Kunhan julkisivu on kunnossa, kaikki on hyvin. Ikävät tosiasiat voi aina kuitata jotenkin. Eihän kukaan halua olla mukana huonossa tarinassa.
Tällaisen ajatusmaailman välittää Pekko Pesosen käsikirjoittama ja Aleksi Salmenperän ohjaama elokuva Jättiläinen. Ja niitä tarinoita meille suomalaisille muokkaavat korruptoituneet äijäkerhot. Viime aikoina paljon verkkohuomiota saanut All male panel -ilmiö ei tosiaankaan ole keksimällä keksitty!
Jättiläinen kertoo Talvivaaran tarinan yhdistelemällä upeasti elementtejä dokumentista ja jännityselokuvasta. Poliittinen trilleri nappaa katsojan kipeästi pihteihinsä, vaikka Talvivaaran kohtalo toki on tiedossa. Elokuva on osittain kuvattu kaivoksen alueella.
Päähenkilö Jussi (Joonas Saartamo) on vastavalmistunut diplomi-insinööri, joka saa vakityön ympäristövalvojana aluehallintovirastossa. Idealistin mieli on koetuksella, kun hän vähitellen huomaa, miten asiat on tapana hoitaa.
Ympäristövaikutusten arviointien tuloksia vääristellään. Virkamiehet tekevät päätöksiä yrityspomojen, eli oman hirviporukkansa jäsenten, eduksi. Kaikkihan tässä ollaan samalla puolella, joopa joo.
Alkuun Jussi sinnittelee vastaan: yrittää selittää, että asiat pitäisi hoitaa pykälien mukaan. Kun se ei olekaan mahdollista, hän ahdistuu ja kokee syyllisyyttä, on vähällä alistua mukaan luutuneeseen kuvioon.
Peter Franzén on aivan hyytävän hyvä Jussin pomona, joka sinetöi Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvat ja yrittää imaista Jussin mukaan systeemiin – ensin hyvällä, sitten pahalla.
Jättiläinen elokuvateatteri Plevnassa Tampereella.
