Esikoiskirja tarjoaa painia ja pohdittavaa

Ylöjärven seurakunnan pastori loikkasi kirjailijan saappaisiin. Tunnetun Raamatun henkilön tarinaan pureutuva romaani julkaistaan 8. syyskuuta.
– Jahas, hyvän ja pahan tiedon puun alle, Timo Saarinen letkauttaa kuvauspaikalle asettuessaan. Raamatullinen tausta tosiaan, kappas vain, mutta se ei kuitenkaan innoittanut pastoria kirjoittamaan seuraavaa kirjaa Aatamin ja Eevan tarinasta.
– Jahas, hyvän ja pahan tiedon puun alle, Timo Saarinen letkauttaa kuvauspaikalle asettuessaan. Raamatullinen tausta tosiaan, kappas vain, mutta se ei kuitenkaan innoittanut pastoria kirjoittamaan seuraavaa kirjaa Aatamin ja Eevan tarinasta.

Muutama vuosi sitten pastori Timo Saarinen oli uuden edessä, kahdellakin tapaa.
Paitsi että hän totutteli uuteen kulttuuriin ja ympäristöön siirtolaispappina Seattlessa Yhdysvalloissa, hän tarttui pitkäaikaiseen unelmaansa, romaanin kirjoittamiseen.
– Olen haaveillut kirjan  kirjoittamisesta jo yli 15 vuotta. Rohkeus tarttua ja se, mihin tarttua, ovat tulleet ajan kanssa. Kipinä on kytenyt pikkuhiljaa.
Sopiva hetki koitti ulkomailla, koska suomalainen siirtolaisseurakunta oli pieni ja papille jäi siksi varsin paljon vapaa-aikaa.
– Mietin, miksen rupeaisi kirjoittamaan.
Saarinen tosin katsoo hommaan ryhtymisensä myös vaimonsa ansioksi. Kun mies vielä epäröi, vaimo antoi rohkaisevan sysäyksen.

Julkaisu mielessä alusta asti

Alusta alkaen pastorin mielessä kyti toive kirjan julkaisemisesta.
Vaikka kirjoittaminen sinällään tuotti miehelle iloa, hän olisi pettynyt, jos teos olisi painunut pöytälaatikkoon.
– Kyllä halusin, että tästä tulisi kirja ja joku sen lukisi.
Julkaisua oli silti odotettava tovi.
Ensi versio kirjasta valmistui vuonna 2010. Kirjoittaja lähetti tekstin muutamille kristillisille kustantamoille, mutta vihreä valo ei vielä roihahtanut.
Niinpä mies paranteli käsikirjoitusta. Sitten tärppäsi. Päivä-kustantamo kiinnostui.
Koko prosessi oli Saariselle aivan uutta maaperää.
Hän on aiemmin kirjoittanut vain työtekstejä, joskin saarnat ja lehtikirjoitukset liippaavat luovaa kirjoittamista.
Saarinen ei usko laajentavansa kirjoittamistaan kaunokirjallisuuden eri lajeihin. Esimerkiksi runoja ei ole näköpiirissä.
– Itse luen paljon dekkareita. En haaveile sellaisen kirjoittamisesta, mutta jos niiden tarinankerrontatyylistä voisin saada jotain omiin romaaniteksteihini, se olisi hyvä. Tykkään sellaisesta tekstin etenemisestä, että juttuja avautuu yllättäen.

