Työväenopiston käsityön opiskelijoiden näyttelyssä silmään ei osu vikatikkejä. Riitta Vedenpään seinävaatteessa tikit kulkevat tuulen puhurina.
Leijan näyttelytilassa teokset etsivät paikkaansa. Näyttelyluetteloa kirjoitetaan samalla, ja teokset pitäisi vielä numeroida.
Näyttelyn kokoajat eivät näytä yhtään hermostuneilta. Pikemminkin helpottuneilta ja odottavan innostuneilta.
Vedetään tähän väliin henkeä: kyseessä on siis työväenopiston aikuisten käsityön taiteen perusopetuksen perusopintojen päättötyönäyttely.
Tämän vuosikurssin ikioma näyttely sai nimekseen Hyvä sauma vai vikatikki? Kurssilaiset ilmensivät teemaa monin tavoin. Taustapohdiskelut aukeavat, kun lukee töiden vieressä olevia portfolio-kansioita. Niissä opiskelijat kuvailevat lopputyönsä suunnittelua ja toteutusta.
− Tässä näyttelyssä kiteytyy kolmen vuoden uurastus, käsityön suunnittelijaopettaja Ulla Tujula iloitsee.
Tikit kuin puhuri
Haavistolainen Riitta Vedenpää teki aiemmin vuorotyötä, joten säännölliset harrastukset jäivät haaveeksi. Heti eläkkeelle jäätyään hän haki työväenopiston käsityöopintoihin. Kotona hän oli toki ommellut, kutonut puikoilla ja tehnyt tilkkutöitä.
− Kurssilla olen oppinut uusia tekniikoita, kuten värjäämistä ja kankaanpainantaa. Kokeilimme myös lasitöitä ja teimme itse paperia.
Riitta Vedenpään sinisävyinen seinävaate on nimeltään Rouva sai kalan. Idea virisi vanhasta valokuvasta, jossa nainen istuu pilkillä.
Vedenpää otti kuvasta kopion, valotti sen seulalle ja painoi kuvan muutamaan kertaan kankaalle. Kuvien keskellä kiemurtavat tikkivanat.
− Joku kurssikaveri sanoi, että tikit ovat kuin latuja talvisessa maisemassa. Itse ajattelin ne ennemminkin tuulen puhuriksi, joka käy pilkkijän ympärillä.
Todennäköisesti taideteos päätyy Vedenpään kesämökin seinälle.
Kohti tavoitteellisempaa
Kolmivuotisiin opintoihin lähdetään usein muutaman lyhytkurssin jälkeen. Kun tekniikoiden perusteet ovat hallussa, tekee mieli jotakin pitkäjänteisempää ja tavoitteellisempaa.
Perusopetuksen monivuotisiinkaan ryhmiin ei ole pääsykoetta. Kiinnostus käsitöihin riittää. Vasta syventävien opintojen vaiheessa edellytetään jonkinlaista lähtötasoa.
− Taiteen perusopetuksessa keskitytään oman ilmaisun kehittämiseen. Kolmen vuoden aikana jokainen löytää oman tyylinsä ja maailmansa. Olemme aikuisia emmekä vertaile omaa tekemistä toisen töihin. Jokainen tekee omien resurssiensa mukaan. Pitää muistaa, että elämäntilanteet vaikuttavat paljon: eläkeläisellä on paljon enemmän aikaa paneutua kurssitöihin kuin työssäkäyvällä pienten lasten äidillä, Ulla Tujula sanoo.
Tälle vuosikurssille ehti kehkeytyä kannustava ryhmähenki ja yhdessä tekemisen meininki. Kolmessa vuodessa kurssikaverit oppii tuntemaan aika paljon syvemmin kuin lyhytkurssilla.
Hyvä sauma vai vikatikki 13. huhtikuuta saakka kirjasto Leijan näyttelytilassa.
