Aamuyön Sirkus on perinyt Stellan paikan kuulaasta poppisoundista tunnettuna Suomi-bändinä.
Turkulaisbändi Aamuyön Sirkuksen esikoislevy Huominen ilmestyi maaliskuun lopussa.
Sen jälkeen, laulaja-kosketinsoittaja Eeli Hallikaisesta on tuntunut vähän oudolta.
− Yksi vaihe oli tullut päätökseen, ja oli ehkä vähän lamaantunut olo. Toisaalta nyt voi tehdä mitä vain. Uusia ideoita on, mutta niiden eteenpäin vieminen on vähän työn takana. Uudet biisit tulevat varmasti ajallaan – sitten, kun on oikea fiilis.
Se oikea fiilis on bändissä muutenkin tärkeintä. Hallikainen toivoo, että yhtye muistetaan juuri siitä, että he todella viihtyvät yhdessä. Kemiasta, joka on aistittavissa yleisössä asti.
Yhtyeen kappaleet ovat Eelin ja hänen siskonsa Oonan käsialaa.
− Enimmäkseen minun, sillä Oona on ollut kotiäitinä viime ajat, Eeli Hallikainen tokaisee.
Melodia on Hallikaiselle yleensä tärkein sykäys. Sävelkulku alkaa pyöriä päässä, ja sitä on päästävä soittamaan kitaralla tai koskettimilla. Vasta myöhemmin tulevat sanat.
− Mietin, millainen fiilis melodiasta tulee ja millainen tarina siihen istuisi.
Usein teksteissä etsitään itseä ja pohditaan elämää, sen pieniä ja suuria karikoita. Kuulijasta tuntuu, että kertoja avaa jotain itsestään. Liian henkilökohtaisen tilitysmeiningin Aamuyön Sirkus osaa onneksi välttää.
− En halua kirjoittaa sanatarkkaan tyyliin ”menin kauppaan, ostin iltapäivälehden, menin kotiin”. Mieluummin heitän ilmoille ajatuksia, jotka kukin kuulee omalla tavallaan, Eeli Hallikainen miettii.
− Vaikka teksti kumpuaa jostakin omasta elämänvaiheestani, pyrin siihen, että tarinassa on tarttumapintaa.