Kamppailua ja johdatusta

Esikoiskirja Jaakobin paini pohjautuu Raamatun tarinaan Jaakobista.
Saarinen päätyi aiheeseen, koska Raamattu on hänelle kovin tuttu maailma.
Lisäksi mies ei koe itseään perinteiseksi novelli- tai romaanikirjailijaksi, joka suvereenisti loisi uusia hahmoja. Niinpä hän päätti, että valmiin hahmon tutkailu ja tämän tarinan avaaminen voisi olla hänelle paras ratkaisu.
– Muutenkin viime vuosina Raamattua lukiessani juuri sen hahmot ovat tulleet itselleni yhä läheisemmiksi.
Mutta tuo suuri kirja vilisee hahmoja. Miksi Jaakob?
Saarinen toteaa valinnan olleen kenties alitajuinenkin, mutta olennainen syy oli Jaakobin elämän vaiheikkuus. Siinä riittäisi kerrottavaa ja pohdittavaa.
– Vanha Testamentti valikoitui, koska siinä on pitkiä kasvutarinoita. Kun jaan asioita seurakunnalle ja opetan sitä, saan enemmän tarttumapintaa henkilöiden avulla kuin käsittelemällä pelkkää opetusteemaa.
Saarinen kuvaa Jaakobia myös tärkeäksi Raamatun ja Israelin kantaisäksi. Hahmon 12 poikaan perustuu monta jatkumoa Raamatussa.
Toisaalta kyse on yhdestä ihmisestä, jonka elämään on mahtunut paljon asioita, raadollisiakin.
– Ei pidä kertoa vain pyhimyksistä ja uskonsankareista. Isoja asioita voi käsitellä myös tavallisten ihmisten avulla.
Jaakobin tarinassa Saarista kiehtoo kamppailujen, jännityksen, Jumalan johdatuksen ja muutoksen monisävyinen keitos.
Ahneuksissaan perinnön ja esikoisoikeuden eli suvun siunauksen itselleen huijannut hahmo kamppailee lukuisten vastusten kanssa. Kokemukset muuttavat miestä ja saavat hänet lopulta pyrkimään sovintoon ja rauhaan.
Tarina on paitsi opettavainen myös valtavan ajankohtainen.
– Nykypäivänä mennään paljon kyynärpäät edellä. Täytyy olla nokkela jotta voi saavuttaa jotain elämässä.
Saarista kiinnostaa kovasti johdatuksen teema.
– On kiehtovaa, että kaikki, mitä Jaakobille tapahtui, olikin Jumalan suunnittelemaa. Toisaalta, minkä hinnan Jaakob joutuikaan samalla maksamaan petkutuksistaan…

Huumori maustaa syvällisyyttä

Saarinen kuvaa teostaan ennen kaikkea kasvu- ja matkakertomukseksi.
Syvällisiin pohdintoihin johdattavasta aiheesta huolimatta kirjailija ei ole halunnut unohtaa huumoria.
– Toivottavasti siitä on aistittavissa pilkettä silmäkulmassa. Se keventää tunnelmaa traagisten asioiden ohessa.
Saarinen huomauttaa, että jo alkuperäistekstissä on havaittavissa tragedian ja komedian jännite.
Kirjoittaja toivoo herättävänsä kiinnostusta Raamatun hahmoja kohtaan.
– Monelle Vanhan Testamentin tekstit ovat tuttuja pyhäkoulusta, mutta ne jäävät sinne. Ne ovat kuitenkin myös hyviä aikuisten tarinoita.
Kirjoittaja tähtää lisäksi tuoreuteen.
– Raamatun ei tarvitse olla pölykirja.
Saarinen toivoo, että tuoreus houkuttaisi lukijoita pohtimaan näiden omaa elämää.
– Kaikilla on elämässään asioita, jotka eivät aina avaudu. Toivon, että kirja voisi herätellä ihmisiä katsomaan elämäntarinaansa tavallista laajemmin, osana Jumalan johdatusta.

Vapaapäivien leppoisa lisätyö

Kirjaprojekti oli mukava vastapaino pastorin arkityölle.
Hän kirjoitti vain vapaapäivinä, sillä touhu olisi käynyt turhan raskaaksi, jos pappishommien päälle olisi napsahtanut samana päivänä vielä toinen työvuoro.
Kirjoittaminen pysyi kivana käärimällä hihat vain kolmesta neljään tunniksi kerrallaan.
Mies pyrki säännölliseen kirjoitustahtiin tunnetilastaan huolimatta. Hän hakeutuikin aina varta vasten ahertamaan Starbucks-kahviloihin.
Paineet lopputuloksesta eivät kuristaneet kirjoittajaa, sillä hänen teoksensa ei ole tavanomainen kaunokirja, jota kirjallisuuskriitikot arvostelisivat.
– Ainoat, joiden voi arvella syynäävän kirjaa, ovat teologit. Mutta en ajatellut heitä. En halunnut tehdä opillista kirjaa vaan avata kertomusta, mies hymyilee.
Saarinen arvelee, ettei tulevaisuudessakaan tee kirjoja muista kuin uskonnollisista aiheista. Hän kokee rahkeidensa ja kiinnostuksensa riittävän parhaiten raamatullisiin tarinoihin.
– Tai ehkä eläkepäivillä kirjoitan jonkin murhamysteerin, hän virnistää.