”Vahannassa, metsäisessä, marjaisessa, maisemassa. Siellä syntyi juoksijamme, joka täytti unelmamme. Teot roimat, puheet pienet, mistä lienet saanut voimat, jotka siivittivät voittoon, kahteen maamme laulun soittoon ”.
Nämä lauseet kuuluvat Ylöjärvellä syntyneelle, kaksinkertaiselle 3 000 metrin esteiden olympiavoittajalle, Volmari Iso-Hollolle.
Suomi kuului pitkään 1900-luvulla maailman suuriin yleisurheilumaihin. Sittemmin laji levisi yhä enemmän ympäri maailmaa, tulostaso nousi ja kilpailu kiristyi. Suomi ei sitten enää menestynytkään arvokilpailuissa niin hyvin kuin ennen. Kun keihäsmiehistäkään ei ollut enää juuri pelastamaan Suomea arvokisoissa mitalikantaan, niin Suomen yleisurheilun lähtökohdat tulevaisuuteen eivät ole olleet kovin ruusuiset.
Sitten tapahtui jotain. Suomen naisaiturit alkoivat nousta ryminällä huipulle. Keskinäinen kilpailu alkoi synnyttää huipputuloksia. Naisten pika-aidat on täysin ansaitusti saavuttanut asemansa yhtenä seuratuimmista suomalaislajeista. Arvokisamenestykset tämän lajin urheilijoilta toki vielä puuuttuvat, mutta kehityssuunta on sellainen, että myös arvokisoissa suomalaisaiturit juhlivat ennemmin tai myöhemmin. Korona tosin ei antanut lupaa järjestää viime kesän EM-kisojakaan.
Juuri naisurheilijamme ovat olleet viime aikoina huimassa vedossa ja SE-lukemat ovat paukkuneet rikki monessa yleisurheilulajissa. Ennen valoa näkyi hiukan tunnelin päästä, nyt voisi jo sanoa, että se valo hehkuu.
Toivottavasti menestyminen näkyy yhä lisääntyvänä harrastajamääränä urheilukentillä ja urheilukouluissa. Ylöjärven upea Räikän urheilukenttäkin heräisi taas eloon ja saisimme Ylöjärvelle uusia Volmari Iso-Holloja.
Mieleeni tulee mainio tapaus yleisurheilun SM-mitalistista, kestävyysjuoksija Aarno Ristimäestä. Hän edusti 1960-luvulla ja vielä 1970-luvullakin Ylöjärven Ryhtiä.
Erään kerran Räikällä oli 10 000 metrin juoksukilpailu ja kesken kilpailun Ristimäelle tuli vääjäämättömästi tarve päästä vessaan. Räikän kentällä ei ollut silloin vielä huolto- eikä pukukoppirakennusta valmiina, joten tarpeet piti mennä tekemään Räikän puistikon perällä olleeseen ulkovessaan.
Ristimäki lähti kesken kisan juoksemaan sinne ja matkaa oli noin 300 metriä. Vessassa käytyään Ristimäki juoksi takaisin radalle, otti muut juoksijat kiinni ja tuli ensimmäisenä maaliin.
Ristimäki kuitenkin hylättiin, koska kesken kisan ei saa poistua radalta. Tapio Rautavaaraa siteeraten: Tämä tarina on tosi.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Kalevalan kerääjä – Moottorikelkka kaverinaan hän olisi kerännyt runot Kalevalaan viikossa
MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?
Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata
Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla
Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?
Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!
Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”
Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut
Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa
Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa
Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät
Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet
Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät
Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia
Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista
Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin