Ulkoisesti kepeää, sisäisesti syvää. Näin määrittelee musiikkiinsa tamperelaisyhtye Maida Vale.
Elettiin vuoden 2009 kesää, kun Mika Lonka ehdotti Sisko Pikkumäelle keikkailua duona. Sisko voisi laulaa ja Mika soittaa kitaraa.
− Ainut yhdistävä juttu oli, että tunsimme molemmat Joy Divisionin tuotantoa ja pidimme siitä, Sisko Pikkumäki kertoo.
Aluksi kaksikko musisoi päämäärättömästi Longan entisen bändin treenikämpällä. Jossakin vaiheessa tuli mieleen, että toinen soitin voisi täydentää kokoonpanoa mukavasti.
Pikkumäki ehdotti selloa, ja Lonka levitti muusikkopiireihin etsintäkuulutusta, jossa kaivattiin sopivaa sellistiä.
− Sitten tuli Tiina ja toi mukanaan valtavasti ammatillista osaamista, Sisko Pikkumäki kehuu.
Sellisti Tiina Koskinen on etnomusikologiasta valmistunut filosofian maisteri, joka soittaa useita soittimia ja tekee biisejä. Koskinen vaikuttaa Maida Valen lisäksi kokoonpanoissa Toothpaste sekä Tina ja sähkömiehet.
Maida Valen toinen alkuperäisjäsen Mika Lonka on soittanut komppikitaraa Narniassa ja bassoa Silenessa. Narniasta oli tuttu myös rumpali Marko ”Mane” Lahti, joka liittyi Maida Valeen myöhemmin.
Elämää vain
Maida Valen musiikissa kuuluvat kaiut 1980-luvun popista ja vähän punkistakin. Musiikki on kaunista ja tuumailevaa. Sanoituksissa on synkkyyttä mutta myös vapauttavaa toivoa. Jossakin kajastaa valo.
Sanat ovat välillä riipaisevan realistisia. Yhtenä päivänä rakastavaiset mahtuvat mainiosti saman sateenvarjon alle. Joskus myöhemmin mieluummin kastutaan.
− Jotkin kappaleemme ovat toki surullisia, mutta ne kertovat elämästä – ja elämä on välillä surkeaa, Sisko Pikkumäki sanoo.
Pikkumäki ja Lonka ovat 1960-luvun puolivälin lapsia, jotka ovat imeneet samat musiikilliset vaikutteet Rockradiosta ja punkin kulta-ajasta.
− Kun mukaan tuo Tiinan ja Manen tuomat jutut, sotkeudumme kivasti, Sisko Pikkumäki nauraa.
Bändiläiset sanovat rohkeasti mielipiteensä, ja toisen näkemystä arvostetaan. Jos yhden mielestä kappale ei millään toimi, sitä ei enää veivata.
− Emme ole linjanneet, että Maida Vale ei saisi olla sitä tai tätä. Olemme vastaanottavia ennemmin kuin poissulkevia. Välillä leikimme ihan hulluilla ideoilla: yhdestä sellaisesta syntyi laulu Saabilla järveen.
Pääosa Maida Valen tuotannosta on englanninkielistä.
− Kappaleet syntyvät niin, että Mika ja minä otamme vanhoja raakileita takataskusta. Mika saattaa soitella jotakin aihiota ja antaa minulle tehtäväksi keksiä sanat sekä laulumelodiat. Ja minähän olen kova tyttö kehittelemään laulumelodioita!
Näin syntyi esimerkiksi kappale Boxing with kangaroos: Longalla oli kertosäe mielessä, Pikkumäki kehitteli säkeistön melodian ja sanat.
Lopullinen kokonaisuus hioutuu harjoitustilanteissa nelikon yhteistyönä.
Se ainoa oikea
Keikoilla Maida Vale soittaa omien kappaleidensa lisäksi ainoastaan satunnaisia Joy Division -covereita. Niin, se Joy Division, josta Maida Valen taival oikeastaan alkoi. Siitä bändistä Pikkumäki voisi puhua loputtomiin.
Kun Pikkumäki oli 17-vuotias, hän ei tiennyt mitään parempaa. Aikana kauan ennen nettiä hän hankki Joy Divisionin laulujen sanat Britanniasta ja suomensi niitä sanakirja kädessä, vaikka olisi pitänyt lukea ylioppilaskirjoituksiin.
− Joy Divisionin musiikki oli hypnoottista. Se oli ottanut etäisyyttä punkista. Ian Curtisin ääni tietysti oli käsittämättömän kaunis.
Pikkumäki halusi nähdäkin, miltä vangitsevasti laulava Curtis näytti. Niinpä hän kirjoitti kirjeen bändin managerille Rob Grettonille – ja paluupostissa tuli Ianin kuva.
Lyriikoiden intohimoisesta suomentamisesta saattoi olla hyötyäkin. Pikkumäki kirjoitti englannista laudaturin.
Maida Vale keikalla 31. elokuuta Café Europassa Tampereella.
