”Pilkingtonin potkut olivatkin onnenpotku”

Lasitehtaan duunarit vaihtavat alaa

Keväällä 2013 Sami Arposta ja Petteri Pöriä ei paljoa naurattanut. Tuulilasivalmistaja Pilkingtonilla pitkän uran luoneet miehet kuulivat tuolloin, että firma panee Julkujärven-tehtaansa pillit pussiin.
Työpaikat lipesivät alta. Onneksi apu oli kuitenkin lähellä.
– Hoitoalalle siirtyminen ei aiemmin ollut tullut pieneen mieleenikään. Mutta kun mahdollisuus opiskeluun tuli, tartuin siihen, viime torstaina uuteen ammattiin valmistunut Pöri nauraa.
– Tämän alan työtilanne näyttää hyvältä. Voisi sanoa, että Pilkingtonin potkut olivatkin onnenpotku.
Sami Arponen (vas.) ja Petteri Pöri ehtivät työskennellä Julkujärven tuulilasitehtaalla toistakymmentä vuotta. Nyt nuo ajat tuntuvat miehistä kaukaisilta. – Pilkingtonilta jäi jonkin verran kavereita, siinä kaikki, tuoreet lähihoitajat kertovat.

Sami Arponen (vas.) ja Petteri Pöri ehtivät työskennellä Julkujärven tuulilasitehtaalla toistakymmentä vuotta. Nyt nuo ajat tuntuvat miehistä kaukaisilta. – Pilkingtonilta jäi jonkin verran kavereita, siinä kaikki, tuoreet lähihoitajat kertovat.

Arponen ja Pöri kuuluvat siihen Pilkingtonin lasityöläisten porukkaan, jolle tarjottiin irtisanomisten jälkeen opiskelupaikkaa. Monikansallinen lasitehdas kehitti yhdessä TE-toimiston kanssa koulutuksen, jonka avulla osa Ylöjärveltä työttömiksi jääneistä saattoi vaihtaa alaa.
Tuloksena oli ylimääräinen sosiaali- ja terveysalan ammatillinen perustutkintolinja. Järjestäjäksi löytyi kilpailutuksen jälkeen Tampereen ammattiopisto Tredu.
– Opinnot kestivät kaksi lukuvuotta, ja niihin kuului paljon työharjoittelua. Nyt olemme lähihoitajia, nelikymppiset miehet kertovat ylpeinä.
Pilkingtonilla ollessaan Arponen ja Pöri työskentelivät kuorma-autojen lasien parissa. Lähitulevaisuudessa kaksikkoon voi törmätä todennäköisimmin terveyskeskusten käytävillä.
– Toisena vuonna saimme valita erikoistumisalamme. Vaihtoehtoina olivat sairaanhoito ja huolenpito, kuntoutus, lapset ja nuoret sekä vanhustyö. Päädyimme molemmat sairaanhoitoon ja huolenpitoon, Arponen sanoo.
Yhteensä pilkingtonilaisia otettiin uudelle opiskelulinjalle 31. Hakijoille järjestettiin päivän kestänyt valintakoe, mutta käytännössä jokainen halukas pääsi vaihtamaan alaa.
Sami Arposelle uusi uravalinta oli helppo.
– Olin ehtinyt harkita sotealaa jo parisen vuotta. Hyppäys lasinvalmistuksesta hoivatyöhön on kieltämättä iso, mutta toisaalta olimme kaikki samalla viivalla. Nollatasolta on suunta vain ylöspäin, hän juttelee.

