Voiko talkoilla auttaa maailmaa? Kyllä voi, ainakin jos Sari Hämäläiseltä kysytään. Vajaat kymmenen vuotta erilaisia maisemanhoitotalkoita toteuttanut nainen on tänäkin kesänä kiertänyt Pirkanmaata perinnebiotooppien asialla. Elokuun alussa talkooturnee saapuu Ylöjärven Viljakkalaan.
Pyynperällä pidettävät talkoot ovat Hämäläiselle tämän kesän viidennet. Tällä viikolla luonnonsuojelusta innostuneet vapaaehtoiset huhkivat Nokialla, Orivedellä ja Tampereella.
– Minulla on pieni yritys, joka on erikoistunut perinnemaisemien hoitoon. Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri tilaa työn minulta ja minä kerään porukan koolle, Hämäläinen selvittää.
– Teen tätä sivutoimisesti, eli en saa talkoista elantoani. Ympäristöhallinto tukee näiden uhanalaisten luontotyyppien hoitoa, hän jatkaa.
Muun muassa keto- ja hakamaita hoitavissa talkoissa on ollut vuodesta toiseen tasaisesti vapaaehtoisia. Hommiin tullaan useimmiten aidosta kiinnostuksesta ja rakkaudesta luontoon.
– Kyllä ihmiset saapuvat, kun heille vain tiedottaa tehokkaasti. Tässä saan hyvää apua yhdistyksiltä, esimerkiksi Ylöjärven Luonto ry:ltä, Hämäläinen kertoo.
Osa talkoisiin tulijoista on vakiokävijöitä, mutta uusiakin kasvoja tapaa joka kesä. Ovet ovat avoinna kaikille, korostaa Hämäläinen.
– Ei tämä ole mikään pienen sisäpiirin juttu. Jos haluaa oppia uusia asioita luonnosta tai olla muuten vain rennosti ulkoilmassa, kannattaa tulla mukaan, hän mainostaa.
Työ tuottaa tulosta
Pyynperä on ollut yksi Hämäläisen ja kumppaneiden vakiokohteista. Entisen Viljakkalan kunnan koillisnurkalla sijaitseville niityille on tultu porukalla talkoilemaan jo kolmena kesänä peräkkäin.
Syyt innostukselle näkyvät syvällä aluskasvillisuudessa.
– Täällä kasvaa ahokirkiruohoa ja ahosilmäruohoa. Ensiksi mainittu on määritelty vaarantuneeksi ja jälkimmäinen erittäin uhanalaiseksi, Hämäläinen tietää.
– Talkoissa poistamme näiden kasvien ympäriltä kilpailevaa kasvillisuutta, kuten puuntaimia ja sammalta, hän jatkaa.
Hämäläisen mukaan Pyynperän kitkentätalkoissa on vierähtänyt tavallisesti nelisen tuntia. Käsiteltävälle alueelle on käyty ennakkoon merkitsemässä missä harvinaisia kasveja esiintyy.
Tilastojen mukaan säännöllinen työ on tuottanut tulosta.
– Sekä ahokirki- että ahosilmäruohojen määrä on lisääntynyt neljässä vuodessa selvästi
– Suomessa ei ole kovin montaa niittyä, joilla näitä lajeja vielä kasvaa. Siksi tämä työ on ollut oikeasti tärkeää, Hämäläinen kertoo.
Lupa on oltava
Arvokkaita luontokohteita voi esiintyä melkein missä vain. Useimmat Hämäläisen yrityksen hoitamista alueista ovat yksityishenkilöiden omistamilla mailla.
Niin myös Pyynperä.
– Kyllähän minä vähän yllätyin, kun tänne tultiin ensimmäisen kerran pyytämään talkoolupaa. En minä ollut ajatellutkaan, että täällä olisi mitään erityisen arvokasta, maanomistaja Viljo Lehtonen muistelee.
– Mutta kaipa noita pitää suojella, kun kerran harvinaisia ovat, hän tuumaa.
Pyynperän ahokirkiruohot ja ahosilmäruohot kasvavat Lehtosen pelloilla, joita ei ole käytetty maataloudessa enää kymmeniin vuosiin. Ennen vanhaan harvinaisten kasvien selviytymisestä huolehtivat laiduntavat eläimet, mutta nyt tilanne on toinen.
Metsittymisen uhkaamien peltojen arvokkaat pikkukasvit havaittiin alun perin Tampereen kasvitieteellisessä yhdistyksessä.
– Saimme sieltä vinkin, ja vuosittaiset talkoot alkoivat siitä, Sari Hämäläinen kertaa.
– Jos näiden peltojen annettaisiin vain olla, suojeltavilla kasveilla ei olisi mitään mahdollisuutta selviytyä. Maanomistajalle iso kiitos siitä, että saamme auttaa luontoa, hän jatkaa.
Comments are closed.