Onko sinulta pandemian aikana kysytty kertaakaan, miten sinä voit? miten sinä jaksat?
Koronapandemia on aiheuttanut poikkeustilanteen, joka on tuonut monella tapaa uusia haasteita ihan meille kaikille. Korona on kohdellut elinkeinoelämää vaihtelevasti. Jotkut alat ovat saaneet iskuja koronasta, mutta tietyt kaupan alat ovat menestyneet hyvin. Esimerkiksi päivittäistavaroita on ostettu tavallista enemmän.
Kovimman iskun rajoitusten myötä on saanut palveluala: hotellit, ravintolat ja matkailu ylipäätään. Kulttuuririennot ovat lähes romahtaneet.
Monen ihmisen mielenterveys on joutunut koetukselle ja syyt ovat olleet moninaiset. Moni kärsii huolesta, pelosta ja epävarmuudesta. Moni pohtii omaa jaksamistaan. Yksin asuvat ja erityisesti ikääntyneet kokevat varmasti yksinäisyyden hyvin raskaana.
Jo aiemmin mielenterveysongelmista kärsineet ovat olleet tämän vuoden aikana vaikeassa tilanteessa. Mieli on erityisen haavoittuvainen poikkeusoloissa, jos kärsii entuudestaan mielenterveyden häiriöstä tai on vaikka äskettäin kokenut äkillisen menetyksen.
Koronan pitkäaikaiset vaikutukset tulevat kuitenkin näkymään vasta myöhemmin, luultavasti pitkään masennus- ja ahdistushäiriöiden kasvuna pandemian laaja-alaisten yhteiskunnallisten vaikutusten takia.
Korona on laittanut arkielämämme ja kalenterimme sekaisin. Yhtäkkiä emme pysty hallitsemaan elämäämme niin kuin aina ennen olemme pystyneet. Emme tiedä huomisen tai ensi viikon olosuhteita. Valintamme eivät ole vain omissa käsissämme.
Moni uupuu jatkuvaan uutisvirran seurantaan. Mikä kaikki taas muuttuu? Mitä meille tapahtuu? Ahdistus ja toivottomuus pyrkivät valtaamaan mielen. Mielen vointiin kannattaa näin epävarmuuden ja huolen keskellä kiinnittää erityistä huomiota. Epätietoisuuden ja keskeneräisyyden jonkinlaisessa välitilassa eläminen on raskainta.
Miten olisi, jos järjestäisit vaikka päivittäin itsellesi koronavapaita hetkiä? Se ei tarkoita sitä, ettetkö ottaisi annettuja viranomaisohjeita vakavasti. Ehkä jaksaisit paremmin kestää ennustamattoman pitkän poikkeusjakson, kun unohdat pieneksi hetkeksi koronan värittämän ajan. Älä hylkää iloa ja toivoa! Olosuhteisiin emme voi vaikuttaa, mutta asenteeseemme kyllä. Levitetään toivoa, ei koronaa.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”
Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut
Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa
Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa
Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät
Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet
Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät
Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia
Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista
Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
