Hevoset jylläävät kuvissa

Kartonkigrafiikka on herkkä ja ekologinen taidemuoto. Johanna Karelahden se on vienyt mennessään.
Johanna Karelahti teki kellarivarastosta itselleen työhuoneen. – Aiemmin menin fiiliksen mukaan, mutta kursseille osallistuminen on tuonut tekemiseen suunnitelmallisuutta.
Johanna Karelahti teki kellarivarastosta itselleen työhuoneen. – Aiemmin menin fiiliksen mukaan, mutta kursseille osallistuminen on tuonut tekemiseen suunnitelmallisuutta.

Grafiikan vedostaminen tuo aika monelle mieleen kuparilaatat ja myrkylliset hapot. Johanna Karelahti ei myrkkyihin koske. Hän painaa kuvansa laatalla, joka on yhden millin paksuista kartonkia.
− Metalligrafiikka tuntui minusta aina vähän työläältä, mutta kartonkigrafiikka kolahti välittömästi, kun siihen pari vuotta sitten tutustuin. Ensin ihmettelin, miten pahvinpalalla muka voi painaa kuvia, mutta pian vakuutuin, että tämä on hieno juttu, Karelahti kertoo.
− Kartonkigrafiikka on sitä paitsi ekologista, sillä laatta on uusiutuvasta materiaalista.
Karelahden kuvissa hulmahtelevat hevosten harjat. Entinen ja vähän nykyinenkin hevostyttö on vakuuttunut, että hevonen on kaunein eläin maan päällä. Myös hevosaiheiset taruolennot kiehtovat kuvantekijää: teoksiin ilmaantuu usein Pegasos tai yksisarvinen.
Kun Karelahti kaipaa taukoa hevosista, hän ikuistaa naishahmoja.
− Minulta on tilattu tähän mennessä yksi muotokuva. Voisin tehdä sellaisia useamminkin. Ihmistenkin kuvaaminen kiinnostaa, mutta jostain syystä hevoset ovat jyllänneet viime aikoina, Johanna Karelahti nauraa.
Hänen kuvissaan on usein tumma tausta, ja eläin- tai ihmishahmo erottuu etualalla vaaleana.

Piikillä ja prässillä

Ison laatan työstäminen vie Karelahdelta päivän. Pieni kuva-aihio syntyy muutamassa tunnissa.
− Olen siinä hommassa nopea ja suoraviivainen.
Ensin Karelahti piirtää kuvan kartongille. Tummiksi haluamiltaan tausta-alueilta hän repii pois kartongin pintakerroksen, jotta väri pääsee imeytymään yhä paremmin. Laatta käsitellään vielä sellakkaliuoksella, joka tekee kuva-alueesta kiiltävän ja  helpottaa laatan käsittelyä.
Lopuksi Karelahti piirtää hienot linjat ja yksityiskohdat terävällä metallipiikillä. Teokset saavat lopullisen muotonsa Ylöjärven Yhtenäiskoululla maanantai-iltaisin.
Ylöjärvellä kokoontuvasta kuvataiteen jatkotyöpajasta Karelahti sai vinkin kuvataideopettaja Hannamari Matikaiselta. Matikainen vetää Tampereen Sampolassa grafiikkatyöpajaa, johon Karelahti osallistuu. Nyt Karelahti on viihtynyt myös Ylöjärven työpajassa reilun vuoden.
Ylöjärvelle hänet houkuttelivat hyvät työvälineet: Yhtenäiskoulun kuvataideluokassa on kunnollinen grafiikanprässi. Sellaisen äärelle ei kovin monessa harrastuspaikassa pääse.
− Teen grafiikan laatat valmiiksi kotona, joten kurssiaika on alusta loppuun tiukkaa vedostamista, Johanna Karelahti hymyilee.
Kun kampea kääntää, metalliset rullat pyörivät prässipedin yli. Rullien ja pohjalevyn välissä ovat grafiikan laatta, väriaine ja paperi.
− Jos hyvin käy, paperille piirtyy hieno kuva.
Grafiikan prässin puristusta voi säätää. Karelahti suosii tiukkaa puristusta: silloin kaiken värin saa imeytettyä paperiin.
− Vedostaminen ei ole rakettitiedettä vaan lopulta aika simppeliä puuhaa.

On aika kääntää kortit

Ensimmäisen kerran Johanna Karelahti kokeili grafiikan tekemistä 15-vuotiaana Rauman kansalaisopiston kurssilla. Metalligrafiikka tuli seuraavan kerran vastaan opiskeluaikana.
− Olin arkkitehtuurin osastolla, ja opinto-ohjelmaan kuului vaihtoehtoisia kuvataidekursseja. Menin niille kaikille.
Kartongin paloja ei grafiikkakursseilla vielä silloin näkynyt. Kartonkigrafiikan tekniikan arvellaan kehittyneen vasta noin kymmenen vuotta sitten.
Tamperelainen Karelahti on koulutukseltaan maisema-arkkitehti. Hän on työskennellyt muun muassa Akaan kaavoituspäällikkönä. Kouluvuosista lähtien päässä on muhinut halu ryhtyä taiteilijaksi.
Tällä hetkellä Karelahti ei ole päivätyössä. Syksyllä hän täyttää 40 vuotta. Tuntuu siltä, että on päätösten aika.
− Taidan nyt kääntää nämä kortit. Eipähän tarvitse katkeroituneena vanhuksena miettiä, miksi en edes yrittänyt tehdä taidetta päätoimisesti. Elämässä on tärkeää olla onnellinen, ja tämä tekee minut onnelliseksi. Enää en pelkää muiden reaktioita ja turhanpäiväisen itsekritiikin olen heittänyt hiiteen. Teen kuvia omista lähtökohdistani, mutta on tietysti kivaa, jos joku niistä tykkää.

Työväenopiston kuvataiteen jatkopajan yhteisnäyttely 16.−28. maaliskuuta Ylöjärven kirjasto Leijan näyttelytilassa.
Johanna Karelahden yksityisnäyttely Akaan pääkirjastossa 28. maaliskuuta sakka.

Kommentointi on suljettu.