Ylöjärven Seniorien taideryhmä Artistit kokosi näyttelyn – ja huh, miten runsas siitä tulikaan. Ainut harmi on, että näyttelytila kaupungin varikolla ei päästä upeita teoksia ihan oikeuksiinsa.
Seinille on päässyt akryyli- ja akvarellimaalauksia, emalitöitä, piirustuksia ja jokunen öljyvärimaalauskin. Jäljestä näkee, että asialla eivät ole satunnaiset harrastelijat vaan asialleen omistautuneet ihmiset. Joukossa on monta upeaa teosta, jotka ainakin minä kelpuuttaisin kotini seinälle heti.
Marja Härkönen toi näytille muun muassa kaksi savipatsasta. Toisessa nuori nainen nukkuu tyytyväisenä. Härkösen mukaan nainen nauttii elämästä – toisin kuin viereisen patsaan nainen. Tämäkin tosin nukkuu, mutta on torkahtanut tenttiin lukiessaan.
Härkönen on eläkkeellä oleva biologi. Sieniin erikoistuneen tutkijan innostuneet kertomukset vievät kuulijan mukanaan. Sienet, eksoottiset maat, portugalin kieli, valokuvaaminen, piirtäminen, maalaaminen… Härkösellä on paljon intohimoja.
Näyttelyssä on pari maalausta, jotka Marja Härkonen teki Mosambikin-matkalla ottamiensa valokuvien pohjalta. Taustalla näkyy inselbergiksi kutsuttu vuori, eli jyrkkä vuori, jolla ei ole juuri kasvillisuutta. Pikkupojat juoksevat olkikattoisten majojen edustalla.
− Olen pikkulapsesta saakka tykännyt piirustuksesta. Työkseni olen valokuvannut, mutta otokset ovat olleet lähinnä hyötykäyttöön sienien mikrokuvia.
Ei Härkönen Mosambikiin lähtenyt vain taiteen takia vaan kasvien ja sienien. Sadekausi oli oivallista aikaa kierrellä maata ja kerätä sienitietoutta.
Matkaa varten hän opiskeli portugalia pärjätäkseen virallisella kielellä.
Ujo ja innostunut
Eila Salmisen herkät akvarellimaalaukset saavat muut ryhmäläiset huokailemaan. Marja Härkönen rientää näyttämään Salmisen maalaamaa pikkutyttöä.
− Katsokaa nyt tuota kuvaa: tyttö on niin herkkä – samalla ujo ja innostunut. Miten Eila onkaan saanut kuvattua niin moniulotteisen ilmeen! Ja vielä vesiväreillä, jotka ovat kaikkein vaikeimmat, Härkönen kehuu.
Eila Salminen ei osaa antaa tyhjentävää vastausta. Hän on tottunut maalaamaan akvarelleilla, vaikka on kokeillut myös akryylivärejä.
− Vesivärien juju on siinä, että jälkeä ei voi paikkailla, Salminen sanoo.
Pirkko Teittinen puolestaan kertoo vasta opettelevansa akvarellivärien käyttöä.
− Tykkäisin akvarelleista kovasti, mutta opettelemista on: akvarellimaalausta ei voi korjata kuten öljyvärityötä, jossa voi vain odottaa, että edellinen kerros kuivuu, ja maalata päälle.
Ensimmäinen yhteisnäyttely
Ylöjärven seniorien taideryhmä Artistit kokoontuu varikolla tiistaisin. Aikaa on käytössä neljä tuntia.
Yhdeksän innokkaan ja taitavan tekijän ryhmää vetää Arja Rainio. Hän korostaa, että kukin tekee omalla tavallaan. Varsinaista opetusta Rainiokaan ei omien sanojensa mukaan anna.
− Kyllä Arja sentään ohjaa meitä, jotka emme ole paljon tehneet jollakin tietyllä tekniikalla. Lisäksi annamme vinkkejä toisillemme: tuo on kiva, mutta laittaisitko tuonne vähän tuota, Pirkko Teittinen naurahtaa.
Raili Östring lisää ryhmän rikkauden piilevän siinä, että porukkaan mahtuu eri tekniikoiden osaajia.
− Toinen toistaan tukien täällä mennään. Tämä on ensimmäinen yhteinen näyttelymme, Arja Rainio kertoo.
− Puhumme paljon mutta maalaamme myös ahkerasti. Välillä kahvitellaan ja keskustellaan kaikista maailman asioista, ryhmäläiset kertovat.
Vivahteita nestekaasulla
Kauniit emalityöt sekä pronssiset pienoispatsaat ovat Leo Bomanin käsialaa. Pronssipatsaiden valamiseen Boman on luvannut perehdyttää ryhmää myöhemmin kotonaan. Siihen tarvitaan tilaa enemmän kuin varikolla on.
Ei emalitaulujakaan missä tahansa tehdä. Boman polttaa taulujensa kuviot nestekaasulla eikä sähköuunissa, kuten osa emalitaiteilijoista.
− Nestekaasulla polttaessa tulen voi kohdistaa paremmin. Samasta väristä saa esiin eri vivahteita.
Leo Boman kertoo, että emalitaiteeseen ei ole Suomessa opetusta. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa alaa opetetaan yliopistossakin.
Ylöjärven Seniorien taideryhmän näyttely on esillä varikon vanhassa ruokailutilassa osoitteessa Teollisuustie 24. Näyttelyä pääsee katsomaan tiistaisin kello 13−17, viimeisen kerran vappuviikolla.
