Historia on historiaa, eikä sitä voi enää muuttaa, mutta aina kaikkea voi mietiskellä.
Entä, jos skotlantilainen James Finlayson olisi matkallaan Tampereelle jäänytkin Ylöjärvelle. Hän olisi noussut Soppeenharjulle ja sanonut, että tuossapa harjun alapuolella on oiva ja sopiva paikka uudenlaiselle teollisuudelle. Lähialueiden ihmiset olisivat vaeltaneet Ylöjärvelle Finlaysonin tehtaalle töihin. He olisivat asettuneet Ylöjärvelle ja töllejä olisi noussut tiheään tahtiin joka niemeen ja notkelmaan.
Mattoja ja kankaita olisi alkanut virrata Ylöjärveltä jokaisen suomalaisen kotiin ja myöhemmin ulkomaillekin. Ylöjärven kehitys olisi ajan saatossa ollut huimaa. Tehdasta olisi tullut toisen viereen kuin sieniä sateella. Ja myöhemmin näistä tehdasrakennuksista olisi tehty asuntoja niin kuin nykyisin Tampereella on tapana.
Soppeenmäestä olisi tullut myös ruuhkaisen rautatieliikenteen keskus. Junia olisi lähtenyt taajaan joka ilmansuuntaan. Metsäkylään rakennettu lentokenttä olisi vienyt ihmisiä jokaiseen maailman kolkkaan. Nelikaistainen Ylöjärven bulevardi jatkuisi Mutalaan asti.
Valtiomiesten, urheilijoiden ja kirjailijoiden patsaita olisi lähes jokaisessa ylöjärveläisessä puistossa. Pääministeriksi ylöjärveläinen olisi noussut jo useaan kertaan. Tasavallan presidentillä olisi kesäasunto Ylöjärvellä, Näsijärven rannalla. Elovainiolla sijaitsisi pari pilvenpiirtäjää, joista olisi näkymä aina Kangasalle ja pidemmällekin. Huvipuisto Haavistolla olisi kerännyt kymmeniä tuhansia matkailijoita huvittelemaan joka kesä.
Upeassa Martinin pirut -areenassa olisi pidetty jo kahdet jääkiekkoilun MM-kisat ja yhdet Euroviisut. Suosittua Ahvenisto-leipää myytäisiin joka kaupassa Hangosta Inariin. Näsinneula olisi Siivikkalassa. Pispala sekä samalla koko Länsi-Tampere olisi tietysti Ylöjärveä. Niin ja ylöjärveläisillä jääkiekkoseuroilla olisi yhteensä jo parikymmentä suomenmestaruutta. Kansainväliset Soppeenharjun kisat kilpailtaisiin joka vuosi Ylöjärven talviurheiluareenalla. Asukkaita Ylöjärvellä olisi pitkälti yli 250 000.
Kun mietin näitä mahdollisuuksia, olisihan se voinut mennä noinkin tai sitten ei. Sattuma kuljettaa kuin tuuli laivaa, sanotaan. James Finlayson tuskin poikkesi Ylöjärvelle vaan matkasi suoraan Tampereelle. Yksi tärkeimmistä syistä oli se, että koski havaittiin siihen aikaan oivalliseksi voimanlähteeksi teollisuudelle. Tammerkoski sijaitsi siis ratkaisevat 15 kilometriä itään Ylöjärvestä.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
MM-kisat lähestyvät: Mitaliodotukset ovat kovat vai ovatko sittenkään?
Jotain tekemistä piti keksiä koronasynkkyyden keskelle: Lumikenkäilyn mahdollisuudet yllättivät
Itseltäkin maski ja turvavälit välillä unohtuvat, vaikka nyt juuri pitäisi tsempata
Elämä osaa yllättää – ennen koronaa vauhtisokea yhteiskuntamme kävi jotenkin ylikierroksilla
Kulunut vuosi 2020 on ollut ikävän ankea: Mitä vuodesta jää jäljelle?
Miten sinä voit? – Älä hylkää iloa ja toivoa!
Sanailua yksinäisyydestä: ”Ei sun kanssa näistä asioista voi keskustella”
Minäkö varhaiskuntoukseen? – onneksi en kaikkea ääneen sanonut
Kärsivällisyys koetuksella – rokotetta odotellessa
Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa
Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät
Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet
Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät
Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia
Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista
Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