Suunnittelijat eivät paikalla

Viime viikon torstaina Koulutuskeskus Valossa juhlittiin ex-pilkingtonlaisten kevätjuhlaa. Ruusu ja lähihoitajan tutkintotodistus ojennettiin parinkymmenen entisen lasiduunarin käteen.
Tredun hyvinvointialan aikuiskoulutuksen vs. koulutuspäällikkö Riitta Silas oli valmistujista ylpeä.
– Yleensä sotealan aikuiskoulutuksen aloittavilla on jo valmiiksi jonkin verran kokemusta alasta. Teilläkin oli kokemusta, mutta aivan eri hommista, Silas puntaroi juhlapuheessaan.
– Mutta huolestunut teistä ei tarvinnut koskaan olla. Olen kuullut, että olette olleet ahkeria ja tunnollisia opiskelijoita, hän jatkoi kehumistaan.
Silaksen mukaan pilkingtonlaiset opiskelivat uuteen ammattiin kuten ketkä tahansa aikuisopiskelijat. Koulunkäynti koostui työssäoppimisjaksoista, tutkintotilaisuuksista, etäopinnoista ja Valossa järjestetyistä tunneista. Ryhmä pysyi tiiviisti yhdessä koko parivuotisen urakan alusta loppuun.
– Joillakuilla saattaa olla nyt mielissään haikeuttakin, kun tuttu porukka hajoaa. Mutta uskon, että pidätte keskenänne yhteyttä vielä tämänkin päivän jälkeen, koulutuspäällikkö sanaili.
Pirkanmaan TE-toimisto ja Pilkington Automotive eivät olleet edustettuina valmistujaisissa. Monen mielestä tämä oli sääli, koska hetki oli historiallinen. Ei ole aivan jokapäiväistä, että yritys huolehtii irtisanottavistaan järjestämällä heille tutkintokoulutusta.
– Tredun hyvinvointialalla me emme ole koskaan järjestäneet mitään näin laajamittaista yhteishankintakoulutusta yksittäiselle ryhmälle, Riitta Silas sanoi.

Suuri osa työttömänä

Yhteensä ex-pilkingtonlaisia on valmistunut lähihoitajaksi 25. Kaksi opiskelijaa saa tutkintotodistuksensa hieman muita myöhemmin.

Yhteensä ex-pilkingtonlaisia on valmistunut lähihoitajaksi 25. Kaksi opiskelijaa saa tutkintotodistuksensa hieman muita myöhemmin.

Sami Arponen ja Petteri Pöri olivat viime viikolla varmoja, että uudelta alalta löytyisi heille nopeasti töitä. Itse asiassa molemmilla oli jo työpaikka kiikarissa.
– Minä olen tehnyt jonkin verran pätkätöitä Nokian terveyskeskuksessa. Kesäksi menen sinne takaisin määräaikaisella sopimuksella, Pöri paljasti.
– Minulla puolestaan on sovittuna työhaastattelu toukokuun alkuun. Olen aika toiveikas, että hommia irtoaisi, Arponen komppasi.
Suomen sosiaali- ja terveysala on jo jonkin aikaa kärsinyt työvoimapulasta. Ei ollut sattumaa, että Julkujärven lasityöläisiä päätettiin kouluttaa juuri lähihoitajiksi.
– Hyvät työllisyysnäkymät tässä taisivat olla taustalla. Ja se on ihan hyvä lähtökohta opinnoille näinä aikoina, miehet puntaroivat.
Sekä Arponen että Pöri tiesivät olevansa onnekkaassa asemassa moneen muuhun entiseen pilkingtonlaiseen nähden. Suuri osa yli kolmestasadasta Julkujärveltä irtisanotusta kun on edelleen työttömänä.
– Moni on kuitenkin päässyt muihin hommiin. Tiedän, että hyviä tyyppejä on mennyt ainakin Avant Tecnolle, Agco Powerille ja kaupan alalle. Aika moni päätti lähteä opiskelemaan, Arponen sanoo.

Sotept13sPilkington

Mikä: Pilkingtonin Ylöjärven lasitehtaalta irtisanottujen ammattiopistolinja
Tutkinto: sosiaali- ja terveysalan perustutkinto (lähihoitaja)
Aloittaneita opiskelijoita: 31
Valmistuneita: 25 (kahdelle todistus myöhemmin)
Suunnittelijat: Pilkington Automotive Oy ja Pirkanmaan TE-toimisto
Toteuttaja: Tampereen seudun ammattiopisto Tredu

Lähde: Riitta Silas, Tredu

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?