Lempeyden pitäisi olla elämän johtoajatus, mutta miksi ihmeessä on niin vaikea olla lempeä varsinkin itselleen?
− Luulen, että itsensä ruoskiminen lähtee lapsuudesta. Jo koulussa totumme arvosteluun: kuka on hyvä, ja millainen suoritus kelpaa? Aikuisuudessa pitää olla tietynlainen, jotta pääsee haluamaansa ammattiin. Vanhat ajatusmallit pysyvät yllättävän sitkeässä. Vertailu on älytöntä, sillä me olemme kaikki pohjimmiltamme erilaisia, tamperelainen Harri Virtanen pohtii.
Diplomiravintoneuvojaksi kouluttautunut Virtanen on kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista.
Lempeyteen ja hyvinvointiin liittyvät kysymykset tuntuvat hänestä nyt erityisen tärkeiltä, sillä hän on palaamassa työelämään pitkän tauon jälkeen.
− Olen miettinyt, miten päästä kuvioon mukaan terveellä tavalla ja lempeästi. Työelämään liittyy niin paljon ylimitoitettuja vaatimuksia – osa ihmisten itse luomia.
Ei koskaan valmis
Tänään keskiviikkona Virtanen virittelee keskustelua lempeydestä mielenterveysyhdistys Taimin tilaisuudessa Tampereella. Tarkoitus on päästä eroon turhasta itsensä soimaamisesta ja virittää sisäinen puhe lempeämmälle taajuudelle.
− Sisäinen puhe on avain kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Itselleen kannattaa puhua myönteisesti, Harri Virtanen kannustaa.
Tosiaan. Mitä jos ajattelisikin näin: Jos en enää pärjää jossakin asiassa, se on merkki siitä, että tämä ei enää ole minun juttuni. Ei suinkaan, että olen huono ihminen. Ehkä onkin aika loikata kohti uutta.
− Lempeyttä itseään kohtaan on sekin, että uutta aloittaessaan, ja muulloinkin, antaa itselleen luvan olla keskeneräinen. Jokainen tekee virheitä. On otettava sellaisia askelia, jotka pystyy ottamaan. Nämä ovat olleet minulle kovia juttuja sisäistettäviksi.
Keskeneräisyyden hyväksymistä Virtanen on harjoitellut muun muassa lauluharrastuksen parissa. Hän aloitti laulamisen aikuisiällä, huomasi tykkäävänsä – ja huomasi kehittyvänsä.
− Olen aina ollut vähän pelokas esiintymään mutta tänä viikonloppuna laulan työväenopiston juhlasalissa Valoa ikkunassa -konsertissa.
Virtasen mielestä hyvinvoinnin avain on omassa asenteessa. Sille ei voi mitään, miten ympäröivä maailma kohtelee. Omaan suhtautumiseensa sen sijaan voi vaikuttaa.
− Esimerkiksi työpaikan organisaatiouudistus ja irtisanotuksi joutuminen ovat usein lamaannuttavia. Voisiko tilanteeseen kuitenkin suhtautua ajattelemalla, että se ei ole henkilökohtaista ja irtisanottu on yksi tuhansista, jolle käy niin?
Ihmisarvo pysyy
Lempeys ei tarkoita omien huonojen puolien tai vaikkapa ihmissuhteissa sattuneiden töksäyttelyjen sysäämistä piiloon. Omat tekonsa ja luonteenpiirteensä on tiedostettava mutta samalla suhteutettava. Aina ne eivät kaada maata.
− Ihmisarvo ei huonone ohimenevien tekojen perusteella. Kaikki ei aina mene putkeen, mutta kokemuksista voi oppia, Harri Virtanen lohduttaa.
Lempeyden lisäksi Virtanen kannustaa avoimuuteen uusien asioiden edessä. Pelko sen sijaan rakentaa muureja. Esimerkiksi huonot kokemukset parisuhteessa saavat luomaan seuraavalle kumppanille ylimitoitetut kriteerit. Tai toisaalta ei lähestykään sitä ihmistä, josta oikeasti on kiinnostunut, vaan ”helpompaa” tapausta, jonka kanssa epäonnistuminen ei tuottaisi liikaa tuskaa.
− Itse rakennetut muurit kaventavat vain omaa elämää. Silloin ihminen elää historian varjossa eikä anna itselleen mahdollisuutta hyvään elämään, Virtanen miettii.
Lempeys ja hyvinvointi -teemailta keskiviikkona 18. marraskuuta kello 16 alkaen Taimi ry:n kohtaamispaikassa (Koulukatu 11, Tampere).
