Ylöjärvi kunnioitti 148-vuotispäivänään viime viikon tiistaina sadatta vuottaan porhaltavaa Suomea ja eritoten tämän kanssa samanikäisiä kaupungin asukkaita.
Kippis! Lasilliset kuohuvaa kilahtavat arvokkaan iloisesti sinivalkein kukin koristetun kahvipöydän yllä.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Katja Luojus on juuri päättänyt lempeät tervetuliaissanansa, ja on juhlaseurueen aika käydä juttusille kahviherkkujen sekä pian helähtävien huilusävelien ääreen.
Muutaman kaupungin edustushenkilön vieraina kaupungintalon Ylöjärvi-salissa on kaksi elämänsä sadanteen vuoteen ehtinyttä paikkakuntalaista saattajineen.
Kolminkertainen hatunnosto
Vastaanotto solmii yhteen monta juhlan aihetta. Idea tilaisuuteen tuli kaupungin Suomi 100 -työryhmässä.
– Ehdotin, voitaisiinko jotenkin erityisellä tavalla juhlistaa sata vuotta täyttäneitä tai tänä vuonna täyttäviä paikkakuntalaisia, vanhustyön johtaja Sirpa Ellala taustoittaa.
Aiempinakin vuosina on näet ollut tapana kunnioittaa tuohon merkkipaaluun yltäviä tai sen jo ylittäneitä syntymäpäiväsankareita. On vierailtu juhlakalun luona kera kukkien ja kaupunginjohtajan allekirjoituksella varustetun kortin. Nyt samoissa luvuissa loistava merkkivuosi avasi syyn tavallista isompiin kekkereihin.
Lopulta keksittiin yhdistää vastaanotto kaupunkimmekin merkkipäivään. Hieno kahvitilaisuus kaupungintalolla oli osuvin muoto juhlalle.
– Talo on lähellä vieraita. Tänne oli mahdollisimman helppo tulla. Ja olin sitä mieltä, että tilaisuuden pitää olla erityisen juhlava. Arvostetaan ja kunnioitetaan näitä henkilöitä, nostetaan heidät.
Kutsu hienoon miljööseen tuntuukin aivan sadan vuoden kynnyksellä olevasta Leeni Myllykankaasta ihmeelliseltä.
– Tilaisuus on ainutkertainen. En ole tottunut tällaiseen, hän ihailee.
Leena Häme taas oli kutsusta yllättynyt, koska täyttää pyöreitä vasta myöhemmin tänä vuonna.
– On upeaa, että hän sai kutsun, koska tilaisuuksia, joihin satavuotias voi mennä, on yleensäkin vähän. Elämä supistuu. Ja olla sitten vielä arvovieraana! tytär Marjaana Tulosmaa kiittelee.
Erikoista ja toisaalta ei
Häme ja Myllykangas kuuluvat harvalukuiseen joukkoon. Kutsu juhlaan ehti lopulta käydä vain neljälle. Juhlaan tosin kutsuttiin vain Ylöjärvellä kirjoilla olevat, mutta ei näistä maisemista kaikkiaankaan ponnista joka sormelle satavuotiaita.
Häme on yllättynyt virstanpylväästään. Ei hän olisi osannut sitä nuorena ennustaa. Myllykangas ei ikäänsä päivittele.
– Ei se mikään saavutus ole. Päivät vain ovat kuluneet, hän kuittaa.
Hämeen tytärkään ei alati äimistele äitinsä merkkipaalua. Ei ikää ajattele arjessa.
– Se on vain luku. Mutta muiden hämmästys aina muistuttaa siitä, hän toteaa.
Myllykangas huomauttaa myös ikänsä kääntöpuolista:
– Ei satavuotiaaksi tuleminen niin ihmeellistä ole eikä helppoa. Minulla on kipuja ja kaikenlaista vaivaa.
Häme kuitenkin kertoo kiitollisena saaneensa pysyä terveenä, ja Ellalakin pitää sataa vuotta houkuttavana sekä realistisenakin tavoitteenaan.
– Ei satavuotiaaksi eläminen ole hurja ajatus. Nykyään eletään kauemmin ja pysytään terveempinä kuin ennen. Olen tavannut satavuotiaita, jotka lenkkeilevät päivittäin, hän sanoo.
Ihmisten keski-ikä kasvaa jatkuvasti. Juhlaväki ei kuitenkaan usko satavuotismerkkipaalun käyvän vallan arkipäiväiseksi.
– Satavuotisjuhlat ovat aina hienot ja arvokkaat eivätkä ole itsestäänselvyys, Ellala antaa tunnustusta.
He ovat eläneet historian
Se, että pöydän ääressä istuu kaksi Suomen valtion ikäkaimaa, on kestitsijöistä hieno ajatus.
– Se on meille suuri kunnia. On ainutlaatuista, että ikäpolvi, joka on syntynyt silloin, kun maamme on itsenäistynyt, on tässä meidän kanssamme, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Leena Joensivu ihailee.
Juhlakaksikko itse ei asiaa sen kummemmin osaa ajatella. Valtion kanssa samaan tahtiin kasvamista ei tule pohtineeksi. Tosin maan kehityksen huomaavat hekin poimia elonsa varrelta.
– Se, että äiti on elänyt tsaarin vallan aikana ja sen jälkeen nähnyt satavuotisen kehityksen, on useimmille meistä liki täyttä historiaa. Mutta hänelle se on ollut normaalia ihmisen elämää, Tulosmaa tuumaa.
