Työkaverini kertoi, että hänen tyttärensä on halunnut lemmikkieläintä jo pitkään. Ainoa lapsi kun on, hän halusi, että joku olisi kotona vastassa, kun hän tulee koulusta. Työkaverini kertoi ehdottaneensa kilpikonnaa, mutta ehdotus ei kuulemma jostain syystä ottanut tuulta purjeisiin. Koira tai kissa sen olla pitää.
Toisen työkaverin kanssa totesimme tälle työtoverillemme, että lemmikkiä ei voi hankkia vain lapselle. Se on koko perheen yhteinen projekti ja vastuu on yhteinen vastuu. Pitää tietää, miten lemmikkiä hoidetaan. Ja kannattaa käydä allergiatesteissä ennen lemmikkieläimen hankintaa. Siinä säästyy monelta murheelta.
Eikä lemmikki ole vanha lelu, joka heitetään pois, kun siihen kyllästyy tai elämäntilanne muuttuu. Lemmikistä tulee pitkäaikainen perheenjäsen.
Esimerkiksi kaikki koiran omistavat tietävät, että lenkkeily koiran kanssa tekee hyvää. Ilman koiraa tehdyllä kävelylenkillä ei tule juurikaan juteltua vieraiden ihmisten kanssa. Koira puolestaan vetää puoleensa ihmisiä kuin magneetti. Ja muistat helpommin koirien kuin niiden omistajien nimet, ja tiedät missä kukin koira asuinalueellasi majailee.
Parasta koirassa on varmaankin sen välittömyys. Se on aina iloinen ja uskollinen. Toivottavasti sekin on tarttuvaa. Ja jos ihminen elää yksin ja on vailla kosketusta sekä puheseuraa, koiralla on elämässä silloinkin paikkansa. Tutkimustuloksetkin kertovat, että lemmikit vaikuttavat omistajiensa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.
Koirien ja kissojen muuttunut suhde ihmiseen, suosio lemmikkeinä ja ennen kaikkea koirien lisääntyneet tehtävät ihmisen työtovereina selittävät osaltaan sen, että näillä lemmikeillä on ollut vuodesta 2011 nimipäiväkalenterit. Koirien kalentereissa on lähes 700 nimeä ja kissojenkin kalenterissa lähes 600 nimeä.
Työkaverini tyttärellä on ollut koira nyt muutaman kuukauden. Työkaverini kertoi, että kaikki on mennyt todella hyvin – ainoastaan koiralle annettavasta nimestä tuli keskustelua. Työtoverini ehdotti koiralle ex-anoppinsa nimeä, mutta tyttären ehdotus Pipsa voitti.
Telkkarin katselu on kuulemma vähentynyt selvästi, kun on pitänyt tarkkailla, mitä karvakuono puuhaa, onko jo koiran ruoka-aika ja pitäisikö koira viedä lenkille. Tytär onkin sanonut isälleen: ”Hanki iskä itselles oma koira”.
Koira on selvästi päässyt hyvää perheeseen, sen täysivaltaiseksi jäseneksi. Ja vienyt työkaverini sydämen.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
