Lasse Lecklinin näyttely on tutkimusmatka pohjoisen arktisille alueille. Kuvissa ihminen sulautuu luontoon – tavalla tai toisella.
Valokuvassa taivas on niin sininen, että hämmästyttää, voiko se olla luonnollinen eikä ihmisen tekemä. Kyllä se kuitenkin aito on. Kuvassa on jotain muutakin vähän ihmeellistä: teräshäkkyrä, joka on puolihuolimattomasti peitetty vaalealla pressulla.
Ihmisen ja luonnon suhde on kantava teema Lasse Lecklinin näyttelyssä. Valokuvissa ja videoteoksissa näkyvät ihmisen jäljet luonnossa ja ihmisen toiminnan vaikutus ympäristöön. Lecklin näyttää hienovaraisesti, miten ihmisellä on tarve mitata ja tutkia mutta samalla ihailla luontoa sekä olla osa sitä.
Valokuvaaja Lasse Lecklin on kuvannut näyttelyn teokset kahden vuoden aikana Suomen ja Norjan Lapissa sekä Huippuvuorilla.
Matkallaan Huippuvuorille hän huomasi kummallisen ilmiön. Huippuvuorilla laki suojelee kaikkea ihmisen luontoon jättämää rojua, jos se on voitu tuoda paikalleen ennen vuotta 1946. Kulttuuriperintöön katsokaas ei voi koskea. Siksi upean maiseman keskellä törröttää hiilikaivosteollisuuden jäänteitä.
Syntyi valokuvasarja nimeltä Covering. Kuvissa Lasse Lecklin yrittää peittää ihmisen luontoon jättämiä jälkiä. Romut ja tyhjilleen jääneet rakennelmat ovat saaneet peitokseen vaalean pressun. Lecklin hupailee mukailemalla maiseman muotoja tahallisen kömpelösti. Eihän kaivoksen jäänteistä saa lumista nyppylää sitten millään.
Toinen kuvasarja on nimeltään Man is the Measure of All Things. Se yhdistää ideoita tieteestä ja taiteesta. Ihminen on sopiva mittatikku, kun hahmotetaan maisemaa.
Mutta kuka lopulta mittaa ja ketä?
Lasse Lecklin: Expedition Valokuvakeskus Nykyajassa (Kauppakatu 14, Tampere) 31. tammikuuta saakka.
Kommentointi on suljettu.