esimerkiksi Kurussa, Viljakkalassa ja Hämeenkyrössä.
Lasinegatiivit valokuvattiin ja skannattiin, jotta niitä voi tarkastella sähköisesti. Se oli iso urakka.
− Mäkisen tiedetään liikkuneen laajalla alueella. Satakunnassa ainakin Kihniössä ja Jämijärvellä saakka. Olen itsekin päätynyt joihinkin Mäkisen kuviin: hänen poikansa kävi samaa koulua kanssani Ikaalisissa.
Ainutlaatuinen vierailu
Aatto Mäkisen päätyminen valokuvaajaksi ei ollut itsestään selvää. Vielä 1920-luvun alussa Mäkinen työskenteli sahalla Alatorniolla, mutta myöhemmin hän sairastui keuhkotautiin. Keuhkotautiparantolassa mies opiskeli valokuvaajaksi.
− Vuonna 1928 lehdessä oli ilmoitus, jossa kerrottiin Mäkisen pitävän valokuvaamoa Ikaalisten Poltilla, Ulla-Maija Riihimäki kertoo.
Yleensä Mäkinen kuvasi ihmisiä näiden kodeissa. Joskus tarvittiin passikuvia, joskus piti ikuistaa juhlia. Yleensä kuvaaja liikkui polkupyörällä kylästä toiseen. Häihin ja hautajaisiin hän pääsi kyydillä.
Kuvaajan vierailu saattoi olla ainutkertainen tapahtuma.
− Yksi rouva kertoi muistavansa lapsuudesta, että kamari piti siivota siistiksi ennen valokuvaajan tuloa, Riihimäki hymyilee.
Tunnistusapua kaivataan
Kuvat ovat säilyneet hyväkuntoisina, ja ihmiset ovat niistä hyvin erotettavissa. Valitettavasti kuviin on tehty hyvin vähän merkintöjä, ja vain osa valokuvissa esiintyvistä ihmisistä on tunnistettu.
Tänä lauantaina Ulla-Maija Riihimäki kertoo Aatto Mäkisen valokuvista Kurun kirjastossa. Paikallisilta ihmisiltä toivotaan apua kuvien tunnistamiseen.
Jos juuresi ovat Kurussa, Viljakkalassa tai Ikaalisissa, kannattaa mennä mukaan katsomaan, löydätkö kuvista tuttuja paikkoja ja kasvoja.
Lauantaina 7. maaliskuuta kello 13−16 Ulla-Maija Riihimäki kertoo Aatto Mäkisen valokuvista Kurun kirjastossa.
